Että tokihan lapsista on on hieman vaivaa ja huolta, mutta lisää vaan lapsia tuomaan iloa ja siunausta elämäämme!!!
Miksi päivämiehessä ei ikinä puhuta niistä äideistä ja perheistä, jotka ovat niin väsyneitä niiden pyykkivuortensa, siivousten, myyjäisten, lasten tuoman vaivan alle, että hädin tuskin he jaksavat ruokaa näille lapsilleen tehdä.(Ja näitä on enemmän kuin uskallamma ikinä arvata) Miksi ei puhuta? MIKSI??? Miksi kuvataan aina se elämä niin ulos päin kullakkaana ja onnellisena? kun se ei monestikaan sitä ole.
Eipä sillä, ettei ne lapset toisi sitä iloa siihen elämään. Tuovat toki paljonkin. Mutta totta on sekin, että kun niitä lapsia joskus sattuu olemaankin "hieman" useampi, niin voi käydä niin, että äiti ei jaksa eikä ehdi niistä iloita...
Miksi päivämiehessä ei ikinä puhuta niistä äideistä ja perheistä, jotka ovat niin väsyneitä niiden pyykkivuortensa, siivousten, myyjäisten, lasten tuoman vaivan alle, että hädin tuskin he jaksavat ruokaa näille lapsilleen tehdä.(Ja näitä on enemmän kuin uskallamma ikinä arvata) Miksi ei puhuta? MIKSI??? Miksi kuvataan aina se elämä niin ulos päin kullakkaana ja onnellisena? kun se ei monestikaan sitä ole.
Eipä sillä, ettei ne lapset toisi sitä iloa siihen elämään. Tuovat toki paljonkin. Mutta totta on sekin, että kun niitä lapsia joskus sattuu olemaankin "hieman" useampi, niin voi käydä niin, että äiti ei jaksa eikä ehdi niistä iloita...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eihän koko homma pysyisi kasassa, jos äideille annettaisiin lupa vapaasti puhua myös suurten perheiden varjopuolista.
Kuka siinä enää uskaltaa omista ongelmistaan puhua, kun propagandakoneisto toitottaa muuta? Siinähän luulee olevansa yksin huono ja muut niin hyviä, että on parempi pitää suunsa kiinni.
Lisäksi "epäuskoisetkin" lukevat Päivämiestä, siis propaganda suurperheen auvoisesta elämästä on tarkoitettu siihenkin suuntaan. (Tosin osa ihmisistä ei ole niin naiiveja, että uskoisivat juttuihin.)
Helppoako elämää kaipaat? Kyllähän yksinäisellä on myös omat ristinsä, työssäkäynti... siinä sisältö, pääasiallinen. Yksinäinen valitsisi mieluummin puolison ja lapset. Näin uskon olevan suurimman osan kohdalla, joten älkää viitsikö valittaa.
Mä oon saanu marmatuksesta yleensäkin tarpeeksi, jotenka mieluiten valitsen miehen, joka ei valita. Jos sellaisen valinnan saan tehdä.
olisi semmoinen, että ei puoliso ja lapset- hieman säännösteltynä.
Avaus ei ollut marmatusta, vaan asioista puhumista. Kyllä on matto koholla (vs. laastu paljon).
Miehesi ei varmasti tule marmattamaan, ainakaan ei olisi aihetta, jos alistut samaan kuin surin osa vl-naisista. Eli hoidat lapset (jos Jumala suo, niin mäyräkoirallisen verran?) ja kodin jne.ja mies käy "vain" töissä.
Ymmärsin kolumnin aivan eri tavalla. Se oli hyvä ja kannustava. Itse asiassa elän kirjoittajan kanssa hyvin samanlaista elämäntilannetta ja sen perusteella uskoisin hänen kirjoittaneen myös itselleen siitä, miten lapset jo sinällään ovat elämän sisältö. Ettei aina koettaisi heitä esteenä todelliselle elämälle, esim. uralle. Mielestäni kirjoittaja halusi tuoda esiin sitä näkökantaa, ettei työ ja ura ole sen enempää oikeampaa elämää kuin vaikkapa lasten kasvattaminen kotona kokopäiväisesti. Suomessahan ajatellaan yleisesti, ettei lasten hoito ole arvokasta, vaan lapset ovat este tai hidaste yhteiskunnalliseseti tuottavalle työelämälle.
Itse ajattelin, että kirjoittaja halusi kannustaa itseään ja meitä muita äitejä, jotka kipuilemme uran ja lasten tulon välisen ristiriidan kanssa. Että näkisimme sen siunauksen, jonka lapset tuovat mukanaan. Ja että uskaltaisimme kokea itsemme tärkeiksi vanhempina ja nauttia lapsistamme ilman, että jatkuvasti haikailisimme, että tässä pitäisi päästä tekemään jotakin tärkeämpääkin. Loppujen lopuksi kautta aikojen ihmiskunnan suurin tehtävä on ollut elämän antaminen suraavalle sukupolvelle. Me äidit olemme saaneet suuren lahjan lapsissamme, sillä heidän kauttaan koemme paljon iloa ja elämää. Joskin sitä työtä ja vaivaakin, joka kuuluu aina ihmisen elämään.
" Mielestäni kirjoittaja halusi tuoda esiin sitä näkökantaa, ettei työ ja ura ole sen enempää oikeampaa elämää kuin vaikkapa lasten kasvattaminen kotona kokopäiväisesti."
Voiko arvokkaampaa työtä ollakaan kuin se, mitä äiti ja isä tekevät perheensä hyväksi mm. lasten kasvatuksen muodossa. Loppujen lopuksi koti ja perhe on yhteiskunnan tärkeimpiä tukipilareita.
En väheksy sitä työtä. En todellakaan. Mielestäni se on todella arvokasta. Kritisoin vain sitä, että lasten tuoma vastuu ohitetaan yleensä olankohautuksella ja sanotaan vain et tuovat siunauksen tullessaan.. Ja ei kiinnitetä huomiota siihen että se elämä siellä todellisuudessa ei olekaan aina sitä!!! Annetaan kuvaa et kaikki on hyvin kunhan vain niitä lapsia on tarpeeksi paljon. Siinähän se lapsi jää sinne toisten lasten jalkoihin.
Ja jos se omaa habitusta nostaa niin kannattaahan sitä korostaa, että teen tärkeää työtä kotona lasten kanssa! Mutta miksi äitit eivät tänä päivä koekaan niin?? Vaikka se olisi hyvä asia.
Ja todella hyvä asia olisi se, että vanhemmat tekisivät niiden lastensa eteen parhaansa, mutta jos niitä lapsia on todella paljon, ei sitä aikaa jääkään ehkä jokaiselle lapselle tarpeeksi ja ei ole ehkä mahdollisuutta huomioida jokaista lasta yksilönä. Silloin lapsi kärsii. Vaikka lapset tuovat paljon iloa ja onnea elämään, niin mielestäni olisi kuitenkin paras, että vanhemmat saisivat itse päättää montako lasta he jaksavat hoitaa ja ajallisesti heistä huolehtia. Jokainen lapsi on suuri Jumalan lahja, mutta meillä on myös suuri vastuu ja velvollisuus huolehtia heistä myös täällä maanpäällä.
"Kritisoin vain sitä, että lasten tuoma vastuu ohitetaan yleensä olankohautuksella ja sanotaan vain et tuovat siunauksen tullessaan.."
Yleensä? En ole samaa mieltä. Toki vl:ät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ja tähänkin joukkoon mahtuu monenlaista tallaajaa, mutta itse väittäisin, että yleensä vl-vanhemmat ovat hyvin vastuullisia. Edelleen, olen sitä mieltä, ettei vastuullisuus ole lapsilukuun sidoksissa. Voi kuinka paljon tässäkin maassa on hyvin vastuuttomia vanhempia, joilla ei ehkä ole kuin yksi lapsi. Vastuullisuus on perusluonteenpiirre, mutta toki sitä ominaisuutta voi myös kehittää.
"Annetaan kuvaa et kaikki on hyvin kunhan vain niitä lapsia on tarpeeksi paljon."
Tässä taas törmätään tähän harhakäsitykseen, että lapsia pitää olla "tarpeeksi paljon" tai jopa "mahdollisimman paljon". Uskovainen aviopari ottaa vastaan ne lapset, jotka heille annetaan - ei yhtään enempää eikä vähempää. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että lapsensaanti olisi joku itsetarkoitus.
"Ja jos se omaa habitusta nostaa niin kannattaahan sitä korostaa, että teen tärkeää työtä kotona lasten kanssa! Mutta miksi äitit eivät tänä päivä koekaan niin??"
Totta kai jokainen haluaa kokea työnsä tärkeäksi, minusta tuo "habituksen nostaminen" kuulostaa vähän tylyltä. Luulen, että se, miksi äidit eivät koekaan niin, johtuu paljolti ulkopuolisen arvostuksen puutteesta. Moni äiti kyllä itse arvostaa työtään, mutta kyllähän se masentaa, jos muiden silmissä on "täysi nolla". Tässä yhteiskunnassa arvostetaan tehokkuutta, itsenäisyyttä ja uran luomista, menestystä. Jos esimerkiksi "kotiäitiys" hyväksyttäisiin ammatiksi, siitä maksettaisiin palkkaa ja se laskettaisiin mukaan työhistoriaan esimerkiksi eläkettä määriteltäessä, niin arvostus ehkä kasvaisi hieman.
"Ja todella hyvä asia olisi se, että vanhemmat tekisivät niiden lastensa eteen parhaansa, mutta jos niitä lapsia on todella paljon, ei sitä aikaa jääkään ehkä jokaiselle lapselle tarpeeksi ja ei ole ehkä mahdollisuutta huomioida jokaista lasta yksilönä."
Tästä olen osittain samaa mieltä. On surullista, jos vanhemmilla ei jää riittävästi aikaa lapsilleen. Toisaalta tämäkään ei välttämättä ole lapsiluvusta kiinni. Moni ison perheen lapsi saa paljon enemmän huomiota ja aikaa kuin jonkun toisen perheen ainoa lapsi. Paljon voi tässäkin vaikuttaa priorisoimalla ajankäyttönsä hieman eri tavalla.
"Vaikka lapset tuovat paljon iloa ja onnea elämään, niin mielestäni olisi kuitenkin paras, että vanhemmat saisivat itse päättää montako lasta he jaksavat hoitaa ja ajallisesti heistä huolehtia."
Itse ymmärrän niin, että elämästä ja kuolemasta päättäminen on Jumalan käsissä. Suomalaisten elintaso ei varmaan ikinä ole ollut niin hyvä kuin mitä se on nykyisin. Olosuhteiden puolesta lapsien kasvatus on paljon helpompaa kuin edes muutamia kymmeniä vuosia sitten, jolloin isot perheet eivät kuitenkaan olleet mikään harvinaisuus. Luottivatko ihmiset silloin enemmän Jumalaan? Onko ihmisestä tullut itsekkäämpi?
"Jokainen lapsi on suuri Jumalan lahja, mutta meillä on myös suuri vastuu ja velvollisuus huolehtia heistä myös täällä maanpäällä."
Tästä olen täysin samaa mieltä kanssasi :)
Tahtoisin tuoda esille sen seikan, että keskustelu lapsimääristä on noussut esille vasta 60-luvun jälkeen, jolloin ehkäisymenetelmät yleistyivät. Siihen asti perheessä kuin perheessä oli tavallisimmin paljon lapsia, eikä sitä pidetty kummallisena. Ei edes keskusteltu, jäävätkö ne hoitamatta ja riittääkö niille aikaa. Siihen aikaan ei myöskään ollut koneita helpottamassa taloustöitä.
Eikä meistä sen ajan lapsista mitenkään mörköjä ole tullut. Hoitoa on saatu mitä on tarvittu ja ruokaa myös. Ja äitikin vielä on selvinnyt sieltä pyykkivuorten ja vaivan alta niin, että täyttää viikon päästä 75. Lapsia oli ja maalaistalon emännän työt. Sähköä ei ollut ja vesi saatiin joesta eläimille ja pyykkiin, naapurin kaivosta ihmisille.
Ei sillä etteikö uupuneita äitejä olisi ollut silloin ja olisi nyt. Ja uupunut voi olla vaikka olisi vain kaksi lasta kuten minulla tai ei yhtään, kuten joskus on. Ei uupuminen aina ole lapsimäärästä kiinni, siihen vaikuttaa niin monet asiat. Uuvuttaahan tämä elämä joskus jokaista.
Miksi Päivämiehessä ei ole haastatteluja uupuneista äideistä? Arvelen että aivan inhimillisestä syystä. Ei taida olla sellaisessa tilanteessa isommin halua esiintyä julkisuudessa, kun on se kaaostilanne. Pienemmissä piireissä siitä voi puhua aivan vapaasti, sen verran tuttua se taitaa olla jokaiselle. Ja ainahan niissä kullakkaissa haastatteluissakin on tuotu esille, ettei se aina ole kullakasta kellään.
Tärkeämpää kuin pyykkivuorien esilletuonti on kai sen tuominen esille, että jokainen lapsi on tärkeä, rakas ja toivottu.
Miten sitä ehtii kaipaamaan kun monta lasta roikkuu helmassa jo ennestään?
Ja minusta ei ole riittävää että lapsi olisi kaivattu (mitä joskus epäilen) vaan lapselle pitää olla myös AIKAA, RAKKAUTTA JA HALUA KASVATTAA!!!
Ehkä ennen kasvamatonkin lapsi pärjäsi, töitä oli tarjolla vaikka käytöstavat ei ollut täysin tuttuja ja kouluja ei oltu käytä.
Mutta toista se on tänä päivänä!
Lapsi jota ei ole kasvatettu voi löytää itsensä aika erikoisesta paikasta ja se ei todellakaan ole lapsiaan rakastaville vanhemmille kunniaksi.
On hirveää seurata huonokäytöksisiä lapsia ja kun yleensä niitä ei ole perheessä vain yhtä vaan monta.
Asunnotkin on joskus kuin pyörremyrskyn jäljiltä, seinissä on koloja, tapetit on revitty ja joka puolella on paskasta.
Mitä järkeä on tehdä lapsia jos niistä ei pysty / halua huolehtia?
Ei ehkä kannattais avata suutaan tälläisesta asiasta kahden lapsen äitinä. Toki voi olla, että myös yhden/kahden lapsen äiti väsyy lastensa kanssa, mutta kun rehellisesti asiaa katsomme, lienee sanomattakin selvää, että suurempi riski on, mitä suurempia perhe.
Ja itse asiassa todella suuret perheet (12-18) lasta yleistyvät vasta -70 luvun jälkeen, jolloin ehkäisy asia otettiin pöydälle. Ja jopa nuhdeltiin äitejä ja anoppeja, jotka nuorille naisille antoivat vinkkejä (mm. varmat päivät) miten edes hiukan pidentää lasten välejä. Kuten he itse ovat ja kautta ihmiskunnan historian on tehty, luomuehkäisty!!
Totuus tekee joskus kipeää.
kahdenkin lapsen äiti täällä näkemyksiään esittää :-)
"Tärkeämpää kuin pyykkivuorien esilletuonti on kai sen tuominen esille, että jokainen lapsi on tärkeä, rakas ja toivottu." Kunpa näin olisikin. Minulle on eräskin vl-äiti tilittänyt, ettei nyt millään jaksaisi tulla raskaaksi, onneksi alkoi menkat, voi ei-taas raskaana jne. Kunpa jokainen lapsi olisi toivottu ja tärkeä, todellakin. Kasvoin suuressa vl-perheessä. Minä en ollut toivottu lapsi. Myöskään siskoni nuorin lapsi ei ole toivottu. Neljän ystävänikään lapset eivät ole toivottuja heidän vanhempiensa sanojen mukaan.
En väitä, että kaikki ei vl-lapsetkaan toivottuja olisivat, mutta vain vl-äitien ja -isien olen kuullut lapsimäärästä valittavan.
Mielestäni väsynyt vl-perheenäiti on niin yleinen ilmiö, että ongelmasta tulisi ruveta puhumaan, nostaa esille, uskaltaa äitienkin purkaa painettaan keskustelemalla. Eihän niitä asioita muuten voi käsitellyksi saada?
Sain minä kasvatusta ja sain koulujakin käydä. Ja sisarukseni myös. Yliopistoon asti sieltä selvittiin. Ja on opittu vähän käytöstapojakin sekä kotona että maailmalla :-)
1700-1800 luvulta. melkein järjestään lapsia talo kuin talo 10-17. Eikä kaikki uskovia varmaankaan. Olot paljon vaikeammat, ei pesukoneita ei muitakaan apukoneita, pienet pirtit, ei aina edes ruokaa. Enkä usko, että lapsien paljoutta olisi valitettu. Mitä enemmän hvinvointia ja vapaa-aikaa, sitä enemmän tyytymättömyyttä,itsekkyyttä ja rutinaa. Lapset ovaat suurta lahjaa.
Sukukirjoja olet tutkinut, mutta on niitä pienempiäkin perheitä ollut.
Isäni vanhemilla oli vain 5 lasta, ja näistä viidestä lapsesta heille syntyi 7 lapsenlasta.
Äidin vanhemilla oli vain 4 lasta ja heille syntyi 5 lastenlasta. Joten joillain on tuohon aikaan ollut myös hyvin samankokoisia perheitä kuin useimmilla nykyään, vaikka sitä ehkäsyä ei olla vielä keksittykkään.
Jotenkin vain tuntuu, että hekin ovat rajoittaneet lastensaantia, mutta onhan se ollutkin mahdollista aikojen alusta saakka vaikkei kemiallisia juttuja olekkaan vielä siloin keksitty.
En tiedä miten suuria yleensä vl-perheet ovat kun itse tunnen niin erikokoisia perheitä, mutta kyllä täytyy jo hattua nostaa isovanhemmille joilla on 33 lastenlasta ja he jaksavat heitä hoitaa vielä ilolla ja rakkaudella, siinä ei ole mennyt elämä ainakaan hukkaan.
Olot olivat tuolloin paljon vaikeammat, se on totta. Nykyään koneet helpottavat elämäämme paljon. Lapset ovat Jumalan lahja, sitä kukaan ei ole kiistänytkään.
Mutta, silloin 1700-1800-luvulla ei ollut lapsilla harrasteita, mihin kuskailla, ei ollut tietokoneitakaan. Lapset eivät niin kouluja käyneet vaan olivat kotona äidin apuna. Nykyään äiditkin käyvät työssä, silloin pääsääntö oli, että mies hankki elannon ja nainen hoiti kodin ja lapset.
"Mitä enemmän hvinvointia ja vapaa-aikaa, sitä enemmän tyytymättömyyttä,itsekkyyttä ja rutinaa. Lapset ovaat suurta lahjaa." Olen kanssasi tässä samaa mieltä. Mutta nyt sitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä , ei tulisi tulkita itsekkyydeksi, tytymättömyydeksi ja hännänhuippuna rutinaksi.
Lisäksi otettakoon huomioon, että kun ehkäisymenetelmiä ei ollut, ei niitä ehkä niin osattu kaivata. Arvostan todella äärettömän paljon perheitä, joilla on runsaasti lapsia, ja joissa lapset kasvatetaan kunnolla, lapsille annetaan aikaa ja huomiota ja lapset ovat toivottuja. Tiedän tallaisia ihania perheitä, mutta tiedän myös niitä, missä asiat ovat toisinpäin. Eli lapsimäärä iso, mutta lasten kasvatukseen ei panosteta.
Eiköhän tuona aikana syntynyt lapsia sen takia, koska himot ne silloinkin jylläsivät! Eikä vielä kondomeja tai muitakaan ehkäisyvälineitä ollut. Jos niitä olisi ollut, niin kyllä niitä olisi käytetty.
Olisi korkea aika saada Päivämiehelle vaihtoehtojulkaisu, jossa tuotaisiin selkeästi esiin liikkeen opposition näkemyksiä(kin).
Perustetaan vaan vaihtoehto, esimerkiksi Yönainen.
Sitä voisi mm. ekologisista syistä julkaista paperiversin sijasta netissä.