Moi!
Millä perusteilla keisarinleikataan? tahdon ehdottomasti leikkauksen koska synnyntyspelko on tosi suuri! ei auta laitokselle tutustuminen tai juttelu alan ammattilaisen kans!
Millä perusteilla keisarinleikataan? tahdon ehdottomasti leikkauksen koska synnyntyspelko on tosi suuri! ei auta laitokselle tutustuminen tai juttelu alan ammattilaisen kans!
Vastaukset 5
Vanhimmat
yksi syy voi olla synnytyspelko. Juttele oman terveydenhoitajan kanssa, tai pyydä aika synnytyspelko polille.
Minä löin nyrkkiä pöytään vedoten synnytyspelkoon joka oli armoton. En kuitenkaan päässyt keskustelemaan asiasta asiantuntijan kanssa. Sektiotoiveeni tyrmättiin samantien. Senkin jälkeen kun voimakkaat supistukset kestivät 24h mutta kohdunsuu ei auennut. Ei ehdotettu mitään mikä voisi synnytystä edistää vaikka lasketusta ajasta oli kulunut 12 päivää. ONNEKSI! Synnytin esikoiseni alateitse ja kaikki meni loppupeleissä todella upeasti. Paranin nopeasti ja säälien katsoin vieressä makaavaa sektioäitiä joka ei pystynyt liikauttamaan eväänsäkään, ei nostamaan lastansa itse syliin. Niin ja oli kipeä! Yritä alatiesynnytystä! Uskon että se menee hyvin sinullakin! Sektio vain siirtää kipua, ei poista sitä! Usko mua! Kiität jälkeenpäin :D
ei sitä voi oikein yleistää että kaikilla menee alatiesynnytys paremmin kuin sektio...
Minä synnytin ensimmäisen alateitse ja olin niin kipeä vielä 3 viikkoa myöhemminkin etten pystynyt istumaan, kävelemään enkä makaamaan... Lapsen hoidosta nyt puhumattakaan. Ei siis johtunut alapäästä vaan selästä. Kateellisena katselin ikkunasta kun kaverini joka leikattiin 3 vrk minun synnytyksen jälkeen kirmaili ulkona koiriensa kanssa.
Joten hurjan yksilöllistä on miten kaikki menee.
Sektion saa synnytyspelkojen vuoksi jos haluaa. Toki siinäkin on riskinsä.
Miten kehtaat myöntää julkisesti säälineesi täysin vierasta naista joka oli vasta saanut lapsen ja varmasti ihan yhtä onnellinen äiti kuin sinäkin? Sääli on sairautta. Hyi sinua.
Mikään ei ole ällöttävämpää kuin ihmiset joilla paremmuuskompleksi.
Mielestäni säälin ei tarvitse olla niin negattivista kuin annat ymmärtää kirjoituksessasi.Eikä tunteakseen sääliä tarvitse ajatella olevansa "parempi" kuin joku toinen. Ja jos voi myöntää todelliset tunteensa avoimesti on se arvokkaampaa kuin kertoa ainoastaan niistä tunteistaan joista "kehtaa", lainatakseni omia sanojasi.
Äitien onnellisuutta vauvoistaan ei mielestäni myöskään vertailtu tai arvosteltu vaan rohkaistiin kohtaamaan pelkonsa. jokainenhan voi ammentaa tästä kokemuksesta rohkeutta ja taisteluhenkeä omien voimavarojensa mukaan.