mulla se perustui pelkoon
että isä tappaa kaikki,
siinä ei tehnyt mieli
kekkuloida, kannoin kymppejä
koulusta ja pelkäsin
että tänään se tappaa kaikki
että isä tappaa kaikki,
siinä ei tehnyt mieli
kekkuloida, kannoin kymppejä
koulusta ja pelkäsin
että tänään se tappaa kaikki
Vastaukset 7
Vanhimmat
pelätä vanhempiani.
Minun lapsillani on ollut 8- ja 10- vuotiaiksi asti samantyyppisiä kokemuksia kuin sinulla. He ovat unohtaneet kauhukokemuksensa, eivät muista lapsuudestaan muutenkaan juuri mitään.
en puhuis kasvatuksesta minun kohalla,kohan yritettii selvitä.minul ei ollu ko äiti ,joka oli hyvin tulinen luonne,et tukkapöllyy tuli tuon tuostakii.
hänen periaattensa oli et työtä oli tehtävä ja kovasti, ja sen mukkaa hää arvosti ihmisii miten työteliäs tai riski oli. mie ko olin pien ja laiha niin sain ain haukkumiset laiskuuesta,vaik tein töitä siin ko aikuisetkin jo 7 vuotiaast lähtien.
mie en juuri viitsi muistella lapsuutta se ei ollu mittää herkkuu ,ain sai pelätä, riittääkö ruoka koko talven,äitin tukkapöllyjä ja sitten kun olin piikomassa isäntää.
äitin antama opetus oli,et älä tuu laps kainalos kottii,sillo meet samal ovenavauksella takas.
myö ko oltii veljen kans isättömmii,siks kai hää pelkäs et minul käy samoin.
minun pelot loppu 18 vuotiaana ko menin jalmarin kans naimisiin. mie olin niin tottunu lyönteihin, et alus vaistomaisesti,ko jalmari kurotti ylitsein ottamaan jottain, mie suojasin päätä.
jalmari sano et mie en koskaa tuu nostamaan kättä lyyäkseni sinua, sinun ei tarvii pelätä,joka pitikin paikkansa koko elämän ajan.
mut sehän sit teki sen, et mie hyökkäsin hänen kimmppuu ko tuli riitaa ,kai se oli jottai kokkeilua et pittääkö hänen sanansa.
mut jo kahen vuuen kuluttuu myö elettii sopusast, mie tasaannuin. jalmarihan oli ko viilipytty, hää sano ,et myrskyä sie vaan, sit on ilma koht puhas ja raikas,sinul on ollu niin pitkään paha olla.
niin mie sit opin ,et hänel voip sannoo mitä vaan totuuen mukasesti, ei hää koskaa suuttunu.olin niin tottunut valehtelee ,kun tottuuden puhumisella tuli ain selkää.
minul olis voinnu käyvä vaik miten huonosti, jos äiti ois vaik pakottannu jonkuu juopon kans naimisii, mut onneks jalmarin halus minut,hää oppi minut tuntee ko kävin heillä pappilassa sikoja hoitamassa.
mie oon varma et äitille vaikutti, ko hää sai jalmarilta vasikan ja possun. ja monta vuotta jalmari anto kaikkee äidille.
mie ain kiusoittelin jalmarii ,et montakohan kamelii oisit joutunnu maksaa jos ois asuttu arabiassa, hää ei oikee tykänny siit huumorist.
mie ylleensä puhun menneistä mut en mielellä lapsuuesta,mitä sitä ikävii asioita,sanoinpaha nyt ettette työ ihmetele miks en vastaile näihin otsikoihin.
onhan minun elämä ollut hyvää 18 alkaen, niin hyvää et en oo osannu ain ellää sen arvosesti.
kiitos elämälle siitä.
vaaleasta vaimosta voi saada jopa kaksitoista kamelia.
oli yksinkertainen koti ja rakastavat vanhemmat ja samoin on ollut omilla lapsillani. Lyylin sanoin:kiitos siitä elämälle.
voihan vietävä,mie ko olin siihen aikaa tumma, niin minust ei sielkää vissii ois saanu enenpää kun suuomes.;)
Kotikasvatus perustui työn teon opettelemiseen pienestä pitäen.Yli omien voimiensa ei kyllä tarvinnut tehdä työtäkään vaan sitä mukaa kun kasvoi ja jaksoi. Kuri oli napakka mutta selkään ei annettu kuitenkaan. Totta puhumista painotettiin ja oikeaa ja väärää tekemistä ajatuksissa ja teoissa. Tasapuolinen kasvatus oli kaikille sisaruksille joten siitäkään ei jäänyt katkeruutta vaikka minun syntyessäni odotettiin jo varmaan poikaa taloon.
Äidiltä ei ehkä ylettynyt niin paljon hellyyttä kuin lapsi olisi kaivannut . Omilleni ja lastenlapsille olen yrittänyt sitäkin jakaa.
Ei ole ikäviä muistoja lapsuudesta omasta perheestä.
Mitäpä sitä pahalla ajattelee. Ei kodissa vihaa ollut, ei välinpitämättömyyttä; rakkautta ei ehkä kylliksi kaikille aina riittänyt, mutta köyhyyttä kyllä.