Kaikki alkoi näin.
Minulla oli juuri päättynyt 2v suhde, hain lohtua samalla luokalla olevasta 5v vanhemmasta jätkästä joka asui vielä minun naapurissa.
Yhdessä asuessa ja opiskellassa, säästimme asumiskuluja. Kerran ulkomaalaisten vieraiden aikana hän heitti minua kaukosäätimellä päähän, en osannut heille selittää miksi itken. Kahden kuukauden kuluttua huomasin olevan raskaana, aborttia minä en halunnut.
Raskaana ollessa edelleen vietin paljon aikaa tuttava perheeni luona. Ex-mies oli mustasukkainen koiralleni, koska kiinnitin siihen hyvin paljon huuomioo ja siittä etten ollut kotona. Hän suuttui kun en ottanut häntä mukaan. Hän oli aina kuin muumio, ei puhunut mitään. Itse olen hyvin puhelias. En halunnut ex-miestä synnytykseen, mutta hän tuli. Hän jopa suuttui kun en merkannut häntä papereihini lähiomaiseksi.
Lapsemme syntyi. Vauva itki paljon öisin, minä tuuditin, lauloin, keinutin, ihan kaikkea kokeilin. Välillä sanoin, mun on pakko mennä tauolle. 5min kuluttua tulin takaisin, välillä vauva vaan huusi sängyssään tai ex-mieheni vieressä, ex-mies vain piti tyynyä korvillaan. Joskus hän nukkui ja hytkytti huutavaa lasta jaloillaan.
Hän alkoi käymään psykologilla, kerran sieltä tullessaan hänellä oli 2h aikaa pakata, että hoitoon on lähdettävä. Hän oli siellä vain 2 päivää ja tuli pois kun halusi. Myöhemmin hänelle todettiin syvä masennustila.
Viikkoa ennen ristiäisiä serkkuni ollessa kylässä, ex-miehelleni ja minulle tuli riita. Se päättyi siihen että olin 15min maannut lattialla, mennyt makuuhuoneeseen, pihalle tupakille ja sen jälkeen kysellyt mitä on tapahtunut. Olin serkkuni kanssa myöhään illalla työnnellyt vaunuja pihalla ja olin yhä uudestaan kysellyt mitä on tapahtunut. Sinä yönä siskoni mies haki meidät pois.
Minun oli pakko tulla muutamaa päivää ennen ristiäisiä kotiin siivoamaan. Ristiäiset vietetiiin. Vajaa kuukausi ja minä lähdin lopullisesti, vihdoinkin, lapsi oli n.3kk. Mitkään sossun järjestämät pariterapiat ei muhun vaikuttanut, sanoin aina vain että haluan pois.
Muistan joskus yöllä monesti sanoneeni, minä lähden lapsen kanssa. Ex-mies sanoi, täältä ei lähde kukaan.
Hän kävi kerran viikossa katsomassa poikaa, välillä krapulassa ja välillä viileltynä.
Juhannuksena hän tunki siskolleni. Eihän ollut edes osannut käyttäytyä jouluna, heidän kotonaan syötiin vaan pelkkää pizzaa sinä jouluna.
Lapsi oli 6kk kun löysin nykyiseni, joka oli samassa porukassa liikkunu ex-mieheni kanssa. Kavereita he eivät olleet. Hankin oman asunnon minulle ja lapselle. Kerran ex-mieheni tuli siskolleni meidän ollessa kylässä siellä, hän jotain keskusteli nykyiseni kanssa.
Viikko ja nykyiseni oli sairaalassa täysin hakattuna. Oli järkyttävä tappelu, ex hakkasi nykyistäni nyrkein päähän ja potki päähän. Ex veti puukon esille ja rukoilin älä tapa.
Tuli lähestymiskiellot 3 kertaa peräikkäin. Hän mm. uhkasi tappaa minut, nykyiseni ja koirani, mutta hän ei sanonut sitä suoraan. Se tapahtui sosiaalitoimistossa kahden spykologin aikana.
Ex rikkoi myös automme ikkunan sossun pihassa.
Pojan ollessa 3v hän haki oikeuden kautta tapaamisia. Aikaisemmin oli ollut valvotusti, aina silloin kun sossu niitä pysty järjestämään.
Palkkasin lakimiehen ja meille tehtiin olosuhde selvitys. Lopulta oikeus psykologejen ja sossujen launtojen perusteella määräsi kerran kuussa 3h valvotusti.
Lapsemme sai ex-mieheltä ensimmäisen syntymäpäivä lahjan 3v. Hän ei soittele, ei kirjoittele. Eikä varmasti tule ikinä minun kotiin. Elatukset tulee ulos-oton kautta, sillä hän ei niitä minulle maksaisi.
Nyt lapsen olessa 5v jälleen kuulin sossusta et ex hakee lapsen tapaamisia, samalla tyylillä kuin oikeudesta. Eli talvella 1 viikko, kesällä 2 viikkoa, tapaamiset joka toinen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin, joka toinen joulu, vappu, pääsiäinen jne. Lapsi lähtisi ennen joulua ja tulisi joskus pyhien jälkeen, mutta eihän niillä vietetä joulua.
Ex asuu nykyään äitillään, koska oli saanut maksamattomien vuokrien takia häädön. Talossa on n.15 kissaa. Ne menee pitkin pöytiä, syö samalta lautaselta samaan aikaan ihmisen kanssa, "vessois" ei oo hiekkaa tai edes paperia, kusisia tassun jälkiä siellä sun täällä. Lapsella ihotesteissä todettu kissa allergia vauvana. Hän käy tapaamisissa, mutta uudenvalvojan aikana kukaan muu sukulainen ei ole käynyt. Ei edes exän sisko joka on lapsen kummi, ikinä hän ei ole lasta mitenkään muistanut. Tai edes lapsen "mummu" ky tapaamisis.
Mä pelkään antaa lasta heille, entä jos hän kostaa minulle lapsen kautta ? Entä jos hän utelee lapsen kautta tai syöttää lapselle sanoja suuhun ? Mitä mä voin tehdä suojellakseni lastani ? Entä jos hän antaa lapselleni väärää ruokaa, eikä piittaa allergioista? Ruokaa hän ei ainakaan osaa tehdä. Entä hänen terveydentila ?
Kuka valvoo ettei hän ole alkoholin tai huumeiden vaikutuksessa ? Kännissä hän on ennenkin ajellu. Onko heillä oikeus asettaa minut vaaraan ? Pelkään myös mahdollisia kostoja nykyiseni ja minun vauvaan, kun olen häneltä vienyt lapsen hän vie meiltä. Poliisit ei välitä, eikä usko. Kerran ex seurasi moottoripyörällä, mutta kun en osannu sanoa rekkaria ja ex sanoi ettei seurannu.
Nyt minun pitää jälleen ex kohdata sossus, missään puheväleissä emme oo. Mikähän kaaos siellä taas tulee, kuitenkin se vihjailee taas minun olevan huora. Psykologi menee tapaamiselle katsomaan tilanteen. Kun hän teki sen uhkauksen, hän sanoi, ettei tule vielä vaan joku päivä ja uhkaukset on todellisia jos tarpeeksi vittuillaan. AUTTAKAA MINUA !
Minuun saa yhteyttä antamalla sähköpostin tänne. Kaikkea en voi muistaa kirjoittaa tähän tarinaan.
Minulla oli juuri päättynyt 2v suhde, hain lohtua samalla luokalla olevasta 5v vanhemmasta jätkästä joka asui vielä minun naapurissa.
Yhdessä asuessa ja opiskellassa, säästimme asumiskuluja. Kerran ulkomaalaisten vieraiden aikana hän heitti minua kaukosäätimellä päähän, en osannut heille selittää miksi itken. Kahden kuukauden kuluttua huomasin olevan raskaana, aborttia minä en halunnut.
Raskaana ollessa edelleen vietin paljon aikaa tuttava perheeni luona. Ex-mies oli mustasukkainen koiralleni, koska kiinnitin siihen hyvin paljon huuomioo ja siittä etten ollut kotona. Hän suuttui kun en ottanut häntä mukaan. Hän oli aina kuin muumio, ei puhunut mitään. Itse olen hyvin puhelias. En halunnut ex-miestä synnytykseen, mutta hän tuli. Hän jopa suuttui kun en merkannut häntä papereihini lähiomaiseksi.
Lapsemme syntyi. Vauva itki paljon öisin, minä tuuditin, lauloin, keinutin, ihan kaikkea kokeilin. Välillä sanoin, mun on pakko mennä tauolle. 5min kuluttua tulin takaisin, välillä vauva vaan huusi sängyssään tai ex-mieheni vieressä, ex-mies vain piti tyynyä korvillaan. Joskus hän nukkui ja hytkytti huutavaa lasta jaloillaan.
Hän alkoi käymään psykologilla, kerran sieltä tullessaan hänellä oli 2h aikaa pakata, että hoitoon on lähdettävä. Hän oli siellä vain 2 päivää ja tuli pois kun halusi. Myöhemmin hänelle todettiin syvä masennustila.
Viikkoa ennen ristiäisiä serkkuni ollessa kylässä, ex-miehelleni ja minulle tuli riita. Se päättyi siihen että olin 15min maannut lattialla, mennyt makuuhuoneeseen, pihalle tupakille ja sen jälkeen kysellyt mitä on tapahtunut. Olin serkkuni kanssa myöhään illalla työnnellyt vaunuja pihalla ja olin yhä uudestaan kysellyt mitä on tapahtunut. Sinä yönä siskoni mies haki meidät pois.
Minun oli pakko tulla muutamaa päivää ennen ristiäisiä kotiin siivoamaan. Ristiäiset vietetiiin. Vajaa kuukausi ja minä lähdin lopullisesti, vihdoinkin, lapsi oli n.3kk. Mitkään sossun järjestämät pariterapiat ei muhun vaikuttanut, sanoin aina vain että haluan pois.
Muistan joskus yöllä monesti sanoneeni, minä lähden lapsen kanssa. Ex-mies sanoi, täältä ei lähde kukaan.
Hän kävi kerran viikossa katsomassa poikaa, välillä krapulassa ja välillä viileltynä.
Juhannuksena hän tunki siskolleni. Eihän ollut edes osannut käyttäytyä jouluna, heidän kotonaan syötiin vaan pelkkää pizzaa sinä jouluna.
Lapsi oli 6kk kun löysin nykyiseni, joka oli samassa porukassa liikkunu ex-mieheni kanssa. Kavereita he eivät olleet. Hankin oman asunnon minulle ja lapselle. Kerran ex-mieheni tuli siskolleni meidän ollessa kylässä siellä, hän jotain keskusteli nykyiseni kanssa.
Viikko ja nykyiseni oli sairaalassa täysin hakattuna. Oli järkyttävä tappelu, ex hakkasi nykyistäni nyrkein päähän ja potki päähän. Ex veti puukon esille ja rukoilin älä tapa.
Tuli lähestymiskiellot 3 kertaa peräikkäin. Hän mm. uhkasi tappaa minut, nykyiseni ja koirani, mutta hän ei sanonut sitä suoraan. Se tapahtui sosiaalitoimistossa kahden spykologin aikana.
Ex rikkoi myös automme ikkunan sossun pihassa.
Pojan ollessa 3v hän haki oikeuden kautta tapaamisia. Aikaisemmin oli ollut valvotusti, aina silloin kun sossu niitä pysty järjestämään.
Palkkasin lakimiehen ja meille tehtiin olosuhde selvitys. Lopulta oikeus psykologejen ja sossujen launtojen perusteella määräsi kerran kuussa 3h valvotusti.
Lapsemme sai ex-mieheltä ensimmäisen syntymäpäivä lahjan 3v. Hän ei soittele, ei kirjoittele. Eikä varmasti tule ikinä minun kotiin. Elatukset tulee ulos-oton kautta, sillä hän ei niitä minulle maksaisi.
Nyt lapsen olessa 5v jälleen kuulin sossusta et ex hakee lapsen tapaamisia, samalla tyylillä kuin oikeudesta. Eli talvella 1 viikko, kesällä 2 viikkoa, tapaamiset joka toinen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin, joka toinen joulu, vappu, pääsiäinen jne. Lapsi lähtisi ennen joulua ja tulisi joskus pyhien jälkeen, mutta eihän niillä vietetä joulua.
Ex asuu nykyään äitillään, koska oli saanut maksamattomien vuokrien takia häädön. Talossa on n.15 kissaa. Ne menee pitkin pöytiä, syö samalta lautaselta samaan aikaan ihmisen kanssa, "vessois" ei oo hiekkaa tai edes paperia, kusisia tassun jälkiä siellä sun täällä. Lapsella ihotesteissä todettu kissa allergia vauvana. Hän käy tapaamisissa, mutta uudenvalvojan aikana kukaan muu sukulainen ei ole käynyt. Ei edes exän sisko joka on lapsen kummi, ikinä hän ei ole lasta mitenkään muistanut. Tai edes lapsen "mummu" ky tapaamisis.
Mä pelkään antaa lasta heille, entä jos hän kostaa minulle lapsen kautta ? Entä jos hän utelee lapsen kautta tai syöttää lapselle sanoja suuhun ? Mitä mä voin tehdä suojellakseni lastani ? Entä jos hän antaa lapselleni väärää ruokaa, eikä piittaa allergioista? Ruokaa hän ei ainakaan osaa tehdä. Entä hänen terveydentila ?
Kuka valvoo ettei hän ole alkoholin tai huumeiden vaikutuksessa ? Kännissä hän on ennenkin ajellu. Onko heillä oikeus asettaa minut vaaraan ? Pelkään myös mahdollisia kostoja nykyiseni ja minun vauvaan, kun olen häneltä vienyt lapsen hän vie meiltä. Poliisit ei välitä, eikä usko. Kerran ex seurasi moottoripyörällä, mutta kun en osannu sanoa rekkaria ja ex sanoi ettei seurannu.
Nyt minun pitää jälleen ex kohdata sossus, missään puheväleissä emme oo. Mikähän kaaos siellä taas tulee, kuitenkin se vihjailee taas minun olevan huora. Psykologi menee tapaamiselle katsomaan tilanteen. Kun hän teki sen uhkauksen, hän sanoi, ettei tule vielä vaan joku päivä ja uhkaukset on todellisia jos tarpeeksi vittuillaan. AUTTAKAA MINUA !
Minuun saa yhteyttä antamalla sähköpostin tänne. Kaikkea en voi muistaa kirjoittaa tähän tarinaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos ex-miehesi on käyttäytynyt tuolla tavoin lastenvalvojalla ja he ovat tietoisia alkoholin ja huumeiden kanssa veuhtaamisesta(joka ilmeisesti jatkuu vieläkin?) ja ovat ennenkin pistäneet valvotut tapaamiset, niin miksi asia muuttuisi nyt?
Millä minä sen heille todistan, että hän ajelee välillä juovuksissa ? Huumetestejä olen jo aikaisemmin ja nyt pyytänyt, mutta mitää ei tapahdu.
Se tässä mättää, se "välittää" lapsestaan ja haluaa olla hänen kanssaan.
Valvotut tapaamiset tuli lähestymiskieltojen takia, koska kielto koski myös lasta. Myös hänen "hulluutensa" vaikutti asiaan.
Oikeus määräsi siksi kun sitä muut suositteli, koska hän kai oli lapsesta etäinen eikä osannu tämän kanssa olla tai yms.
Entä jos he näkevät nyt asiat toisin ja ovat sitä mieltä et tapaamisia lähdetään laajentamaan ?
Juupa juu. Viina, huumeet ym. on hyvä heittää "kehiin". Ja tietenkin ilman todisteita. Jospa vielä koittaisit pedofiliaa, niin etköhän sitten pääse tavoitteisiisi.
Olisi kiinnostavaa tietää, lapsen edun kannalta, miksi SINÄ valitsit hänelle juuri tuon isän.
Kyllä se kännissä ajaa, olen itse nähnyt. Ja nykyiseni on tainut jopa kerran olla kyydissä aikoinaan. Sinäkin iltana se oli kännissä ja ajoi kun poliisit haki sen putkaan pahoinpitelystä.
Ja kyllä sillä teräase on ollut myös käräjäoikeuden odotustilassa, poliisit haki sen pois.
Ja huumeet, 100% todistusta haluan testeillä. Vahvat epäilyt on, enkä näin ajattele vain minä.
Miten nainen tulee raskaaksi ?
Tarvitaan nainen ja mies, sitten yhdyntä.
Toisilla tulee jopa korsulla, pillereillä ja kierukalla. Tiesitkö ettei mikään ehkäisy ole 100% varma ? En ole uskovainen, mutta kymmenessä käskyssä sanotaan älä tapa. Mielstäni abortti on murha, koska alkiollakin on sielu ja sydän.
Vai että oikein sielu. Abortti ei ole murha muulloin kuin silloin, kun sitä siksi väitetään omia etuja ajateltaessa ja tekoja perusteltaessa.
Eli: SINÄ olet valnnut lapsellesi juuri tuon isän. Miten aiot asian lapsellesi aikoinaan esittää??? Miten selität lapsellesi sen, että hän on joutunut SINUN takiasi kärsimään heti nuoresta iästä lähtien? SINUN itsekkyytesi takia.
Abortti on jokaisen henkilökohtainen mielipide ja minä ajattelen noin.
Mielestäni en ole sinulle mitenkään tilivelvollinen teoistani tai kenelletkään muulle. Olenko minä tehnyt vääriin kun olen pelastanut itseni ?
Miten minun lapseni on kärsinyt ?
Onko biologinen isä silloin hyvä isä, kun hän aikoo murhata kaikki muut lapsenperheestä paitsi lapsen ? Onko oikeutta asettaa lapsi vaaraan ? Onko se lapsen etu ? Miksi äiti pakotetaan antamaan lapsi, koska se on lapsen etu ? Miksei isejä voi pakottaa näkemään lastaan, vaikka se on lapsen etu ?
Mikä sinä olet sanomaan ja arvostelemaan muita ihmisiä, mitenkä itse olet niin paljon parempi ihminen ?
tuskin ne niitä tapaamisia tulevat laajentamaan.itselläni hieman vastaava tilanne.exällä sovittu valvotut tapaamiset 1krt kk 3h.kertaakaan nämä ei tosin ole toteutuneet.enkä näe ainuttakaan syytä miksi veisin lapseni tapaamaan psyykkisesti sairasta hänelle vierasta ihmistä,koska pelkkä tieto siitä että lapsi joutuisi tapaamiseen,saa lapsen näkemään painajaisia.
sanot tiukasti mutta asiallisesti sinne soskun väelle että ajattelet mikä on lapsen etu.sehän on lapsen oikeus tavata isäänsä.koitapa jaksaa ja usko itseesi.tiedän että on paska tilanne...
Juu ei tämä todellakaan helppoa ole.
Meillä taas lapsi menee tapaamisiin ja kai ne sujuu OK. Etenkin kun se ex rahaa sinne aina lahjaksi leluja ja karkkia. Vituttaa kun toinen on lahjottavassi.
Hitto kun ei oo enään lähestymiskieltojakaan, ei ole mitään mihin voisin vedota. Vaikka tiedän exän ajelevan katsomassa missä me asumme. Niin hän on ennenkin tehnyt. Ja rattijuoppo on aina rattijuoppo.
Miksi minun pitää antaa lapsi ihmiselle, joka ei pysty itsestään huolehtimaan edes vertaa et olis oma asunto. -77 syntynyt asuu äitinsä hoivissa, ei maksa vuokraa jne.
Miksei he ymmärrä, että onko se lapselle hyväksi ja onko se nyt hyvä "isä", että ex aikoo tappaa vain äidin. Lapsi on tosi kiintinyt ja ottaa sen tarvittavan mallin nykyisestäni, heillä on se side.
Olen myös heiltä monesti kysynyt, kuka ottaa vastuun jos lapselle tapahtuu jotain ? Minä en ole se joka ottaa sen omalle tunnolleen, minä tarvitsen ihmisen ketä syyttää jos minut pakotatte antamaan.
Voiko niistä mitenkään kieltäytyä ? Ainoa keino on muuttaa ja kauas ettei toisella ole varaa ajella. Mutta työ ja elämä on aina ollut täällä.
meidän lähipiirissä käynnissä. Nyt ns. isä haluaa kaikki tapaamisoikeudet jne, vaikka ei ole lastaan halunnut tavata 3kk-3vuoden ikäisenä. Nyt sitten vaatii täysiä oikeuksia itselleen lakiteitse. Takana on tässäkin tapauksessa mielisairaus ja kaiken laisia uhkauksia, häirikkösoittoja, vakoilua jne..
Meillä ainankin laitetaan hanttiin, eikä viedä lasta tapaamisiin, jos suinkin se pystytään välttämään.
Toivotan voimia!
olosuhdeselvitys ja spykologejen lausunnot.
Kyllähän niistä tapaamisista pystyy kieltäytyyn kun lasta ei vie, etenkin jos uhkasakkoa ei ole laitettu.
Mutta haluan olla mahdollisemman yhteystyö kykyinen, koska muuten voi tulla ongelmia jatkossa.
Miten te laitetta hanttiin ja millä pystytte kieltäytymään ? Hyviä neuvoja tarvitaan.