Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tunteita ...

    Olin kuin kukka kesän,
    kuolin kun talvi sai.
    Mutta tunne tekikin pesän,
    se purkaa nyt pitää kai.

    Tulossa pian uusi suvi,
    etsi kukkaa nousevaa.
    Pian sulaa talven lumi,
    kukka uusi sua jossain odottaa.

    Vain kuivuneet lehdet jäljelle jää,
    kukasta vanhan suven.
    Se virkoa ei enää elämään,
    jäi alle se entisen lumen.

    Oota suvea, uutta vehreämpää,
    kuivuneet lehdet jää entiseen -
    rutista niitä, vain muruja jää.

    Muruista ei enää mitään saa,
    vain pölyä lentävää.
    Tuulen mukaan ne voi varistaa,
    kasvaakseen uuteen elämään.
    2268
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Kaunis kiitos runostasi, pidin :))
    Tuulahdus ja niin pienestä siemenestä lähtee rakkaus itämään :))Rakkaus on siemen, joka itää kaikkialla...rakkaus on kaikki... vanha kun jää niin uudesta entistä ehompi ja kestävämpi.Toivotaan näin...


    Rakkauden siruja iltaasi :))

    Äänestä

    • Niin - pienestä,
      hyvin pienestä se lähtee
      itämään, kun lähtee.

      Se on kaikkialla läsnä,
      ja se on kaikki - mutta
      voiko olla kuitenkaan
      tässä elämässä juuri
      vaikeampaa ja ah, toisaalta
      ihanampaa kuin mitä
      RAKKAUS on.

      Ja, mikä kirvoittaakaan
      runonikkareita siitä
      ikuisesti, aina ja aina
      vaan runoilemaaan.
      Omalla kohdallani se on
      ainakin aihe, josta olen
      eniten kirjoittanut.

      Sen kaiken voittavasta ihanuudesta,
      ja toisaalta, sydäntä raastavasta
      tuskasta ja kaipuusta.
      Yön hiljaisuus ja aamun
      aikaiset tunnit ovat otollisinta
      ja eniten mieltä kirvoittavaa
      aikaa saada jotain aikaan.

      Niitä siruja toivon Sinullekkin
      Ansku sydämestäni.

      Lämmöllä Rellu

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Rellutar kirjoitti:

    Olin kuin kukka kesän,
    kuolin kun talvi sai.
    Mutta tunne tekikin pesän,
    se purkaa nyt pitää kai.

    Tulossa pian uusi suvi,
    etsi kukkaa nousevaa.
    Pian sulaa talven lumi,
    kukka uusi sua jossain odottaa.

    Vain kuivuneet lehdet jäljelle jää,
    kukasta vanhan suven.
    Se virkoa ei enää elämään,
    jäi alle se entisen lumen.

    Oota suvea, uutta vehreämpää,
    kuivuneet lehdet jää entiseen -
    rutista niitä, vain muruja jää.

    Muruista ei enää mitään saa,
    vain pölyä lentävää.
    Tuulen mukaan ne voi varistaa,
    kasvaakseen uuteen elämään.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu