Minulla monta lasta, miehellä myös. Kaikki samanikäisiä. Onnistuisikohan sellainen elämä, ettemme muutakaan yhteen niin pitkään aikaan kun lapset asuvat kotona. Silloin kun olemme lasten kanssa, keskittyisimme vain ja ainoastaan niihin (erikseen siis, emme olisi yhdessä) ja kun lapset ovat toisen vanhemman luona, keskittyisimme miehen kanssa toisiimme.
Mahtaakohan tämä pidemmän päälle onnistua...
Mahtaakohan tämä pidemmän päälle onnistua...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on sama tilanne, mutta lisäksi muutama sata kilometriä välissä. Ei toivoakaan miettiä yhdessä asumista lasten koulun ym. vuoksi. Silti ajattelin yrittää ihmissuhdetta ja jatkaa, koska harvassa on ihmiset joiden kanssa on hyvä olla.
Olet harvinaisen fiksu ihminen. Minun näkemykseni mukaan juuri tuo voisikin onnistua. Lapset saisivat kasvaa turvallisen kodin ilmapiirissä, ja teillä olisi sitten laatuaikaa miehen kanssa yhdessä. Minusta tämä ns. ranskalainen avioliitto on upea juttu, mutta siihen vain harvat pystyvät. Siinä täytyy olla vankkaa tahtoa ja kykyä kantaa vastuuta omasta perheestään. Lapsiin on aikaa vähitellen tutustua, eikä tule heti tuota kummallista pakkosopeuttamisen haastetta eteen.
Toivon sydämestäni teidän onnistuvan!!
Lasten niputtaminen saman katon alle on shokki varsinkin isommille lapsille. Ehkä hyvin nuoret, parivuotiaat voivat vielä sopeutua.
Jos ette ole läheisriippuvaisia ihmisiä niin seurustelu onnistuu ilman asumista samassa asunossa. Lapsetkin ovat tyytyväisempiä kun on jotain omaa eikä kaikkee tarvitse jakaa vieraiden kanssa.
Eikä kummankaan tarvitse liikaa sietää toistensa lapsia. Pääsee omaan rauhaansa aina välillä.
tuollainenkin voi onnistua, joskus jopa paremmin/helpommin kuin uusperheen perustaminen. Mutta silloin siinä suhteessa täytyy olla 100% molemminpuolinen luottamus toiseen, KAIKESSA. Sitä jos ei ole, ollaan heikoilla kantimilla.