hei,
onko täällä ketään jotka pelkäävät liikkuessaan yksin, että joku vainoaa vaikka mihin menis, kauppaan , kävelyl jne. ? tai vastaavia pelkoja.
kaverillani oli tällaista.
onko täällä ketään jotka pelkäävät liikkuessaan yksin, että joku vainoaa vaikka mihin menis, kauppaan , kävelyl jne. ? tai vastaavia pelkoja.
kaverillani oli tällaista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eiks toi nyt oo vähän niinku vainoharhaisuutta.
varmaan onkin mutta pirullista jos mieli tekee tepposia. varmasti muitakin löytyy.
sori...
Paranoidinen skitsofrenia puhkemassa.
Pienoinen pelkotila alitajunnassa aiheuttaa
vainoamispelkoja. Kannattaa kääntyä mielenterveystoimiston puoleen.
Älä käytä mitään keskushermostoa kiihoittavaa,
kuten kofeiinia, siirry teehen. Älä pidä liian pitkiä ruokavälejä se pahentaa oireita, verensokerin laskiessa. Kun verensokeri laskee muodostuu stressihormooneja, jotka pahentavat tilannetta.
Eli stressiä pitää yleensäkin välttää.
Terv. hae apua tilanteeseesi ennen kuin se pahenee.
Valitettavasti joudun toteamaan itse kärsiväni sellaisesta. Tosin on helpottanut paljon kun olen käynyt hoitamassa samalla paniikkihäiriötäni mielenterveystoimistossa.
Minun pelollani vain on historia, sain vainoajan kimppuuni kolme vuotta sitten. Hän suuttui kun en suostunut alkamaan seurustelemaan. Hän rupesi seurailemaan, odotteli asuntoni edessä, kulki pitkiä matkoja perääni, toi ruusuja, uhkaavia kirjeitä, kävi keräämään kaikkea minuun liittyvää. Yritti kavereilta saada valokuviani, kun eivät antaneet otti sitten niistä kuvia jne... Sairasta. Ja oikeasti pelottavaa. Sen takia sairastuin paniikkikohtauksiin, ahdistuskohtauksiin ja pahaan vainoajakammoon.
Suhtaudun uusiin ihmisiin nykyään tosi varauksella.
Mulla käynyt samalla tavalla kuin edellisellä kirjoittajalla. Muhun kanssa oli yx tyyppi aivan sairaalloisen ihastunut ja hän seurasi mua joka paikkaan, soitteli, laittoi ihme viestejä vaikka yöllä. Loppujen lopuksi se meni todella pelottavaksi ja jopa ystäväni alkoivat puhumaan asiasta.
Sain sen onneksi selvitettyä puhumalla ja anteeksipyyntö tuli lopulta vaikka aikaa meni.
Sitten mulla on kolme tapausta muuteoin missä meinannut käydä todella huonosti, eli kerran lähdin yökerhosta siskoni luo kävellen ja minua lähti seuraamaan mies joka otti kiinni ja uhkaili puukolla. Yritti viedä mut mukanaan "viettämään yötä" ja jos en uskois niin hän sanoi käyttävänsä puukkoa. Siitä tilanteesta pelastuin, kun lopulta näin jonkun polttariporukan huutomatkan päässä ja kaadoin sen miehen maahan ja näin pääsin juoksemaan karkuun. Tulihan se perässä mutta tuo porukka auttoi ja maksoi vielä taksimatkankin kotiin.
Toisella kerralla pari ulkomaalaista miestä seurasi mua autolla kun olin kävelemässä. Yritti saada mua autoon mutta lähdin karkuun. Lopulta ne tuli kanssa ulos autosta ja lähti tuleen perässä mutta onneksi postimies oli menossa johonkin kerrostaloon ja menin hänen kanssaan sisään ja pyysin taas apua. Miehet häipyivät.
Ensimmäisen kerran mulle tapahtui jo pienenä, eli olin 11-vuotias kun joku seko lastenraiskaaja yritti viedä mut metsään. siinäkään ei onnistuttu.
...ELI JOO!!! Mulla luonnollisesti hieman on sellainen olo että mua serurataan ja saatte olla muuten varmoja että olen erittäin valmistautunut jo kohtaamaan seuraavan hullun. Kurssit on käyty puhelin valmiina soittamaan 112 kun olen liikkeellä yksin ja ei niin ihmisvilinässä.
Zemppiä vaan kaikille joilla kokemuksia ja toivon sydämestäni ettei kenenkään kimppuun käytäisi. Se on kauheaa.
hei,
mulla tuo vainoamispelko(kysymyksen esittänyt)ei johdu vastaavanlaisista tapauksista kuin teidän. Olenpa ihmeissäni että millaisia hulluja tuolla oikein liikkuu. Ne pitäis hakata jotta oppii jättämään teidät ja muut rauhaan. Potkaiskaa munille jos vaan onnistutte pakon edessä. se kyllä rauhoittaa isonkin äijän. ja älkää liikkuko yksin ,miksi pitää liikkua yksin kun sen voi välttää.
mulla nuo pelot johtuu muista tekijöistä enkä edes tiedä syytä tarkalleen, mistä ne alkanut mutta liittyvät jotenkin pakkoneuroosiin.
tsemppiä teille kaikille vastanneille. kiitos.
Yksi ystävä, joka sekottaa itsensä ja minut sairastuessaan. Hänellä on todettu mielen sairaus, joka pahenee aina, kun hän jättää lääkkeet pois ja pitää itseään terveenä ja työkykyisenä. Aivan uskomattomia juttuja on tapahtunut, mutta olen jo oppinut pitämään hänet loitolla, kun huomaan hänen alkavan "sekoilla". Hän ei ole silloin hyvää seuraa ja vahingoittaa minua varmaan pahaa tarkoittamatta, kun sekottaa itsensä ja minut. Kun hän ei ole sinut itsensä kanssa, hän haluaa minulle pahaa ja yrittää sitä tehdä mitä ihmeellisimmillä konsteilla onnistuen siinä joskus liiankin hyvin. Eilen hän kertoi minun olevan syy hänen miessekoiluihinsa niin sairaaloissa kuin sairaaloiden ulkopuolella ja että seuraan häntä yöllä ja olen kiinnostunut, kuka hänellä käy ja "ilmiannan" hänet jollekin toiselle hänen monista miessuhteistaan. Nyt hän on taas sairaalan tarpeessa ja se on ainut, mikä häntä voi auttaa. Helpotti, kun sain kirjoittaa tästä.
Juu, mulla on kans sama pelko. Käyn sen kanssa just psykologilla. Mulla ei oo siinä mitään historiaa, vaan se liittyy lähinnä yleiseen turvattomuuden tunteeseen.