Mun kaveri hokee koko ajan "mä en jaksa " "en mä viitsi" "anna mun olla" mä oon masentunu ja sairas koita tajuta"...jne. Silti ei tee mitään sen eteen!! Mulla menee siihen just hermo ja annan syytä masentua. Onko muka oikeesti masentuneet tollaisia?????
KAVERI :/
kyllästynyt
9522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
nimenomaan juuri tuo, ettei itse pysty tekemään asialle mitään on masennusta. kaverina sinun pitäisi ohjata ystäväsi terapiaan ja vetää väkisin ylös ja jaloilleen. tiedän että se on vaikeaa, varsinkin kun tuntuu että oma kaveri on muuttunut joksikin ihan toiseksi ihmiseksi.
Ei oo helppoa vetää kaveria ylös punkasta väkisin joka päivä varsinkin se ei itse sitä halua. Uskon kyllä että on sairastunut,koska sillä ollut yks paha juttu , mutta olen itse tosi täys sitä. Ehkä kuullostan typerältä muttei mulla olis enää kauaa aikaa sen asioihin ja hyysäämiseen kun oma duuni ja oma elämä.
jo monta vuotta ollut masentunut ja paniikkihäiriöinen,mä ite tietosesti hakeuduin yksinäisyyteen,pois kaikesta entisestä,halusin olla yksin ja pyöriä ns itsesäälissä,noin 3-4 vuotta meni kuin unessa,painajaisessa sellaisessa sitten pikku hiljaa aloin ymmärtää tilannettani ja nyt yritän selvitä ja toki kaipaisin ystävää vierelleni tukemaan minua mutta uskon että elämä on niin ihmeellinen että kun tosissaan haluaa elämän voimaa itseensä sitä myös saa ja elämä alkaa rakentua ja uudistaa ihmisen täysin!
pointtina ehkä sitä tarkotan että se liijallinen hoivaaminen saattaa vain karkottaa enemmän,joskus ihmisen on kärsittävä että voi kasvaa henkisesti,tietenkin jokainen ihminen on erilainen joten en osaa mitään varmaa neuvoa antaa joten tee niinkuin tunnet oikealta.
en voi olla varma,että hän on vailla mun jatkuvaa patistusta yms. Ehkä mun kannattaa antaa ns.tilaa ja aikaa itsekseen tajuta tilanne. Jos teen näin tulee mulle tunne , että jätän oman onneensa nojaan,mutta jos se johtaa johonkin parempaan olen valmis kestämään sen tunteen. Pitää pohtia tosi tarkkaan vielä. Mutta ei musta ole sille ainakaan mitään hyötyä kun hermoilen......... kiitti sulle.:)
kyllä sinä oletkin melkoinen ystävä kun täällä mariset ja kirjoitat ystäväsi asiasta.
Mene itseesi kun olet niin helevetin fiksu ja filmaattinen. anna vaan tilaa tuskin kukaan kaipaa tollaista ystävää kun sinä olet.
Kenenkään ei tarvitse sinua syyttää, että et jaksa masentuneen ystävän rinnalla. Se ON raskasta. Onko hänellä perhettä, johon voisit ottaa yhteyttä ja jakaa asian. Hänen oma mahdollinen vastustelunsa jää toki sinun harkinnan varaan. SINUN ei kuitenkaa kuulu eikä tarvi ottaa vastuuta ystävästäsi. Jollain tavoin häntä olisi nyt "ravisteltava", olet varmasti koittanut erilaisia keskusteluja hänen kanssaan, hyvällä ja pahalla.. Harvenna hieman yhteydenpitojanne, siitä voisi olla apua. Hän "kituuttaa" päivästä toiseen, kun hänellä kuitenkin "on joku".. Mutta niinkuin sanoit, sinulla on oma elämä. Pidä siitä kiinni. Pidä puolesi, se on minun neuvoni. Ystävääsi "hyysäämällä" tilanne ei parane.
Minunkin kaverini valittaa koko ajan jotain "oih, saan kohta hermoromahduksen ja haluan vain kuollakunkaikkimeneeihanperseelleenjablääblää.." No MINÄ saan kohta myös "hermoromahduksen" kaverini kanssa. En jaksa kuunnella, kun ei tässä itsekään ole mikään terve olo. Se muuten jännä, aina paapotaan näitä "masentuneita", mutta entä he jotka joutuvat viettämään aikaansa masentuneiden kanssa. On vaikea miellyttää sellaista, joka kierii itsesäälissä ja whinettää koko ajan. Kaikilla on oikeus elämään, niin masentuneilla kuin muillakin.
aika lääkäriin ja mene itse vaikka mukaan selittämään sen masennusta. Kyllä lääkäri hänelle kirjoittaa reseptin ja lähetteen terapeutille. Jos kaverisi on aivan vetämättömissä, niin sairaalan avo-osasto olisi hänelle hyvä paikka. Siellä on ruokailut valmiina ja levätä saa niin paljon, kun on tarvis. Lisäksi osastolla on lääkäri ja omahoitaja jonka kanssa keskustellaan. Saisit sinä olla rauhassa ja hän pääsisi lomailemaan sieltä vointinsa mukaan. Avo-osasto on kuin hotelli.
Olen itse jutellut samanlaisesta asiasta asiantuntijoiden kanssa. Totuus on se, että sinun ei tarvitse loputtomiin olla masentuneen olkapää. Jos tilanne jatkuu, ystävyytenne kärsii. En tietenkään tarkoita, että kääntäisit ystävällesi selkääsi. Voisit sanoa hänelle, että et osaa ja jaksa koko ajan kuunnella hänen murheitaan. Suosittele hänelle jotain lääkäriä, yleislääkärikin on ok ensialkuun. Sano myös, että ystävänä olet huolissasi hänen terveydestään, mutta että sinun oma elämäsi kärsii, kun tilanne pitkittyy.. En ehkä osaa aivan ilmaista itseäni oikein, mutta toivottavasti nyt "ydin" tuli selväksi: ystävyyteen ei kuulu sairaan olkapäänä oleminen. Auta häntä hoitoon ja tue hoidon aikana ja jälkeen. Ystäväsi ei parane sinulle purkautumalla, vaan ystävyytenne vaarantuu ja saattaa loppua. Sitä et varmaan toivo. Mieti, löydät kyllä ratkaisun, kun kuuntelet itseäsi.