Mieleenpainuvin unesi?

Luultavasti se viime viikon uni joka oli mieleenpainuvin, ei ollu se kaikkein mukavin. Näin unta siitä, että paras ystävä kuoli(koska kyseessä oli uni olosuhteet oli hyvin sekavat enkä oikein pystyny sitä enää hereillä hahmottamaan..).. Sen kuitenkin muistan, että unessa lyyhistyin itkemään täysin lohduttomasti vähän väliä. Kerrassaan miellyttävä yö..

Mä kyllä muistan aika useinkin mistä yöllä uneksin. Järkeähän niissä harvoin on mutta kyllä niistä päänvaivaa ja pohdittavaa saa :) Varsinkin kun ne käsittelee ihmissuhdejuttuja ja niitä kun rupee analysoimaan ni huh huh..

Kolme yötä sitten harrastin unessa seksiä entisen tyttöystävän kanssa, josta oli tullu tosi lihava, sit jossain vaiheessa se muuttuki niin että mä olin lihava ja mun oli ihan tosi vaikee liikkua. Sit se exä unohti kännykkänsä siihen pöydälle ja se soi ja siin ei ollukkaa nappuloita ja mä en voinu hiljentää sitä ja mä heitin sen ikkunasta ulos.

Viimesen puolen vuoden aikana olen nähny tästä kyseisestä exästä enemmänkin seksiunia...muuten en semmosia ees koskaan nää, ainakaan en niitä muista. En ymmärrä mistä ne tulee, ei olla oltu ees missään tekemisissä moneen vuoteen...

Olen ihastunut opettajaani. Tunnustin sen hänelle ja kysyin kahville. Luonnollisesti sain pakit...
Yks yö näin unta, että se seurusteli väkivaltaisen miehen kanssa ja olin jostain syystä heidän luona käymässä. Aina kun tilaisuus tuli, kerroin kuinka paljon tästä naisesta pidän. Mies alkoi väkivaltaiseks ja me lähdettiin karkuun. Kun juostiin pois päin, opettaja kertoi, että nyt haluais antaa kiusaukselle periksi... suudeltiin. Alettiin seurustella ja oltiin aikas hemmetin onnellisia.
Tyypilliseen tapaan, tässä kohtaa herätyskello soi.

Muistan melkein joka yöltä jotain unistani, mutta harvoin mitään kovin selkeitä tarinoita tms. Jotkut unet muistan vuosienkin takaa tosi selvästi, joko kummallisuutensa tai merkityksellisyytensä takia. Kaikkein merkityksellisimmät unet mulle ei yleensä ole sillä tavalla "juonellisia", vaan niissä vaan on joku hyvin voimakas tunnelma, jota on vaikea selittää, ihana tai vähän ikävämpi. En juuri koskaan näe todella pahoja unia, tai siis kun herään en ole peloissani tai ahdistunut, korkeintaan kummastelen mistä moiset kuvat tulivat. Yhdessä unessani minut esim. ammuttiin lähietäisyydeltä suoraan rintaan, mutta olin vaan lähinnä yllättynyt, että miksi unen nainen niin suuttui minulle. :)
Viimeyönä näin voimakasta unta, josta en olisi halunnut herätä. Siinä oli ihania tunnelmia ja oudon kaunis, melankolinenkin tunnelma, satoi koko ajan ja vaatteet ja hiukset oli märkiä mutta iho lämmintä, ja olin rakastunut...

Joitakin vuosia sitten (n. 2000) näin todella vaikuttavan unen, jossa kaupunki jossa olin jäi hyökyaallon alle. Se oli pelottavaa, mutta samalla upeaa, ja oudosti kaikki selvisivät hyökyaallosta, rakennuksetkaan eivät menneet rikki, vaan kaupunki oli vain täynnä kirkasta vettä joka lopulta laski. Samassa unessa kohtasin uudelleen ensimmäisen naisen jonka kanssa minulla oli suhde.

Voisin kirjoittaa lisääkin, koska olen tosi innostunut unista, mutta ehkä tämä riittää tällä erää.

mieleenpainuvimpia ovat ne viimeksi nähdyt,-

varsin huvittava uni oli tämä: Istuimme pomoni kanssa, joka on mies, sängyllä ja hän katseli ohikulkevia
naisia sillä silmällä. Minä vain luin kirjaa, ja tuhahdin hänelle lakonisesti, että katsele sinä vaan naisia, minä luen nyt.

Opiskelen yliopistossa filologiaa. Eräs vanha professori on minuun palavasti rakastunut ja lähettelee omituisia eroottisia kirjeitä, jotka piilottaa pöydällä olevan vuohen pääkallon sisään, mistä minä otan ne ja luen.
Päätän mennä professorin kanssa naimisiin ja matkustan hänen jättiläismäiselle huvilalleen jonnekin meren rannalle. Saavun sinne yksin ja kävelen pitkin puistotietä, jonka päässä näkyy pressusta tehty grillikatos. Katoksessa on muutama henkilö, joista yksi viittoo minut luokseen. Hän on pikkutakkiin ja solmioon sekä räikeisiin mikroshortseihin ja useisiin suuriin sormuksiin pukeutunut professorin hovimestari (nimeltään Chef). Tämä erittäin gay palvelija tarjoaa minulle kirpeän juoman, jossa lilluu todella kookas kirsikka. Sitten hän näyttää minulle albumia, johon on kerännyt kuvia professorin edellisistä vaimoista. Samalla hän kertoo proffan olevan outo seksiaddikti, joka nai nuoria kauniita naisia ja dumppaa heidät myöhemmin jättäen puille paljaille. Ihmettelen, miksi professori on kosinut minua, koska en ole yhtä kaunis, kun hänen edelliset missivaimonsa kuvissa, mutta Chef sanoo sen johtuvan siitä, että professori on tullut niin vanhaksi ja rumaksi, ettei saa enää kauniimpia vaimoja. Uskon hovimestaria, koska välillämme tuntuu olevan outo yhteys. Poistun huvilalta pikaisesti.

Unesta on vuosia, mutta muistan sen edelleen väritarkasti.

unessa jonka näin pari yötä sitten. En ollut ihan mikä tahansa mies, vaan kunnon vanhanajan prinssi. Mulla oli kaikki prinssin releet ja elkeet, paitsi hevosta ei harmi kyllä ollut. Todennäköisesti en ollut kruununperillinen vaan nuorempi kuninkaanpoika koska mun elämä tuntui tosi letkeältä ja huolettomalta. Joutilaana kävelin ihanassa kesäisessä auringonpaisteessa, kiertelin isäni tiluksia ja katselin kauniita maisemia. Ajattelin miten ihanaa on olla nuori, vahva ja komea ;D Koko maailma tuntui hymyilevän takaisin minulle.

Äkkiä huomioni kiinnittyi jonkun maajussin hyvinhoidettuun puutarhaan. Huomasin että puutarhassa vipelsi joukko hassunnäköisiä menninkäisiä jotka muistuttivat lähinnä niitä kaameita, värikkäitä puutarhatonttuja joita jotkut ihmiset keräilevät pihojensa koristeiksi. Tontuilla oli kova tohina päällä ja aloin kiinnostuneena seurata niiden puuhastelua. Pysyttelin piilossa etteivät ne olisi huomanneet minua. Näytti siltä kuin ne olisivat tekemässä jotain hämärähommia ja kohta tajusin että ne totta tosiaan olivat aikeissa pölliä maajussin kottikärryt. Nauroin mielessäni; hahaa tontut, you are busted! Luulette että kukaan ei tiedä touhuistanne mutta minäpä näin. En kuitenkaan halunnut ilmiantaa tonttuja tai puuttua niiden tekemisiin, minua kiinnosti vain nähdä mihin ne tarvitsivat kärryä.

Lähdin siis seuraamaan niitä kun ne lyllersivät saaliinsa kanssa metsän suojaan. Metsässä ei enää paistanut aurinko ja minua alkoi paleltaa. Pienten, hämmästyttävän vikkelien tonttujen perässä oli vaikea pysyä ja kohta huomasinkin kadottaneeni ne näkyvistä. Pysähdyin jonkinlaiselle metsäaukealle ja katselin epätietoisena ympärilleni. Se oli melko synkännäköinen paikka ja kauhistuin kun minusta alkoi tuntua että ympäristöni jollain lailla eli ja liikkui. Kuitenkaan en nähnyt ketään, en eläintä, ihmistä enkä tonttuja. Se mikä oli äsken näyttänyt elottomalta olikin nyt elossa. Sammaloitunut kivi jota olin tuijottanut olikin maahinen. Naavapartaisia, kaarnavaatteisia maahisia aineellistui kuin tyhjästä. Nämä eivät enää olleetkaan mitään kitsch-tonttuja vaan oikeita maahisia. Ne olivat tosiaan jännän näköisiä olentoja, niitä oli vaikea erottaa ympäristöstään koska ne näyttivät osittain koostuvan sammalesta, neulasista, kaarnasta, mullasta yms. Niiden olemus oli sama kuin metsän. Niitä oli joka puolella ympärilläni ja minua pelotti. Yksi niistä puhui minulle ja kysyi: tiedätkö kuka sinä olet? Sanoin että tietysti tiedän, olen kuninkaan poika. Maahinen sanoi: etkä ole, sinä olet maagi. En ymmärtänyt mitä maahinen oikein tarkoitti ja väitin vastaan mutta maahinen vakuutti minulle että minulla on salattuja taikavoimia joita olisi parasta alkaa opetella pian käyttämään koska pimeyden ruhtinas etsii minua tehdäkseen minusta selvän.

Maahinen pyytää minua tekemään jonkin hyvin yksinkertaisen asian (en muista tarkasti miten se tapahtui) mutta sen seurauksena huomaan kuinka sormieni päistä kipinöi heikkoja vaaleanvihreitä salamoita. Maahinen sanoo että minun täytyisi kiirehtiä ja valmistautua siihen että musta ruhtinas on tulossa surmaamaan minut. Jotenkin onnistun kompuroimaan ulos metsästä, olen aika sekavassa mielentilassa. Ajatuksenani on päästä kotilinnaani, piiloon, koska musta ruhtinas etsii minua. Lopulta löydän itseni linnan lähellä olevan kylän jalkakäytävältä. Käväisen hermoilemassa kylän kapakassa jossa tapaan tutun tytön joka ilmeisesti kuuluu linnan työväkeen. Hän istuu tyynenä kapakan nurkkapöydässä ja murskaa jäähileitä hampaidensa välissä. Juon muutaman oluen hänen seurassaan. Selitän tilanteen hänelle ja ehdotan että hän lähtisi kanssani linnaan. Mutta tyttö ei halua. Lähdemme kuitenkin yhtä matkaa ulos kapakasta. Tunnen että aikani on käymässä vähiin.

Kun astun kadulle saan huomata että olemme joutuneet keskelle katumellakkaa. Joku töytäisee minut naamalleni kadulle ja kun pääsen ylös tyttö on kadonnut. Riehuvien joukkojen tarkoituksena on ilmeisesti hajottaa koko kylä. Kadut ovat mukulakiveä ja yhtäkkiä ymmärrän miksi: jotta niitä voisi purkaa ja kiviä heitellä. Minulla on paha olo. Olen juonut liikaa lämmintä, makeaa olutta. Pääni on todella kipeä. Mellakka alkaa... Karut kyläläiset pakkautuvat ahtaasti kaduille, massat vyöryvät pitkin kapeita kujia hajoittaen kaiken tielleen osuvan, huutaen, kirkuen, ryypäten... Minun on vaikea pitää yllä tasapainoa joukkojen puristuksessa. Kaatuilen maahan kunnes en enää pääse ylös. Pyörin, vierin, kierin keskellä väkijoukkoa. Ihmiset potkivat minua päähän ja joka paikkaan, juoksevat ylitseni. Jään makaamaan maahan, poskeni katukivetyksellä. Vartalooni osuu taas vihaisia, kiivaita askeleita ja potkuja. Katuojissa virtaa kaljaa, virtsaa ja ties mitä. Hengitykseni höyrystyy kosteudesta ja lämmöstä... minua alkaa oksettaa. Lämmintä olutvaahtoa valuu suupielistäni. Pukuni on pilalla. Olen puoliksi tajuttomassa tilassa kun joku huutaa korvaani: "Hei, hei! Älä vielä sammu, mennään ryöstelemään kauppoja!"

Seuraava asia minkä muistan on että olen yksin kotilinnassani. Vaappuilen pitkin tyhjinä kaikuvia käytäviä ja harhailen tyhjissä huoneissa. Olen matkalla linnan torniin koska uskon sen olevan turvallisin paikka. Tiedän että mustaruhtinas on tulossa. Tiedän menettäneeni hetkeni ja aikani on loppu. En osaa vielä käyttää taikaani, puolustukseni on liian heikko. En löydä oikeaa reittiä vaikka olen kotilinnassani. Ehkä se johtuu siitä että silmäni punoittavat ja vuotavat... Kuljen kehää, joka kerta sama kaava toistuu kun yritän päästä torniin. Kun pääsen oikeaan kerrokseen mistä portaat lähtevät nousemaan, alan jostain syystä kävellä kerroksen aulan väärään päähän ja keskellä aulaa kompastun puolimetriä korkeisiin puupalikoihin (sellaisiin joilla pienet lapset leikkivät). Lopulta alan laskeutua alas pitkin pimeää tunkkaista käytävää. Tulen metallisen oven kohdalle. Kun ovi avautuu ja karmea löyhkä saavuttaa sieraimeni, tajuan tämän loukon päätepysäkikseni. Huone on pieni ja täysin pimeä. Ainoa valo hohkaa käytävästä. Huoneen nurkassa seisoo jokin tumma möhkäle täysin liikkumattomana. Tunnen ääretöntä kauhua. Kohotan käteni ja yritän hyökätä taikasalamien avulla mustan ruhtinaan kimppuun mutta saan aikaan vain heikkoja sähikäisiä jotka ruhtinas torjuu helposti. Hän puhuu minulle. "Sinä olet pimeän velho." Alan väittää vastaan (lähes itku kurkussa) että en todellakaan ole mikään pimeän velho vaan prinssi. Musta ruhtinas sanoo että minun täytyy olla pimeän velho koska taika jota käytän on selvästi pimeän magiaa. En ollenkaan ymmärrä miten muka voisin olla pimeän puolella, minulla on edelleen tunne että musta ruhtinas haluaa tappaa minut mutta siihen uneni sitten loppui.


Joku on kai lukenut vähän liikaa fantasiakirjoja ;P

tapan / tuun tapetuksi unissa, ja niissä on yleensä aina mun läheisiä (jo kuolleita) sukulaisia, joten en todellakaan mielelläni unimaailmaan astu ... =(

Periaatteessahan unien tunnelma ja fiilikset ovat tärkeämpiä kuin se, mitä niissä tapahtuu. Eli kyllä aina tietää nähneensä painajaista ...