kerrot kavereillesi ettet halua enää olla yksin, että haluaisit olla heidän kanssaan enemmän. Kaveri myöntelee että "joo joo, niin minäkin ajattelen ja tunnen. Meidän pitäisi nähdä useammin." ja oot iloinen: hei! minä en ollutkaan väärässä! Nehän haluaa olla mun kanssa tekemisissä!
ja oot iloinen kunnes käykin niin ettet uskalla enää nähdä kavereitasi koska pelkäät että yksinäisyys ottaa vallan kun et näekään heitä niin usein kuin haluaisit.
Ja entä jos käykin yhtäkkiä niin että kaverit jotka sanoivat etteivät halua sinun olevan yksinäinen jättävätkin sinut yksin moneksi päiväksi? Siinä sitä sitten vaan tahtomattaankin käy katsomassa sähköpostiaan useasti vaan nähdäkseen jos edes jotain viestiä olisi tullut. Sitä kaipaa läheisyyttä, rakkautta ja edes jonkinlaista huomiota heiltä koska heidän on/pitäisi olla kuitenkin iso osa omaa elämäänsä, mutta tunteekin itsensä vain korvikkeeksi. En tiedä onko se sitten tavallista kuunnella kavereitaan puhumassa muista kavereistaan ja mitä ne tekivät yhdessä minäkin päivänä.. minä ainakin tulen valitettavasti mustasukkaiseksi, kateelliseksi ja katkeroidun. Miksi minut jätetään aina yksin? Miksi minä olen aina se joka on korvike muille? Miksi minä olen aina se joka haluaa nähdä kavereitaan niin kovasti ja joka haluaisi olla läheisempi heille? Olen niin väsynyt mutten haluaisi menettää uskoani heihin ja ylipäätänsä ystävyyteen....
ja oot iloinen kunnes käykin niin ettet uskalla enää nähdä kavereitasi koska pelkäät että yksinäisyys ottaa vallan kun et näekään heitä niin usein kuin haluaisit.
Ja entä jos käykin yhtäkkiä niin että kaverit jotka sanoivat etteivät halua sinun olevan yksinäinen jättävätkin sinut yksin moneksi päiväksi? Siinä sitä sitten vaan tahtomattaankin käy katsomassa sähköpostiaan useasti vaan nähdäkseen jos edes jotain viestiä olisi tullut. Sitä kaipaa läheisyyttä, rakkautta ja edes jonkinlaista huomiota heiltä koska heidän on/pitäisi olla kuitenkin iso osa omaa elämäänsä, mutta tunteekin itsensä vain korvikkeeksi. En tiedä onko se sitten tavallista kuunnella kavereitaan puhumassa muista kavereistaan ja mitä ne tekivät yhdessä minäkin päivänä.. minä ainakin tulen valitettavasti mustasukkaiseksi, kateelliseksi ja katkeroidun. Miksi minut jätetään aina yksin? Miksi minä olen aina se joka on korvike muille? Miksi minä olen aina se joka haluaa nähdä kavereitaan niin kovasti ja joka haluaisi olla läheisempi heille? Olen niin väsynyt mutten haluaisi menettää uskoani heihin ja ylipäätänsä ystävyyteen....
Vastaukset 4
Vanhimmat
ovat träkeitä, ja haluavat olla kanssani, mutta jotkut ihmiset haluavat elämästä muuta kuin ystävyyttä... en osaa paremmin asiaa selittää.. mutta en nyt voi olla niin vääränlainen ihminen etteikö minullakin olisi joku hyvä tarkoitus..... ja olen vielä löytänyt sille tarkoituksen, mutta tuska jatkuu...
olis omia ajatuksia lukenu. Mullakin on sellainen olo, että oon jokaiselle ihmiselle vaan joku halpa korvike ja heti ku tulee parempaa seuraa, hylätään tuosta noin vain. Se on hyvin inhottavaa, tiedän. :/
"En tiedä onko se sitten tavallista kuunnella kavereitaan puhumassa muista kavereistaan ja mitä ne tekivät yhdessä minäkin päivänä.. minä ainakin tulen valitettavasti mustasukkaiseksi, kateelliseksi"
ihanaa, en ola ainut joka on kamuista mustasukkainen!
olis ihanaa kun olis sellanen kamu jolle vois soittaa ja sanoa että takki päälle, lähtään kaffelle! tai jos olis osa isompaa kaveriporukkaa, vois yhessä lähtä tekemään kaikkea kivaa ja olis tärkeä lenkki siinä porukassa. noh, jos olis tärkeä edes jollekin..
tuntuu että ketään ei kiinnosta jos soittaa ihan yllättäen ja kysyy kuulumisista kertoo omista. puhumattakaan että oikeesti otettas yhteyttä, kun ensin vannotaan että "meijän pitää ehottomasti nähä useemmin!"
Pitäs perustaa tukiryhmä ystäville-joita-kaverit-ei-huoli-tai-kohtelee-muuten-
vaan-melko-välinpitämättömästi-jonka-takia-sitä-
sitten-suree-yksikseen-päivät-ja-haaveilee-tosi-
ystävistä-muttei-pysty-kyllä-entisistäkään-luopumaan.
Tai jotain tuonne päin kuitenkin :D
Tai ehkä pitäs vaan päin naamaa heittää tuo että "älä kohtele minua kuin ilmaa" ja "jos todella olen niin tärkeä ja rakas kuin väität niin miksi annat aina ymmärtää toisin". Kuka välittää "se on suomalaisten luonne" kun joutuu kärsimään yksinäisyydestä kun kavereille on se muiden kavereiden korvike. En jaksa tällasta enää. Mutten haluaisi luopua niistä kuitenkaan... kyllä olen varsinainen masokisti...