Tuli Muorille uusi harrastus
tuli hevosten kunnon tarkistus
vähän on mennyt, vähän on tullut
Terkkuja teille - hevoshullut.
tuli hevosten kunnon tarkistus
vähän on mennyt, vähän on tullut
Terkkuja teille - hevoshullut.
Vipinää päivään
Muori
6260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hauska hyvin riimitetty runo,mutta mitä ihmettä sie höpiset,ootko ruvennu hevostytöksi. kerro nyt ihmeessä mist on kyse.
mie oon kyl hevoshullu sanan täyes merkitykses. Jalmari osti oliko 4-5 vuotis häälahjaks kauniin liinakko varsan. se oli vuuen ikänen ko sain sen .mie annoin sille nimeks kielo, ko sain sen juuri ,kun tulin kottiin kieloja poimimasta.
jalmari seisoo miehen kans pihalla ja narun pääs kaunis,niin kaunis liinakkovarsa, mie itkin onnesta, halasin sitä ja rutistin ,kiitin jalmarii sydämmestäni sillo ja viel monta kertaa vuosien aikanakkii elämäni parhaasta lahjasta ja ystävästäni.
mie sen opetin töihin kävimme metsäs puita karsimassa,ajoimme reellä puita kottiin. ratsastin paljon,mie jopa opin kengittämmään itse.jalmarilla oli oma ,vanharuuna jolla hää teki hommii.
hevonen on niin viisas eläin,suomen hevonen etenkii,se ymmärsi monet puhheetkin.mie yritin sitä varsottaa mut hänel on sama juttu ko minulla,ettei tullu tiineeks, jote mie aattelin et antaa olla.
myö elettii yhteistä taivalta 21 vuotta. jalmari ois ostannu uuven hevosen , mut mie sanoin etten voi ennää rakastaa kettää niinko kieloo,kukkaa hevonen ei voi täyttää sitä paikkaa,en voinnu ottaa hänen tilallee kettään ennää,mie surin sitten pitkään kieloa.
sit ko mie olisin ollu valmis ottaa hevosen tuos 8o luvulla, niin jalmaril oli jo raktori sun muut pelit, niin hää oli sitä mieltä et ei myö ennää oteta.
kyl on ihanaa jos sie oot päässy hevosten kans tekemissii, vai mitä ihmettä sie tarkotat.
mie ko paan silmät kiinni niin tunnen vielkin hevosen ihanan tuoksun.
mie oottelen tuos seitsemään asti jos satut tullee ja vastaamaan,tai sit aamulla, oon niin utelias täst asiasta.hei vaan.
Ei oo hevosta mulla
ja vuoheni kaunis
se hupaisa velmu
mullassa makaa,
on ikävä vielä
velmua mulla.
velmu ei voi
tallista juosta
ja luokseni tulla.
noin se piti otsikko olla.mie ko kuuntelen vieno kekkosta,pirkko mannolaa ja brita koivusta kasetilta niin sekoilin.
(sano entinen mies) nyt minä vasta Lyyli Sinua kadehdin. Että sulla on ollut oma hevonen. Olen "isäni tyttö" ja hevonen on minun onneneläimeni - myös unessa- siitä huolimatta etten ole kovin paljon saanut hevosta ajaa. Lapsena vähäsen mummolassa, mutta se oli vanha, viisas hevonen ja tiesi mihin mennä joten ei minun tarvinnut paljon sitä ohjailla.
Olen asutuskeskuksen lapsia, joten lemmikeiksi jäi vain kissat ja kanit.
Lemmikki on kuitenkin aina lemmikki, oli se sitten minkä sortin eläin tahansa ja ymmärrän hyvin niitä jotka lämmöllä muistelevat omiaan.
Nyt minun on pikkuisen naurettava näin sisäänpäin, sillä eihän tämä minun hevosharrastus ole muuta kuin toton peluuta.
Nyt nimittäin laittoivat mahdollisuuden pelata netissä totoa, ja siihenhän minä ratkesin kertaheitolla. En pelaa mitään suuria panoksia, vaan ihan tällaista pientä mukanaoloa. Saan joskus pojaltani pikkuvinkkejä joistakin hepoista ja pääsen näin alkuun. Nyt luen ja tutustun netin kautta hevosiin ja ehkä opin tuntemaan niiden ominaisuuksia sitten joskus myöhemmin.
Mutta hauskaa tämä on ja antaa päiviin pientä virikettä. Että semmoista "hevoshulluutta" se vain on.
vai peliin sie oot hurahtannu.mutta oot ollu lapsena tekemisis ja viehättäny hevosiin,jote voip sinul hevosist puhhuu kun niist tykkäät.
mie en oo koskaan pelannu mittää peliä.jalmari pelas totoa,hänel tuli semmonen ravilehtikin.hää voitti 80 luvulla melkee kymmentuhatta markkaa,mutta muute tais olla häviön puolella.mie pyysin jalmarii lähtee raveihin lappeenrantaan jossa oli isot ajot,mut eihä häntä saanu ,kun ei muutenkaa koskaan lähteny mihinkää.
mie oisin varmaa hurahtannu siel käymään ja varmaa pellaamaankin.en pelkästää paperilla niin kiinnostunu oo,mut ko näkis hevoset niin sitten varmaan.täytyy täs lähtee raveihin kun tullee lähettyville,on sitä monta kertaa aatellu.
se entinen herrasmies ,jota riiasin muutaman viikon,käy raveissa ja myö suunniteltii mennä yhessä, mut ko hää näytti oikean luontonsa ,se romansi loppu siihen. hää soittelee vieläkii,sanoin et myö puhataan sit vastaisuuessa vaan puhelimessa, tai sit ei missää,ja hää et soppii hänelle. jote näin se jatkuu,juttuseuraa visii kaipaa hääkin.
mie kuvittelin et tääll ei oo kettää joka ymmärtäs hevosten pääll,jote en ottanu puheeksi,ko kukkaa ei maininnu ees siin puheenvuoros mite ennen tehtiin työt .
hevosesta ei voi puhhuu ko toisen hevoshullun kans,hää ymmärtää tunteen mitä voi tuntee hevosta kohtaa. minul ei oo koskaan syntyny minkään muun eläimen kans semmosta suhetta,myö tiietiin toistemme ajatuksetkii.
sie sanoit ,et sinul mummolas oli hevonen ja se kulki ilman ohjaustakii,kun ties minne oli menossa,näin kävi meilläki jalmaril ko oli se rolle-ruuna niin hää saatto pelastaa jalmarin hengen.
jalmaril oli sokeritauti ja hää oli tehny pitkää päivää mettässä jättäny eväät syömättä ja joutu sokkii ko oli kottii lähös. hää oli tuupertunnu rekkeen ja rolle toi hänet kottiin. niin viisaita hevoset on.
kun minun kielo menehtyi tuntui että olin menettänyt ihmisen, niin läheisii myö oltii.kun kielo oli kippeenä mie vavoin tallis yön hänen kanssaa. loukkasin kerran jalkani ja jalmari kävi ruokkimassa hevoset,kun en illakkaa tullu, hää alko pittää kamalaa melskettä ja hirnu ja potki, mie luulin et talli hajoo. jalmari kanto minut talliin,kun en päässy kävelee, ja niin kielo rauhottu ja saatii mennä yöpuulle.niin kovast myö oltii toisisamme kiin.
hevosist mie voisin puhhuu vaik kuinka,minun mielestä ne on maailman viisaampii eläimiä.
hei taas ja harmitonta viikkoa.
Kertomuksesi Rollesta ja Sinun Kielosta ovat hyvin tuttuja, sillä olen kuullut samanlaisia tarinoita jolloin hevonen on vienyt isäntänsä kotiin vaikka tämä on ollut "ajamattomassa " kunnossa, syystä tai toisesta. Isäni oli vannoutunut hevosmies. Muistan lapsena kun piirtelimme, niinkuin lapset piirtelevät kaikenlaista,niin isäpappani ei koskaan piirtänyt muuta kuin hevosen kuvia. Ne olikin tarkasti ja oikeaoppisesti piirretty.
Tämä raviharrastus oli minulla ennen aktiivisempaa, kun ajelimme joskus lähiseudun raveihin. Mieheni ei ollut innostunut, mutta tuli kuitenkin mukaan, sillä ilmapiiri raveissa on fantastinen. Siellä ollaan "yhden asian ihmisiä" ja ollaan niinkuin tuttuja kaikki. Ei tällainen nettitotomaminen ole mitään siihen verrattuna, mutta kun tällainenkin mahdollisuus nyt aukeni niin tottakai innostuin.
Olen myöskin vuosia sitten ollut osakkaana yhdessä hevosessa joka on jo manan majoilla, mutta seuraamme edelleen sen jälkeläisten juoksua ja ainakin yksi on tällähetkellä aika hyvä ravuri.
Hyvää alkavaa viikoa.