Pakko nyt kirjoittaa tämä jonnekkin...
Suurimmaksi osaksi ajattelen nykyään vain ruokaa. Lasken kaloreita ja mietin kuinka paljon haluan laihtua. Pidän itseäni todella rumana ja lihavana. Turhaudun valtavasti jos en pääse harrastamaan liikuntaa. Rakastan nälän tunnetta ja sitä kun tiedän etten ole syönyt mitään koko päivänä.
Yritän olla syömättä. Juon vettä todella paljon enkä halua mennä kotiin, sillä jokainen hetki jonka olen poissa kotoa olen myös syömättä, sillä muualla en niin paljon syö kuin kotona. Yritän keksiä tekemistä joka veisi ajatukseni pois ruoasta. Oksennan noin yhdellä kerralla kolmesta jos syön aivan vähänkin.
Joskus kuitenkin kun olen kotona enkä ole syönyt mitään, alan ahmia. En voi sille mitään. Syön aivan järkyttäviä määriä enkä lopeta ennenkuin ei ole enää mitään syötävää tai en vain yksinkertaisesti jaksa. Minulle tulee todella huono omatunto. Olen raivoissani ja masennun. Oksennan myös silloin.
Luen kaikki mahdolliset anoreksiaan ja bulimiaan liittyvät palstat. Kirjoitan ylös vinkkejä, kuinka pystyn olemaan syömättä, oksentamaan ja kuluttamaan entistä enemmän kaloreita. Tiedän että tämä ei ole hyväksi terveydelle, ei todellakaan, mutta silti jatkan, sillä ajattelen pystyväni lopettamaan tämän milloin vain.
Suurimmaksi osaksi ajattelen nykyään vain ruokaa. Lasken kaloreita ja mietin kuinka paljon haluan laihtua. Pidän itseäni todella rumana ja lihavana. Turhaudun valtavasti jos en pääse harrastamaan liikuntaa. Rakastan nälän tunnetta ja sitä kun tiedän etten ole syönyt mitään koko päivänä.
Yritän olla syömättä. Juon vettä todella paljon enkä halua mennä kotiin, sillä jokainen hetki jonka olen poissa kotoa olen myös syömättä, sillä muualla en niin paljon syö kuin kotona. Yritän keksiä tekemistä joka veisi ajatukseni pois ruoasta. Oksennan noin yhdellä kerralla kolmesta jos syön aivan vähänkin.
Joskus kuitenkin kun olen kotona enkä ole syönyt mitään, alan ahmia. En voi sille mitään. Syön aivan järkyttäviä määriä enkä lopeta ennenkuin ei ole enää mitään syötävää tai en vain yksinkertaisesti jaksa. Minulle tulee todella huono omatunto. Olen raivoissani ja masennun. Oksennan myös silloin.
Luen kaikki mahdolliset anoreksiaan ja bulimiaan liittyvät palstat. Kirjoitan ylös vinkkejä, kuinka pystyn olemaan syömättä, oksentamaan ja kuluttamaan entistä enemmän kaloreita. Tiedän että tämä ei ole hyväksi terveydelle, ei todellakaan, mutta silti jatkan, sillä ajattelen pystyväni lopettamaan tämän milloin vain.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla ainakin todettiin ensin laihuushäiriö ja sit vast anoreksia ja nykyisin bulimia/anoreksia.Sulla vois olla laihuushäiriö ja varmaan jos se kehittyy vielä niin sen näkee sitten ajan kanssa tarkemmin mikä syömishäiriö sulla on.Voisin sanoa että sul on bulimia/anoreksia.Mitkä sun mitat on muutes?
aivan kuin miun suustani! ajattelen ja teen ihan samalla tavalla kuin sie!
minkä ikäinen olet?
niin..siismikäeroonlaihuushäiriölläja anoreksialla....?
Onko sinulla diagnoosia tuosta tilastasi? Vaikuttaa tavallaan nk. epätyypilliseltä syömishäiriöltä, jossa siis on piirteitä useammasta häiriöstä (bulimia anoreksia, ehkä ajoittainen BED). Mitä tuumaat?
tietäisitkö sinä tai joku, kuka tahansa, millä sivustolla oli niitä anorekstikkojen vinkkejä toisilleen laihduttamisesta? olen etsinyt niitä kauan sillä olen kuullut paljon puhuttavan niistä mutta en löydä :/
Olin pikkulapsena vielä ihan normaalin laiha niin kuin kaikki muutkin lapset mutta joksus ekalla aloin lihoa ja minusta tuli tosi ruma ja läski. Koko ala-asteen ajan minua haukuttiin läskiksi josta masennuin aina kovasti. Paras ystäväni kyllä puolusti minua aina mutta ei se auttanut omatuntoani. Joskus neljännellä aloin kuitenkin urheilla enemmän ja laihduin läskistä normaalin näköiseksi. Mutta se ei kuitenkaan riittänyt minulle vaan koska en jaksanut enää harrastaa niin paljon liikuntaa,aloin olemaan syömättä joka oli alussa tosi vaikeaa. Nälkä koski mahassani mutta niin kauan kun voin olla koulussa, en voisi syödä mitään.Sitä kesti noin puoli vuotta kunnes lopetin syömälakon ja aloin syödä taas karkkiakin normaalisti. Nyt seiskalla olen useaan otteeseen päättänyt että lopetan syömisen kokonaan koska haluan olla yhtä laiha kun kaikki koulumme kauniit tytöt, ne joille kaikki vaatteet eivät ole liian kireät tai näytä pahalta päällä. Söin päivässä vain kouluruuan ja sitäkin vain vähän ja muun ajan yritin olla kokonaan syömättä, mutta se ei yleensä onnistunut vaan koulun jälkeen päädyin syömään. Mietin laihtumista joka päivä ja sitä kuinka saan hallittua ruokahaluni. En mitenkään ahmi tai mitään mutta aina kun pistän jotain suuhuni niin alan katua koska olin tavallaan katkaissut syömälakkoni. Yritän nyt etsiä netistä tietoa anoreetikoista ja haluaisin kysyä heiltä neuvoa kuinka pystyn olemaan syömättä. Toivottavasti joku löytyy jolta saan neuvoa.