Tiedossa on ristiäiset viikon kuluttua, perhepiirissä. Meitä ei ole pyydetty kummeiksi, mutta tilaisuuteen on pakko mennä (mieheni on lapsen setä). Kyllä, käytän sanaa pakko - olemme toivoneet omaa lasta jo vuosia, mutta emme ole saaneet, syytä ei tiedetä. Tilaisuus on lapsen ja vanhempien (äidin näytös) hehkutusta...
Pitääkö meidän viedä lahja lapselle myös ristiäisiin? Olemme vastasyntynyttä muistaneet. Tuntuu kovin teenäiseltä "lahjoa".
Pitääkö meidän viedä lahja lapselle myös ristiäisiin? Olemme vastasyntynyttä muistaneet. Tuntuu kovin teenäiseltä "lahjoa".
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei kaikkeen tarvitse lahjaa olla tuppaamassa, oppivat sitten odottamaan joka käyntireissulla paketteja, jos ette ole kummejakaan, eikä kumminkaan tarvii lahjaa ristiäisiin viedä vaan siellä voi antaa lupauksen sellaisen toimittamisesta -ja pitää lupauksensa myös-
älä suotta murehdi
Tuttu tilanne minullekkin. Pakko noihin tilaisuuksiin on joskus mennä ja hymyillä ja osallistua vaikka kuinka teennäisesti. Ellei sitten sairastu itse 'yllättäen'!! Kannattaisi antaa lapselle jokin pieni muistolahja, ihan vain koska se 'kuuluu asiaan'. Ja aina kun lapsen mummi taikka äiti vauvan kanssa lähestyy, muista äkkiä siirtyä toisaalle ja aloittaa keskustelu jonkun kanssa ennenkuin kukaan ehtii tunkea sitä vauvaa sinun syliisi 'malliksi'.
otsikosta huolimatta ymmärrään ettei tilaisuus ole helppo, mutta toisaalta lapsen kanssa olette varmaan tekemisissä muutenkin joten asiaan joudut törmäämään vielä lukuisia kertoja.
Ristiäisissä todellakin vanhemmat hehkuvat ylen onnellisina ja vauvalle se on ensimmäinen oma juhla. Pitäisikö se sinun takiasi olla toisin? Miksi äiti ei saa olla onnellinen lapsestaan? Mietippä itseäsi vastaavassa tilanteessa..
Mielestäni olet aika itsekäs ajatellessasi vain itseäsi tässä asiassa. Itsensä suojelu on aina paikallaan, mutta ei toisten kustannuksella. Mikäli jäätte todella kokonaan lapsettomaksi on edessäsi vaikeita aikoja ilman kateutta toisille joilla on lapsia vaikka sekin kuuluu asiaan. Elämä ei aina ole reilu ja joskus se suorastaan potkii päähän, mutta sitä se vaan on.
Omalla kohdalla on kokemus jossa hartaasti ja pitkään yritetty ja toivottu vauva menehtyi vastasyntytneenä ja olin viimeisilläni raskaana hautajaisissa. Todella ahdistavaa meille ja yllättäen muille läsnäolijoille jotka kokivat suuren mahani pilkaksi tuolle esikoisensa menettäneelle parille. Asia oli kyllä toisin, mutta olisin ollut tuolloin vaikka missä muualla!! Tämä lapsensa menettänyt äiti taas pitikin lastamme voimavaranaan johon sai kohdistaa äidillisiä tunteitaan ja vaihtaa vaippaa yms. Olisiko mahdollista että itsekkin nauttisit tästä pienestä ihmisestä paremman puutteessa? Lapsemme ja tuon ystävämme välillä on erityinen sidos edelleenkin vaikka murkkuikä alkaa painaa päälle ja tuossa perheessä on parikin lasta jo tullut lopulta monien vaikeuksien kautta.
Lahjaa ei ole pakko viedä varsinkin jos ajattelet noin niin kannattaa ehkä miettiä menemistäkin vielä tarkemmin.. Älä syytä lasta joka ei ole syyllinen mihinkään äläkä äitiäkään ellei ala ilkamoimaan tilanteellaan teihin verrattuna eli ole pask..mainen! Lahjan vienti on kuitenkin luonnollista eikä teennäistä paitsi jos et halua millään niin tehdä, lahjan anto ei ole velvollisuus vaan sen on tultava itsestä..
Toivon että jonakin päivänä saat sinäkin hehkuttaa sydämesi kyllyydestä vastaavassa tilanteessa ilman että kukaan osaasi kadehtii! Siihen asti tuosta läheisten ihmisten lapsesta voi tulla teille jotakin ainutlaatuista jos vain tahdot niin..
Kerronpa sinulle äitee 4 sen, että ensimmäisessä puheenvuorossani en todellakaan halunnut kertoa koko elämäntarinaamme ja suvun suhtautumisesta meihin - kaikista niistä monimutkaisista ihmissuhteista mitä tässäkin suvussa on. Kaikilla niitä on.
Kerro minulle, itsekkäälle lapsettomalle naiselle, miksi apumme ei ole vauvan vanhemmille kelvannut? Olen tarjoutunut siivoamaan, silittämään, laittamaan ruokaa= kotiavuksi jo raskausaikana ja nyt että he saavat aikaa itselleen ja levätä. Mieheni on tarjonnut autoa lainaksi jos tarvitsevat suurempaa kuljetuskalustoa jne. Olemme kertoneet, että jos joskus haluavat mennä yhdessä vaikka pariksi tunniksi jonnekin, voimme hoitaa lasta sen ajan. Vastaukseksi olemme saaneet "kiitos, mutta me pärjäämme kyllä". Ehkä se aika tulee vielä joskus... Tiedä sitä sitten miten itsekäs olen. En ole luonteeltani tyrkky, joten sinun on nyt turha kuvitella että olen apuani ja ohjeita ollut jakamassa.
Itsekkyyttä on montaa laija. Mietihän omalta kohdaltasi miltä meistä tuntuu? Olisi edes kerran ollut kiva pitää pientä, suloista ruusuposkea sylissä - edes sen ajan kun äiti kävi vessassa. Tästä lapsesta ei muut saa nauttia, koitamme sen hyväksyä.
Onneksi kaikeksi meillä on rakkaita ystäviä, lapsiperheitä. Heidän arkeaan olemme saaneet jakaa. Pitää vauvoina sylissä, olla apuna sairaspäivien hoitokuvioissa jne. Kuten tänään, hain ystäväni pojan tarhasta kun vanhemmilla oli menoa.
Että sellaista, kutsukaa vain minua itsekkääksi ja katkeraksi, jotkut kutsuvat avuliaaksi ja Ystäväksi :)
Tekstisi kuulosti niin kovin katkeralta edelleenkin lukiessani sitä uudelleen! Nyt kun kerrot lisää on asia ihan toinen, mutta on aika kohtuutonta että minun olisi se kaikki pitänyt arvata kiukutellessasi ristiäisistä..
Pointti nyt lienee se että olet jo tehnyt sen mihin koitin sinua ohjata; nautit niistä lapsista joita lähipiirissäsi on jo. Toisaalta ymmärrän ehkä niitä toisiakin paremmin, vaikka typeriä ovatkin. Ilmeisesti äiti kokee sinut jollakin tavalla kilpailijaksi, tuttavissani on ainakin sellaisia. On jopa ihmisiä joille useampi lapsi kuin heillä on yritys osoittaa olevansa parempi äiti!
Vielä alkuperäiseen tekstiisi; jos olet halukas olemaan saatavilla ja käytettävissä ei sitä kyllä osoita halusi jäädä pois ristiäisistä tai ainakin se on aika ristiriitaista? Tuore vanhempi on aika epävarma yleensä ja halu näyttää lienee silloin luonnollista?
Itse koin pienen järkytyksen taannoin kun perhepiirissä syntyi vauva ja häntä ei koskaan tarjottu syliin. Vasta kolmikuisena ensimmäisen kerran vauvaa tarjottiin pideltäväksi. Jo ensimmäisellä vierailulla vedin herneet nenään kun vauvaa menimme katsomaan lahjan kanssa eikä koko vauvaa annettu näytille kunnolla! Ristiäisissäkin äiti hössötti vauvaa kaikkien syliin, mutta meidät unohdettiin jälleen.. Olisin toki voinut napata vauvan kehdostaan, mutta ei kuulu tyyliin eikä tapoihin. Kyseinen äiti on tyyppiä äiti näkee vain vauvan (ja puhuu vain siitä!) ja on koko ajan väsynyt ja valittaa ja vinkuu, mutta silti aivan korvaamaton olento! On siinä isukilla kestämistä.. Itse en juuri toisten lapsista piittaa, mutta jotain tapoja kai pitäisi tuoreilla vanhemmillakin olla? Toisaalta tietävät tämän piirteen, mutta ei se ole ennekään vaikuttanut etten fanita, sillä tuore vauva on aina ihana!!
Hyvät keväänodotukset sinulle!
... että kaikki pitää kertoa, joten kirjotuksesi tämä kohta:
"jos olet halukas olemaan saatavilla ja käytettävissä ei sitä kyllä osoita halusi jäädä pois ristiäisistä tai ainakin se on aika ristiriitaista?"
tuntuu hyvin ironiselta. Isoäiti pyysi nimittäin avuksi ristiäisiin, lupauduimme tietenkin. (Sinänsä luonnollista, olen joskus "keikkaillut" pitopalvelussa.) Seuraavana päivänä pikku-äiti soitti miehelleni ja kertoi palkkaavansa ammattilaiset hoitamaan kahvituksen. Että näin meillä.
Omalta kohdaltani koen, että pikku-äiti haluaa pyyhkiä kakkavaipalla eli satuttaa meitä sillä, mikä meille on kaikkein arin asia. Siksi en ole innoissani näistä ristiäisistä.
Keväisiä vesilätäkköleikkejä teillekin ;)
jos se jotenkin helpottaa, mutta on todellakin mahdotonta saada muuta kuin samanlaisia viestejä kuin nuo ensimmäiset voivottelut lapsettomuudestanne jos ei kerro asioista tarpeeksi OLEELLISIA asioita. Olet hienosti vienyt koko asian kiukutteluksi minulle, ilmeisesti ei ole muita joille mieltä osoittaa?
Huomaatko ollenkaan kuinka veivaat ja vaivaat??
En halua mennä ristiäisiin, mutta on pakko. Olisin kyllä mennyt auttamaan, mutta ei huolittu joten en mene ollenkaan.
Lopetan aiheen tähän ja jään odottelemaan josko kasvat joskus oikeasti aikuiseksi etkä kiukuttele vieraille ihmisille. Myötätuntoni tilannettasi kohtaan ainakin onnistut täysin karkoittamaan ilkeilyilläsi. Ilmeisesti osaat olla siivommin muissa yhteyksissä? Ja todellakin luulen minäkin nyt että tuore äiti haluaa olla ilkeä tahallaan ja taidan alkaa ymmärtää häntä jo ihan kohtalaisesti olethan noin monipätevä ja avulias ihminen että tavista kärvee...
Roiskukoon rapa päällesi jokaisen ohiajavan toimesta voit sitten kiukutella siitä vaihteeksi!!
Viesteistäsi huomaan sen, että taisin osua aika arkaan paikkan myös teille äiti-ihmisille. Oikein huvittaa tuo siiliasenteesi.
Toivottavasti omassa elämässäsi käyttäydyt hyvin ja otat huomioon myös muut.
Sydämestäni toivon sinulle antoisia keskusteluhetkiä lapsettomien naisten kanssa.
Taisit sittenkin lukea vielä viestini, jonka kohdista sinulle. Plaah!