Takokaa nyt järkeä päähän: esikoinen 2,5-v, kuopus 7-kuinen, ja kauheasti tekisi mieli kolmatta lasta heti perään! Ihan pöljää, mullahan kuitenkin ON vauva!
Onko kokemuksia pienestä ikäerosta? Eihän tuollainen reilun vuoden ikäero liene kovin tavaton?
Onko kokemuksia pienestä ikäerosta? Eihän tuollainen reilun vuoden ikäero liene kovin tavaton?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, ei se hirveän tavatonta ole et on reilu vuosi ikäeroa lapsilla. Meillä on vanhempi 3,5v ja nuorempi pian 2v, joten puolitoista vuotta noin ikäeroa.
Nyt ois suunnitelmissa kolmannen pyöräyttäminen, saas nähdä miten pienimmäiselle sitten käy, kun sisarukset ovat jo näinkin isoja. Ainakin meillä pienestä ikäerosta on ollu se hyöty, että lapsista on seuraa toisilleen. :)
Toisekseen oon sitä mieltä, että lapset pitää tehdä silloin, kun siltä tuntuu ja on siihen valmis. Itse en kymmenen vuoden päästä enää vois kuvitellakaan itseäni kotiäitinä täyspäiväisesti. Olisin silloin joitamia vuosia päälle kolmenkymmenen. Minun kohdalla silloin pitäis olla koulutuskiintiö täynnä ja työelämässä täyttä häkää painamassa asuntolainan takia, heh! :)
Elikkä pointti on se, että tee lapset nyt kun sulla on aikaa ja tahtoa, joskus myöhemmin voi olla sitten jotain muuta. Siksipä itsekin haluaisin nyt tehdä kolmannen lapsen, koska muutaman vuoden päästä työllisyystilanne on ihan eri luokkaa ja silloin haluaisin olla valmiina lähtemään kentälle. Lapset olisi sitten jo "isoja", että voisi ihan huoletta keskittyä luomaan uraa. ;)
Elikkä täys tuki sulle, päätät miten vaan. Luota vaistoihisi, sieltä se selviää miltä tuntuu ja jaksatko ottaa vastuun vielä kolmannesta tähän palaan. Lykkyä teille!!!! :)
Oliko arjen pyörittäminen kovin raskasta kahden pienen kanssa? Meidän kahdella ekalla on ikäeroa 2v1kk, siinä ei ainakaan ollut mitään ongelmaa. Toki kolme lasta on sitten jo eri juttu kuin kaksi... :D
Huh, älä edes kysy. Onhan se välillä ollut, mutta kaikkeen tottuu ja sitä paremmin sujuu, mitä enemmän oppii lastensa kanssa ollessa. Minäkin olen alusta asti joutunut opettelemaan kaiken, kun ei ole ollut pikkusisaruksia, eikä tuttavapiireissä pieniä lapsia joita hoitaa. :) Sen lisäksi sukulaisten apu puuttuu kokonaan, koska mummoloihin on matkaa satoja kilometrejä niin etelään kuin pohjoiseenkin päin.
Omat pikkuiseni ovat hirmuisen vilkkaita ja aktiivisia, senpä takia olen ajatellutkin että se kolmas lapsi olisi ihana tähän väliin, koska arki on nytkin niin vauhdikasta, että ei se kolmas enää tätä vauhtia pysäytä. Ja mikäs siinä, hyvin pyörii kun vaan jaksaa juosta. :)
Nyt tilanne on jo ihan hyvällä mallilla, kun molemmat lapsen syövät itse, ovat lähteneet aikaisin kävelemään, käyvät vessassa itse muistaessaan, pukevat itse ja kummatkin puhuvat. Nuorempi koko ajan oppii lisää, mut vanhempi puhuu jo ihan täysiään. Uhma-aika oli mielenkiintoinen, nyt on helpottanut sekin onneksi.
Mutta kun ei oo enää sitä vauvaa... ja kuume on kova. En edes harkitsisi kolmatta lasta, jos en tietäisi pärjääväni. Ajattelen positiivisesti, että ainakin minulla on sitten joskus lapset, jotka käy katsomassa minua vanhainkodissa... :) Ja sitä, että työelämässä ehdin vielä olla kauemmin, kuin mitä hoidan pieniä lapsia nyt kotona.
itse tekisin ainakin tuohon perään jo sen kolmannen jos sellaisesta haaveilisin. En haluaisi tehdä lapsia monien vuosien välein. Lapsista on enemmän seuraa toisilleen myös myöhemmin kun ovat suht lähekkäin syntyneet. Ja jos nyt tulisit raskaaksi niin nuorin lapsesi olisi mahdollisesti JO 4 vuotias kun kolmannen saisit. Harkitsisin :)
eli siis nuorin onkin 7 KUUKAUTTA eikä vuotta... mutta mikäs estää tekemästä seuraavaa perään ;)
kävi taas vahinko (?!) eli enpä huolehtinut miehen kanssa ehkäisystä kun tuli viimeksi touhuttua, ja nyt ehkä hiukan pelkään että tulinko raskaaksi. Tarkemmin kalenteria katsomalla kun näyttäis sen mahdollisuuden olevan hyvinkin todennäköistä, kääk :/ Tyhmyydestähän tässä saa vain itseään syyttää.
Esikoinen on siis 2v2kk ja nuorimmainen vasta 6kk, joten tässä on ollut kyllä ihan kyllin säpinää ja voimat vähissä. Heti tuon nuorimmaisen syntymän jälkeen alkoi tulla sellaisia vauvakuumeita, mutta järjellä ajateltuna oon ajatellu, että ei missään nimessä vielä. Toisaalta kyllä oon aina pitänyt lastensaamista luonnolisena asiana, että jos niitä tulee niin saa tulla. Ja kun ikääkin on päälle kolmenkympin jo ja haaveissa on ainakin kolme lasta, niin empä nyt tiedä olisiko se "vahinko" tässäkään tapauksessa katastrofaalinen :)
Kyllä kahden pienen lapsen pyörittäminen on mulle ainakin ollut rankkaa, kun kärsin myös masentuneisuudesta välillä pahastikin. Mies on onneksi kotona ollut auttamassa. Mutta toisaalta lasten kannalta pieni ikäero on sitten joskus plussaa (itse olen iltatähti ja nuorin sisareni on 7 vuotta vanhempi, joten kavereita ei siskoista ole ollut).
Katsotaan nyt miten käypi. Eiköhän ne asiat järjesty jos se lapsi taas näyttää tuloaan. Eihän tätä elämää voi muutenkaan liikaa kontrolloida.
Mutta tsemppiä, kyllä ne pienet lapsetkin kasvavat aika nopeasti vähän helpommiksi tapauksiksi, kait ;)