Olen miettinyt kohta pari vuotta kestänyttä monimutkaista uusperhettämme. Asumme aika syrjäisessä paikassa ja ystäviä on vähän. Lyöttäydyimme yhteen melko pian, siis saman katon alle, erottuamme jokin aika sitten molemmat entisistämme. Jotenkin eroasiat olivat molemmilla jo työstyneet, mutta jotakin yksinäisyydessä oli kammottavaa ja siksi kait sitä oli silmät auki ja antoi rakkaudelle mahdollisuuden. Arkihan se tietenkin on molempien lasten ja muun sekamelskan, ahtauden, rahapulan ja kaiken sellaisen myötä kuvaan tullut ja minua on alkanut ahdistamaan sellainen asia, ettei mieheni tue minua lainkaan. Hän vain pelaa tietokonetta tai katsoo tv:tä, ei kaipaa läheisyyttä. Seksin ottaa, kun sitä tarvii, mutta mun lämmittämisestä viis. Turvaudun ja takerrun tähän "ihanaan" mieheeni varmaan olen niin rikkinäinen entisestä elämästäni, etten osaa ottaa itseä niskasta kiinni ja häipyä. Olen vain tuossa suhteessa, palvelen minkä ehdin, pesen, siivoan, passaan ja vaihdan lakanat. Hoidan hänenkin lapset, kun hän laukkoo asioilla kaupungilla. Onkohan joillakin naisilla tällainen tauti, että pitää palvella ja tuntea aina alemmuutta, eli sitten kenen kanssa hyvänsä. Mitä teen, auttakaa. Olen aivan uupunut, kun yritän kiskoa yhteyttä poissaolevaan mieheeni. Onkohan hänellä jokin poissaolotauti, mene ja tiedä, kun mua on alkanut aivan hirvittämään tämä kontaktin puute. Miten jaksaisin taas lähteä tuosta ahdingosta nostelemaan ja paljonko ihminen yleensä eroja kestää ja sitä eron jälkeistä yksinäisyyttä. Vai kannattaako mun vain olla tuossa, kun ei mitään selkeää väkivalta, viina tai muuta ongelmaa ole, ei työttömyyttä, sairautta (vakavaa) tms.
kannattaako jatkaa
Nimetön
5634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuulehan, lähde pois.
voihan se olla että teidät on tarkoitettu yhteen, mutta aivan liian pian selvästikkin löitte kamppeet yhteen.
anna itselle aikaa. lopeta suhteesi. vaikka karvastelee. käy entinen erosi läpi ja myös miehesi tarvii tehdä se.
jos teidät on tark yhteen tulette jossainvaiheessa palaamaan, mutta sitä ennen kannattaisi laittaa omat asiat kuntoon.
luulen,että tilanteesi jatkuessa pitemmän päälle, itsekunnioituksesi katoaa kokonaan ja katkeroidut pahasti.
mene ja elä hetki vain omaa elämää - itsellesi. olet sen arvoinen.
Kodissa ei kukaan saa elää niin kuin hotellissa! Olet auttaja tyyppinen ihminen ja tuollaiset vätykset käyttää äkkiä hyväkseen. Vedät oikein puoleesi tuonlaisia "hotellissa" asujia kun teet kaiken toisen eteen suosilla ja sitten yhtäkkiä et enään jaksakkaan. Oletko "ruokkinut" alusta asti hänen vapaata elämäntapaansa? Luulen että liiankin palvelualttiina olet tehnyt hänelle kaiken liian helpoksi!
Järjestä teille vaikka kahdenkeskinen viikonloppu että voitte keskustella ongelmista oikein syvällisesti. Laita mies puhumaan!
Lue uudestaan tuo oma tekstisi ja päättele siitä: en osannut tuosta poimia yhtäkään positiivista puolta suhteestanne. Ainut, mitä pidät positiivisena, on se, että mies ei ryyppää eikä hakkaa. Se on mielestäni osa minimivaatimuksista suhteelle, jossa kannattaa jatkaa. Loput minimivaatimuksista ovat mielestäni jotakuinkin: molempien osoittama kunnioitus toista kohtaan, rakkaus, kyky ratkaista ongelmia, kommunikaation toimivuus, tasa-arvoisuus.
Mitkä näistä muista toteutuvat teidän suhteessanne?
Järki ja tunteet eivät ole pysyneet samalla tasolla kuin on jo toimittu ja hynttyyt yhteen lyöty. Kummallakin on ollut tarve vaan takertua johonkin eron jälkeen niin kuin ei olisi mitään ikinä tapahtunutkaan vaan jatketaan samalla kotileikillä kun ollaan ennenkin totuttu.
Siis kumpikaan ei ole edellisistä virheistä viisastunut tai kasvanut mitenkään vaan mennään samanlailla eteenpäin vaikka miten ympärillä olevat kärsivät. Näitähän saman toistajia on lähipiirissänikin ja olen nähnyt läheltä kuinka jotkut tekevät samat virheet läpi elämänsä niin kauan kun sopivia uhreja vaan riittää.
Mikään vastoinkäyminen ei siis pysäytä ja kolahda edes sen vertaa ajatteleen mitä itse mahdollisesti teen väärin kun mistään ei opi vaan toistaa samaa paskaa lopun ikäänsä.
Ei kannata kehoittaa omaa tekstiään lukeen uudestaan jos ihminen hädässä pyytää neuvoja. Se on mielestäni jotenkin ylimielisen ihmisen neuvo. Hieman sokeehan on jokainen omille ongelmilleen ja ulkopuoliset huomaa sellaista mitä ei itse kykene näkeen selvästi tai epäröi, jotenka ei tarvitse väheksyä sillä jokainen voi joskus olla avun tarpeessa!
Aivan. Silmäni ikäänkuin aukenivat. Näinhän se on. Minulla on oikeus vaatia muutakin, kuin perusihmisen, joka ei lyö ja juo (kuten entinen mieheni).
Meillä ei ainakaan kommunikointi toimi, eikä ongelmien ratkaisu kiinnosta uutta miestäni lainkaan (kun eihän niitä ongelmia sillain hänen mielestään ole, kaikki yleensä järjestyy hänen mielestään). Ehkä jonkinlainen rakkaus hänellä minua kohtaan on, ainakin väittää. (Tietysti väittää, että sais jatkossakin hyvää kohtelua). Alan nyt oikein tarkasti katsomaan, käyttääkö hän todella minua vain hyväksi. Onneksi jo olen alkanut tämän, vaikkakin yksipuolisen puheenpidon suhteemme toimimattomuudesta. Vähän huomasin jo hänessä heräämisen merkkejä. Pelko minun menettämisestä on hänellä ilmeinen. Olisihan se kovasti isotöistä aloittaa taas itsestään huolehtiminen ja uusia naisia pitäis lähteä metsästämään palvelijaksi.