Olemme jo jonkin vuoden suunnitelleet oman asunnon hankkimista. Elämäntilanne on suhteellisen vakaa, ja lainaa kyllä pystyisimme hoitamaankin. Nyt kuitenkin asia on muuttumassa konkreettisemmaksi, tontti olisi näköjään tulossa. Mutta kauhea paniikki nyt meinaa iskeä, lainan määrä pelottaa. Järki sanoo, että maksaisi mieluummin omaa kuin tätä älytöntä vuokraa tästä liian pienestä kopista, laskelmia on tehty, ja kaikki pitäisi olla kunnossa. Siltikin jokin pieni ääni sisimmässäni varoittaa, pelkään tekeväni suuren virheen.
Onko teillä muilla äideillä ollut samanlaisia tuntemuksia, ja miten niitä olette käsitelleet? Mieheni ei oikein ymmärrä tätä epävarmuuttani. Kun kuitenkin toinen vaihtoehto meidän perheellemme on suurempi vuokra-asunto, joka taas tarkoittaa vieläkin kalliimpaa asumista. Mutta siihen sisältyvä riski olisi huomattavasti pienempi.
Toinen pelottava asia on rakennusaika: miten ihmeessä selviän lastenhoidosta yksin. Toisaalta olemme saamassa kohtuuhintaisen tontin hyvältä paikalta, en haluaisi ohittaa tätä tilaisuutta, uutta emme välttämättä saa koskaan, tai ainakaan yhtä hyvää.
Kertokaa hyvät äidit omia kokemuksianne, vai olenko ainoa tällainen. Minulla ei ole ketään, jonka kanssa voisin asiasta keskustella, joten siksikin toivoisin, että joku vastaavaa kokenut löytyisi.
Onko teillä muilla äideillä ollut samanlaisia tuntemuksia, ja miten niitä olette käsitelleet? Mieheni ei oikein ymmärrä tätä epävarmuuttani. Kun kuitenkin toinen vaihtoehto meidän perheellemme on suurempi vuokra-asunto, joka taas tarkoittaa vieläkin kalliimpaa asumista. Mutta siihen sisältyvä riski olisi huomattavasti pienempi.
Toinen pelottava asia on rakennusaika: miten ihmeessä selviän lastenhoidosta yksin. Toisaalta olemme saamassa kohtuuhintaisen tontin hyvältä paikalta, en haluaisi ohittaa tätä tilaisuutta, uutta emme välttämättä saa koskaan, tai ainakaan yhtä hyvää.
Kertokaa hyvät äidit omia kokemuksianne, vai olenko ainoa tällainen. Minulla ei ole ketään, jonka kanssa voisin asiasta keskustella, joten siksikin toivoisin, että joku vastaavaa kokenut löytyisi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse rakennamme omakotitaloa. Lainan määrä hirvitti kyllä, mutta toisaalta ei vuokrallakaan aina kannata asua. Jos rahavaikeuksia tulee, pystyy maksuaikataulua muuttamaan nykyään aika joustavasti. Asuminenhan maksaa aina, on sitten vuokralla tai omassa asunnossa. Omassa voi olla jopa halvempi asua! Ja ne rahat mitä menee, jäävät tavallaan itselle, kun taas vuokrarahat häviävät kuin tuhka tuuleen. Nytkin ollaan 10 vuotta asuttu vuokralla, ja oikein hirvittää kuinka paljon siihen on mennyt rahaa tavallaan aivan turhaan. Ja ainahan talon voi hätätilassa myydä, jos jotain oikein yllättävää sattuu.
Rakennusaika voi olla kyllä aika raskasta, varsinkin jos on tarkoitus tehdä paljon itse. Vapaa-aikaa ei kovin paljoa tahdo jäädä. Meillä lapsi on jo aika iso ja pärjää kotona itsekseenkin. Harmittaa kyllä, kun ei ole oikein ollut hänelle paljoa aikaa. Lähinnä viikonloppuisin on sitten koitettu viettää enemmän aikaa yhdessä. Onneksi tämä on kuitenkin väliaikaista. Etteköhän tekin saa asiat järjestymään! Onnea teidän talohankkeelle!
jokainen "järkevä" noita asioita pohtii, ei asuntokauppoja ja lainoja suinpäin pysty ottamaan, laskelmia on tosiaan hyvä tehdä ja omia resursseja pohdittava.
Rakennusaika on todella rankkaa, mutta oikealla asenteella siitä selviää. Laskee budjetin reilusti yläkanttiin (koska se ylittyy AINA) ja aikatauluista kannattaa tehdä todella joustavat (sillä nekin ylittyy AINA)!
Mahdollisimman paljon kannattaa ottaa apua tarjoavien ihmisten apu vastaan..niin rakennustyömaalla kuin lastenhoidossakin. Ei pidä yrittääkkään pärjätä yksin! Mutta ei kannata myöskään ilmaisen tai halvan työvoiman varaan laskea...ihmiset kyllä jättää tulematta, jos alkaa olla hyväksi käytön makua ilmassa.
Rakentamisestakin on hyvää pitää lomaa välillä, yksi lepopäivä ei hidasta projektia, päin vastoin auttaa taas jaksamaan.
Meillä kävi mies päivät töissä ja illat, yöt ja viikonloput "asui" raksalla. Välillä piti pakottaa vapaa päiviin. Itse olin kotona 4kk ikäisten kaksosten kanssa ja silloin tällöin kävin auttamassa, jos joku tarjoutui lapsia hoitamaan. Meillä oli onneksemme muutama innokas apulainen, jotka kävivät ruoka palkalla töitä paiskimassa ja ihan omasta halustaan. Nyt ollaankin sitten vastavuoroisesti heidän apunaan, kun heidän rakennusprojekti on ajankohtainen.
Meillä kerkesi hetken aikaa olla sellainenkin tilanne, että itse olin pienellä kotihoidon tuella lapsia hoitamassa kotona ja mies oli työttömänä! Siitäkin selvittiin, tiukempaa oli rahallisesti, säästöt menivät, mutta sama taloudellinentilanne olisi ollut myös vuokra-asunnon kanssa. Ainakin meillä on täällä päin niin korkeat vuokrat, että asutaan tässä omassa melkeimpä edullisemmin.
Jos olette laskelmat tehneet ja pankki näyttää vihreää valoa, niin ei muuta kuin rohkeasti projektin kimppuun. Kyllä sen jaksaa, kun tietää, etteise iäsyyksiä kestä ja palkintona on oma ihana koti. =)
Eihän ainoita vaihtoehtoja ole vuokralla asuminen ja omakotitalon rakentaminen??? Voitte ostaa myös uuden rivitaloasunnon tai jo olemassa olevan omakotitalon, tai hyväkuntoisen minkätahansa asunnon, jotka remontoisitte itse. Kaikkein suurimman riskin ottaa se, joka rakentaa/rakennuttaa itse uuden omakotitalon, koska sen arvo tipahtaa eniten 2-5 vuodessa rakennuskustannuksiin nähden.
Tarjonta rivitaloasunnoissa on tosi huono, kun perheemme tarvitsee niin paljon tilaa, valtaosa on liian pieniä, huonolla sijainnilla tai liian kalliita. Valmiit taas on ihan törkeän hintaisia. Rakentaminen on meillä halvin vaihtoehto siis.
No, maksoin jo varausmaksun, päätin kuitenkin uskaltautua! Kai se tästä helpottaa, kun vauhtiin pääsee. Tulevaisuudessa on sitten lapsillakin mukavammat paikat touhuamiseen, ja koulukin lähempänä. Samoin muutkin palvelut ja liikenneyhteydet on hyvät, joten voimme luopua toisesta autostamme.
Kiitän kaikkia rohkaisusta.
omakotitalosta saat ainakin saman kuin siihen olet sijoittanut. Ainoa poikkeus on ollut tuossa 90-luvun alussa jolloin hinnat taisi laskea joissakin kohteissa, mutta vain koska omistajille tuli muita vaikeuksia..
Omakotitalon hinta ei laske. Kannattaa tutustua vaikka kiinteistövälittäjän luona kaavioihin hintakehityksestä jos ei lehteä tule jossa asiasta varmaan liki kuukausittain on juttua..
Kerrostalo on ainoa omistusasuntomuodoista jossa on riski ettei rahojaan saa takaisin, mutta vain vanhan kohdalla.
Ja jokatapauksessa kun ostat asunnon ja maksat vaikka pari vuotta niin sillä rahalla saa jo katettua mahdollisen hinnanlaskunkin.
Moni ei asuntoa ostaessaan huomioi sitä, että ensiasunnon voi ostaa vain kerran ja siitä on vain iloa silloin kun ostaa todella valmiin asunnon. Ehkä kauhistuttajan kannattaa ostaa ennemmin alkuun rivari tai se kerrostalo, paritalokin ja sitten muutamien vuosien kuluttua rakentaa talo. Tosin ei se sen pienemmällä lainalla silloinkaan lähde, mutta on edes vähän omaa valuuttaa sijoittaa.
Vanhan omakotitalon ostaminen on kaikkein tyhmintä ellei itse osaa rempata kaikkea kuntoon ja vielä tiedä mitä tekee. Riski saada surkea asumus on iso ja remppa maksaa maltaita..
Ihmiset arvostaa omia omakotitalojaan aivan liian korkealle siihen nähden kuinka hyvin he malttavat pitää taloistaan huolta. Varmaan yksi 50:stä myynnissäkin olevista omakotitaloista koko Suomessa on sellainen, että siitä voi sanoa, ettei sen arvo ole tipahtanut, koska siitä on pidetty niin hyvää huolta. Kaikki ei tunnu huomaavan sellaista asiaa, että talo myydään "valmiina pakettina", että kaikki siinä "vialla olevat asiat" alentavat sen arvoa ja siis myyntihintaa. Jos talosta pyydetään satoja tuhansia, ja siltikin siihen saattaa joutua vaihtamaan kaikki ovet, tehdä kattoremontti, vaihtaa räystäskourut, tehdä salaojituksia pihamaalle, uusia seinäpinnotteet sisältä, vaihtaa pesuhuoneen laatat, vaihtaa jopa WC-istuin.... JOTTA talosta saa yhtä siistin kuin mitä myyjä sen olettaa olevan, tai jotta se olisi edes lähellä sitä arvoa jonka myyjä sille antaa. Tämä on sitä talokauppojen kuplaa tänä päivänä. Roskaa yritetään myydä ylihintaan.
Elämä on jatkuvaa riskien ottamista, ihan kaikessa. Toiset riskit ovat suurempia kuin toiset. Itse pelkäsin lasten hankintaa enempi kuin rakentamista, ajattelin, että jos lapsilla onkin joku vakava sairaus tai jotain...
Siis kun alettiin rakentamaan, pojat olivat 2v ja 1v. Tontilla kasvoi silloin metsää. Mies aloitti puiden kaadolla ja melkein asui raksalla kolme vuotta, kävi kotona vain ympäri kääntymässä. Syntyi meille rakennusaikana vielä kolmaskin lapsi. Minä hoidin heitä yksin. Rakennuksella en ehtinyt tekemään ennen muuttoa juurikaan mitään.
Siis kolme vuotta mies rakensi, sitten talo oli siinä kunnossa, että siellä saattoi asua. Oli siis keittiö, wc suihku ja kaksi huonetta valmiina. Siinä vaiheessa eläminen helpottui kummasti, olimmehan vihdoin ja viimein kaikki saman katon alla. Nyt olemme asuneet talossamme 5 vuotta ja tämän talven aikana on viimeisetkin listat saatu paikoilleen.
Oma ohjeeni on, että rakentamisessa ei saa olla liian kiireinen aikataulu, välillä on pakko pitää hetken lomaa. Talon rakennus on iso urakka, muttei mahdoton! Tsemppiä teille!
Niin ja jos uskaltaa ottaa tarpeeksi suuren lainan, niin talonhan saa silloin valmiina, ei muuta kuin raksamiehet töihin ja itse vaan ihmettelemään! Tämä vaan on niin harvalle mahdollista....
suuren lainan ottaminen pelottaa. Sama oli täällä, kun ostimme talomme. Tosin emme rakentaneet itse, koska löysimme valmiin talon johon molemmat ihastuimme ja talon sijaintikin piha-alueineen oli ihanteellinen.
Itse koimme parhaaksi ratkaisuksi, että lainan lyhennys menee suoraan tililtä. Meidän pankissa olisi ollut mahdollisuus valita myös lasku vaihtoehto. Mikä käsittääkseni on aika harvinaista. Mielummin pankit laittavat lainanlyhennykset suoraveloitukseen. Ja jos joskus tulee oikein tiukka paikka rahasta, niin on mahdollista saada maksuvapaa kuukausi lainasta. Jolloin lyhennyksestä menee pelkästään korot.
Parempi sitä on omaansa maksaa pois, kun vuokraa. Tavallaan se vuokraraha menee taivaan tuuliin. Mutta kun maksat pankkiin oman asunnon lainaa niin maksat sitä koko ajan itsellesi. Ja onhan se sijoitus myös pahan päivän varalle. Kun sen talon pystyy tarvittaessa myymään pois, mutta vuokra-asuntoa et pysty myymään.
Ja pärjäät kyllä lapsenkin kanssa. Ja voihan lapsen tarvittaessa ottaa rakennusmaalle aina välillä mukaankin, kunhan vain katsoo lapsen perään.