Jos uskoo korkeamman voiman eli Jumalan olemassaoloon ja katsoo sen osaksi kaikkea olemassaolevaa eli itseään ja ympäristöään, onko buddhalainen?
Meditoidessa pidän aina yhteyden yllä tuohon "johonkin", sillä se antaa mielenrauhan, puhdistaa mielen ja rentouttaa kehon. Tämä ei välttämättä ole aivan buddhalaisuuden mukaista... Tällä palstalla joku muukin kommentoi uskoaan "Jumalaan".
Tämä usko on seurausta eräästä kokemuksesta kymmenen vuotta sitten. Buddha on minulle osa tätä tietoisuutta, mutta ei tämän "korkeamman tietoisuuden" ydin. Ja tämä ydin kehittyy siinä missä koko maailmankaikkeuskin eikä ole mikään lopullinen ja pysyvä olotila. Meistä kukin on matkalla kehityksen virrassa.
Löysin buddhalaisuuden vasta noin vuosi sitten ja koen sen olevan lähimpänä omia ajatuksiani tästä Jumala-käsityksestä huolimatta. Voisin vielä todeta, että buddhalaisuuteen liittyvillä elämänohjeilla on tapahtunut mm. hankalissa ihmissuhteissa huomattavaa parannusta monesta muusta asiasta puhumattakaan.
Eli,
voinko mielestäni kutsua itsäni buddhalaiseksi?
Meditoidessa pidän aina yhteyden yllä tuohon "johonkin", sillä se antaa mielenrauhan, puhdistaa mielen ja rentouttaa kehon. Tämä ei välttämättä ole aivan buddhalaisuuden mukaista... Tällä palstalla joku muukin kommentoi uskoaan "Jumalaan".
Tämä usko on seurausta eräästä kokemuksesta kymmenen vuotta sitten. Buddha on minulle osa tätä tietoisuutta, mutta ei tämän "korkeamman tietoisuuden" ydin. Ja tämä ydin kehittyy siinä missä koko maailmankaikkeuskin eikä ole mikään lopullinen ja pysyvä olotila. Meistä kukin on matkalla kehityksen virrassa.
Löysin buddhalaisuuden vasta noin vuosi sitten ja koen sen olevan lähimpänä omia ajatuksiani tästä Jumala-käsityksestä huolimatta. Voisin vielä todeta, että buddhalaisuuteen liittyvillä elämänohjeilla on tapahtunut mm. hankalissa ihmissuhteissa huomattavaa parannusta monesta muusta asiasta puhumattakaan.
Eli,
voinko mielestäni kutsua itsäni buddhalaiseksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
se oo ihan sinusta itestä kiinni, annatko itsellesi luvan kutsua? Vai ajatteletko, että maailmassa olisi joku auktoriteetti, joka pystyisi epäämättä sanomaan ja ehdottomasti määrittelemään, ketä voi kutsua "miksikin"? Mielipiteitä toki riittää joka suunnalta ja halua rajoittaa ja luokitella ihmisiä.
Joskus oon kuullut määritelmän, että ihminen joka kulkee 5 8 osaista tietä on buddhalainen, oli omat näkemykset sitten muuten mitä tahansa.
Buddhalaisen mielestä et olisi buddhalainen. Itse en kutsuisi edes itseäni buddhalaiseksi, vaikka periaatteessa näkemykseni ovat sitä hyvin lähellä, enkä usko persoonajumalaan. Meditoidessa koettu yhteys "korkeampaan voimaan" voisi minusta olla yhteys kaikkeen-mitä-on-olemassa, tai sitten yhteys omaan korkeampaan Itseen, joka voi olla yllättävän jumalan tuntuinen loppujen lopuksi! Elämme niin pettävää roolileikkiä täällä Maassa, ettemme edes voi aavistaakaan todellista olemustamme.
Miksi sitten yleensä pitäisi itsensä jotenkin määritellä? Sehän vain rajoittaa.
Mielestäni on jotenkin epäoleellista luokitella uskontoja sen mukaan, mikä on niiden suhde kristinuskon Jumalan kaltaiseen jumalaan tai jumaluuksiin. Hindujen jumalat esim ovat vertauskuvia ja kuvaavat todellisuuden eri puolia ja ilmenemismuotoja.
Buddhalaisuudesta en osaa tarkemmin sanoa mitään, mutta voisiko olla, että siinäkin on joku mikä lie ("jokin"), jota on ehkä helpoin käsitellä ainakin aluksi meille niin tuttujen kristillisten käsitteiden avulla, buddhalainen terminologia kun on syntynyt erilaisessa kulttuurissa ja buddhalaisuuteen kuuluvat asiat on selitetty niin, että keskiverto aasialainen ne ymmärtää.
Ehkäpä olet buddhalainen, joka ainoastaan käyttää kristinuskon terminogiaa kuvaillessaan joitakin asioita.
Dalai Laman määritelmän mukaan jokainen jolla on luottamusta Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan, on buddhalainen. Saan sellaisen kuvan, että sinulla ei ole luottamusta näihin kolmeen jalokiveen.
Huomautan, että buddhalaisuus on ateistinen uskonto. Kun mainitset uskovasi Jumalan olemassaoloon, et ole buddhalainen.
Sinä olet Buddha. Sinussa on koko valaistus. Älä usko mihinkään jumaliin tai joudut kärsimään.
Minulle jumallisuuden ja buddhalaisuuden yhteensovittaminen on tapahtunut täysin luonnostaan. Rajoitteet eivät kuulu ajatusmaailmaani, vaan ajattelen asioita AA:n sanoin - pidä mitä haluat, jätä loput!
Ihminen imee vaikutteita kaikkialta itseensä ja kun vaikutteet ovat positiivisia, niin elämän laatu kohenee kummasti. Aika järkevää, vai mitä?
Buddha kielsi Jumaluudet, valaistuminen syntyy ihmisessä itsessään henkisen oivalluksen kautta. jokainen voi pelastaa vain itsensä, mutta muille ihmisille on osoitettava hyväsydämisyyttä ja armeliaisuutta. "Elä puoliksi itsellesi, puoliksi muille." oli Doshin So:n ohje Buddhisti-munkeille.
Minä en ole meditoidessani yhteydessä mihinkään ulkoiseen "Jumalaan" vaan teen töitä oman minuuteni kanssa. Yritän leikata itsekkyyttä pois ja keskityn mielen tyhjentämiseen oivallusta varten. Siinä ei ole mitään yliluonnollista, kysymys on tunteiden ja ajatusten hallinnasta.
Buddha kielsi tarkkaan ottaen turvaamasta edes omaan opetukseensa, sisäinen oivallus on henkilökohtainen asia. Ei saa seurata auktoriteettejä, mutta kolmeen jalokiveen on silti tietyllä tavalla turvattava. Minulle ei ole olemassa yhteisöä ympärillä, olen yksin Buddhalaisen näkemykseni kanssa. En ole löytänyt opettajaa ja Buddhalaiset ystävät ovat aika vähissä. Silti pidän Zen-Buddhalaista näkemystä hyvänä, se on harmoniassa ateismini ja moraalin tarpeeni kanssa.