Millä lailla kuritat tai komennat lastasi?
Otatko esim. tukasta koskaan tai pieni läpsäisy tms.? Tämä aihe aiheuttaa ainakin kaksplussalla kiivasta syyllistämistä, mutta mites täällä?
Otatko esim. tukasta koskaan tai pieni läpsäisy tms.? Tämä aihe aiheuttaa ainakin kaksplussalla kiivasta syyllistämistä, mutta mites täällä?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Minä en pidä pientä tukkapöllyä, tai sormille näpsäisyä pahana, jos tilanne ei puhumalla rauhoitu.
Aikuisen vain täytyy säilyttää maltti, ettei mene överiksi. Paras tapa on ottaa lasta käsistä tai harteista kiinni, ja yrittää lopettaa riehuminen. Tai jos lapsi on tehnyt jotakin tuhmaa, niin selittää pitäen lapsesta kiinni, ettei niin saa tehdä, ja mitä siitä saattaa seurata.
Silloin tällöin pieni tukkapölly ja poskelle joskus läpäytys, mutta ei voimalla tokikaan.
poskille läpsäyttämistä!!! Luunappi sormille korkeintaan! Tiedättekö, että tukkapöllystä voi aiheutua pysyviä vaurioita hiusjuurille?!
Minä sain kuule tukkapöllyä oikein urakalla penskana, kun en muuten kurissa pysynyt ja vähän turhankin hyvin kasvaa karva päässä. Liekö tukkapölly stimuloinut hiustenkasvua.
tulla mustelmia myös sormiin:)..Kyllä on hassua, että ollaan ihan vauhkoina.
Meidän jätkä on kans välillä sängyssä sen verran "riehuva", että välillä, kun ei hyvällä mee maate, niin joutuu korottamaan ääntä, jos sekään ei tehoo niin pikkunen tukasta otto tehoo(ei retuutus!)...Pakkohan ne on maate saaja, eikä kummiskaan huonolla mielellä jää unille tokikaan.
Oma vielä niin pieni ettei ajankohtaienn kysymys miulle siinä mielessä, mut sukulaislapset ja hoitolapset menevät "jäähylle" makuuhuoneeseen, kun on tarpeen kuritus. ( näin on sovittu vanhempien kanssa, ja itse aion jatkaa samalla linjalla, kohan oma nyt kasvaa )
Lapsenlapset saavat joskus tukkapöllyä, ja uskomatonta miten pahalta se on heistä tuntunut, kun joskus purkavat tuntojaan.
Jäähy, sylihoito, tassuhoito ovat minulla tehonneet oman lapsen ja lastenlasten kanssa. Yhden uuden konstin kuulin televisiosta: jos lapsi oikein raivoaa, toistaa lapsen sanomaa, niin että lapsi tietää tulleensa kuulluksi. Jos lapsi esim huutaa: en mee nukkumaan, sanoo muutaman kerran aika äänekkäästi: sinä et halua nukkumaan. Tämän kasvattajan mukaan tehoaa. En ole testannut, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta ja kokeilemisen arvoiselta.
Mikä on tassuhoito? Joskus kuullut puhuttavan, mut vissii mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. ;)
Kato Googlella hakusanalla Unikoulu. Minulla ei ole kokemusta unikoulun pitämisessä, mutta huomasin, että tehosi raivarin saaneeseen uhmaikäiseen, kun se päästi koskettamaan. Siis silittää selkää oikein kunnon leijonaemo-otteella, jotenkin kai sitten lapsi tajuaa että tämän tassun alla olen turvassa.
Lapset pyysi sitä myöhemminkin, myös eskari-ikäinen isosisko.
Olen saanut itse piiskaa pienenä ja tulen sitä todennäköisesti antamaan myös omille lapsilleni kunhan ne kasvavat hieman isommiksi. Noin 20 vuotta sitten jouduin itse hakemaan aina vitsan pihakoivusta tai metsästä ja sitten viedä isälle tai äitille, ja piiskaa tuli. En muistele näin jälkeinpäin yhtää pahalla tuota kuritusta. Nykyään vaan on niin nössöksi mennyt tuo touhu että päätäkään ei saa kohta silittää.
Laki kieltää ruumiillisen kurituksen! Ei ole kauaa, kun joku isä oli saanut sakkorangaistuksen, kun oli "pahoinpidellyt" lastaan antamalla luunappeja! Huh, huh...niinpä..!
Onhan siinä tietysti vaarana, että pikku näpäytyksestä siirrytäänkin pian nyrkin heilutukseen, mutta sama vaara piilee silloinkin, kun vanhemmille ei anneta mitään keinoja riehuvien lastensa kurissa pitämiseen ja heille tulee se "viimeinen pisara" kohdalle...
lapsiinsekaantumista.
Meillä luotetaan paljon ennaltaehkäisevään kasvatukseen. Ei siis odoteta niitä ongelmia vaan ennaltaehkäistään. Jutellaan sopivissa asiayhteyksissä. Uskon myös päättäväisyyteen ja määrätietoisuuteen kasvatuksessa. Keskustellaan paljon miehen kanssa kasvatusasioista ja kun on etukäteen mietitty yhteiset suuntaviivat, on helpompi määrätietoisesti toimia tilanteissa.
Koskaan ei olla tarvittu ruumiillista kuritusta, se opittiin jo alakoulussa että on raukkamaista käydä käsiksi pienempäänsä.. Hassua, että vaikka osa lapsistamme on vilkkaitakin, osaavat käyttäytyä vallan mainiosti vaikkeivat kuuna päivänä ole alistuneet ruumiilliselle kuritukselle.. Tai ei se meistä ole hassua. On vaan pärjätty kaupunkijärjellä hienosti. Vaikeimmat tilanteet tulee eteen silloin kun on itsekin väsynyt, poikkeuksetta myös lapsi on väsynyt tai jotain muuta vailla. Koskaan ei ole kuitenkaan tullut mieleen hermostuksissaankaan lasta satuttaa! Tunteitahan saa kaikilla olla, mutta tunteita pitää osata hallita. Jäähyt on joskus tarpeen, niitä varten meillä on penkki eteisessä. (Noh, olisi se penkki siinä muutoinkin..:))
Moni vetoaa aina siihen, että "kun ei puhe auta". Silloin pitäisi miettiä sitä puhettaan, puhettakin on monenlaista ja kukaan ei ole kokeillut kaikkea mahdollista! Vaivannäköä..
Melkeinpä poikkeuksetta ruumiillisen kurituksen kannattajat ovat itsekin sille lapsena alistuneet. Kummallinen tuo ihmismieli kun ajattelee piiskaamisen olleen ainoa keino.. Mutta ennen oli toisin, nykyisin on ainakin tarjolla sivistystä. Hyvä niin. Minä ajattelen pikemminkin lapseen kajoamisen olevan nössöä. Nössöä jos ei muutoin pärjää..
Lisäksi on hyvä muistaa että jokainen vakava ruumiillinen kuritustapahtuma on saanut alkunsa lievästä (tukistus, läpsäisy)..
Mutta meilläkin tenavat käyttäytyy kauniisti:)..Kuri kuitenkin sopivasti ja harvakseltaan joutuu kovemmin komentamaan.. No joo se siittä.
Hienoo hei! Kun oot täydellinen:D...Normaali vanhempi osaa lopettaa sen siihen tukkapöllyyn esim.!
Pyysit ASIALLISIA kommentteja ja sitten kuitenkin alat nimittelemään toisin ajattelevia "täydellisiksi". Miksi olet niin epävarma?
Jos siis lapsi pystyy käyttäytymään toivotulla tavalla ilman ruumiillista kuritusta ja ruumiillisen kurituksen avulla (perustuu pelkoon) niin kumman valitsisit? Jos valitset jälkimmäisen, pitää hiukan miettiä että nautitko tästä lapseen käsiksi käymisestä..
Olen pahoillani ettei vastaukseni ollut toivomasilainen. Täydellisyyttä ei kuitenkaan vaadi olla käymättä pienempäänsä käsiksi!
Käsiksi käykkään, mutta antaa olla, kun ei ymmärretä luettua tekstiä.
Saatte ehkä raivarin, kun mummu neuvoo, mutta joskus ulkopuolinen näkee selvemmin.
Vaivannäköä tosiaan tarvitaan. Muistan kun ensimmäinen lapsenlapseni oli konttausikäsenä vanhempineen luonani kylässä. Kukkaruukut tietysti houkuttelivat, vanhemmat vuoronperään kielsivät, mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut. Minä hain tytön pois, ja sanoin samalla tiukan Ei:n. Aika moneen kertaan jouduin noutamaan, kunnes vähitellen hän katsoi ensin kukkaruukkuun ja sitten minuun ja uskoi Ei:n.Eikä minulla sen jälkeen ole ollut vaikeuksia saada kieltojani perille.
Tiedän, tiedän, vanhemmat ovat väsyneitä, silloin tällöin lapsia hoitavan mummun on helppo sanoa, mutta toisaalta, pääsee ehkä myöhemmin vähemmällä.
Jos tarttuu lasta kiinni hiuksista niin eikö se ole käsiksi käymistä? Mutta antaa olla kun ei ymmärretä.. (Tai haluta ymmärtää/myöntää)
Tuolla kasvatuspalstalla tulee aika ajoin kirjoituksia otsikoilla "lapsi väkivaltainen". Kukaan ei silloin ole väittämässä ettei lapsi ole väkivaltainen jos ottaa toista kiinni tukasta. Lapsi siis on väkivaltainen samasta otteesta kuin aikuinen on vain..? Niin mitä se aikuinen on kun ottaa kiinni tukasta?
ottaa esim. tukkapöllöä tai luunappia?
Lapsen, tilanteen ja omien hermojen mukaan. On tullut tukistettu, annettua luunappia ja jopa lieväksi selkäsaunaksikin voisi jotain tapausta kutsua.
Valitan, kansa, mutta olen sitä mieltä, että jos homma pysyy pahoinpitelystä kaukana, niin pieni ruumiillinen kipu on ihan oikeasti terveellistä joillekin yksilöille tietyssä tilanteessa.
Meillä on viisi lasta ja yksi ei ole saanut minkäännäköistä ruumiillista kuritusta, toinen vain hyvin vähän, kolmas ehkä samalla viivalla toisen kanssa, loput kaksi vielä vähän enemmän. Viiden lapsen kanssa käydyt ruumiillisen kurituksen kriisit voidaan laskea sormilla ja varpailla yhteensä.
Pienintäkin fyysistä koskemattomuutta loukkaavaa hetkeä on kyllä seurannut pitkät keskustelut ja anteeksipyynnöt on seuranneet toisiaan. Koska eihän se ole oikein, että siihen pisteeseen joudutaan. Ei kenenkään mielestä. Mutta kun puhe ei kertakaikkiaan mene perille, kun ei lahjominen, uhkailu tai kiristys auta ja kaikenlainen "vieminen" on kateissa, joskus käy niin, että ruumiillinen "huomautus" tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Ja oikeastaan olenkin sitä mieltä, että joissakin tilanteissa se ihan oikeasti on lapsen parhaaksi, mutta vain siten, että se on vielä kaukana pahoinpitelystä, lyömisestä, hakkaamisesta ym. kauhukuvista.
Biologia vaikuttaa myös näihin asioihin paljon. Joten älkää, please, tulko selittämään vauhkona rauhalliset vanhemmat, joilla on rauhallisia lapsia, että missään tilanteessa ei minkäänlaista ruumiillista kuritusta. Hyvähän viilipyttyjen on täällä kehuskella tottelevaisilla pennuillaan, kun ette tiedä, mitä ihan oikeasti voi jossain perheessä olla, kun on perinyt mahtavan määrän temperamenttia.
Myönsit heti ekassa lauseessasi, että hermojen mukaan käyt lapsiin kiinni. Toisin sanoen kun SINÄ hermostut, satutat lasta. Sallitko saman lapselle, kun lapsi hermostuu hän saa annetun mallin mukaisesti satuttaa toista?
Jos saisit lapsesi yhteistyökykyisiksi ilman ruumiillista kuritusta toimisitko niillä keinoilla? Sellaisia keinoja nimittäin on. Aika mahtipontista väittää, että kaikki keinot olisi kokeiltu ennen ruumillista kuritusta..
Kirjoitat ettei ole oikein, että joudutaan siihen pisteeseen jolloin loukataan fyysistä koskemattomuutta. Miten se sitten voi olla lapsen parhaaksi jos ei se ole oikein..?
Temperamentillä olisi tietysti "kätevää" selittää ruumiillinen kuritus. MUTTA, kun temperamentti suunnataan oikein ja temperamenttista luonnetta osataan käsitellä oikein (niin lapsen kuin omaakin), ei ole tarvetta joutua umpikujaan. Nimimerkki kokemusta ON. Meillä ei ole eläimiä, ei edes pentuja. Mutta vilkkaita lapsia löytyy ja hyvin on pärjätty kun näkee sitä vaivaa hiukan ja käyttäytyy aikuisen tavoin.
Nimittelitkin tuossa jo toisten lapsia pennuiksi ja kasvattajia viilipytyiksi. Miksihän itseäsi kutsut? Ja mikä olet toisia nimittelemään?
omaan nilkaan tuo edellinen kirjoitus?
Ei sitten missään määrin "ottanut omaan nilkkaan" tuo kirjoituksesi. :o)
Toivot vain.. :o)
mun kirjotus :DDDDD
voisi olla tälläkin palstalla. Tietysti aihe on sellainen, että herättää helposti tunteenpurkauksia.
Olen kieltämättä ollut hiukan ärsyyntynyt ihan mustavalkoisesta ajattelusta koskien ruumiillista kuritusta. Tämä johtuu myös kokemuksestani rajattomien ongelmanuorten kasvatuksessa. Siellä viimeistään tulee rajat kolisten vastaan, kun puhe ei ihan oikeasti riitä. Nämä nuoret olisivat tarvinneet selkeät rajat. Joillekin puhe ei ihan oikeasti ole riittänyt. Nyt omien rajojen kokeilu onkin sitten vahvempaa luokkaa, kisaa elämän ja kuoleman kanssa tai rikotaan rajoja yhteiskunnan sääntöjen kanssa.
Kuten kirjoitin, niin viiden (neljän) lapsen kanssa fyysinen, ikävämpi kontakti on laskettavissa yhden ihmisen sormilla ja varpailla. En tiedä onko se ollut oikein, mutta uskoisin kuitenkin niin. Pääasiassa kuitenkin keskustelemme ja mietimme yhdessä muita vaihtoehtoja. Enpä usko kuitenkaan lapsiani poliisiautossa näkeväni.
Uskon kyllä joidenkin lapsien tarvitsevan jonkinlaista fyysisempää merkkiä jonkin rajan ylityksen jälkeen. Tämä on minun kokemukseni ja näin sen olen hoitanut omien lasteni kohdalla. Ja kannan siitä myös oman vastuuni. Minusta Sinun purkauksesi oli lähinnä huvittava.
Itseäni kutsun rehelliseksi kasvattajaksi. Kammoksun kaksinaamaisuutta, joka aiheuttaa lapsille skitsofreniaa.
olipas tämä luettavaa.. kumma kun alkaa eräillä tunteiden hallinta rakoilla niin on lapsiakin joka sormelle ja kokemusta löytyy myös työsaralta, sieltä rankemmasta päästä tietysti.
todellisuudessa jokainen aivot omaava lukija huomaa tälläiset "pikku tehosteet" feikeiksi. jos "rajattomien ongelmanuorten" (hmm.. :)) parissa työskentelevä väittää että ainoa keino millä lapset olisi pelastettu on fyysinen kuritus ("kun puhe ei ihan oikeasti riitä"), niin eipä hyvin mene.. mistä moinen käsitys ettei rajoja voi asettaa ilman fyysistä kuritusta? jos oikeasti olisit työskennellyt ongelmanuorten parissa, tietäisit että heidän ongelmansa ovat aiheuttaneet tupakalla ihoon polttelu, kaappiin lukitseminen kapakkareissun ajaksi, pakkasessa juoksentelu ilman vaatteita, päivittäinen väkivalta jne..
tiedoksesi: poliisiauton voi välttää järkeen perustuvallakin kasvatuksella.
purkauksesi oli tosiaan huvittava.. muuten kuinka monelle olet ihan livenä kertonut kurittavasi lapsiasi fyysisesti? ettet vain olisi kaksinaamainen.. :)
nyt vaan hallita omat hermosi ja käyttää kaikki sisälukutaitosi, niin ehkä vielä joskus ymmärrät oikein, mitä kirjoitin.
ja olet pahasti väärässä! Toivottavasti lapsesi jossakin sopivassa paikassa lipsauttavat tiedon harrastamastasi "kasvatuksesta" julki!!! Ei ole kauaa, kun näin kävi eräässä perheessä ja seurauksethan olivat kaikkien luettavissa lehdistä...
omahyväisten, itserakkaiden lasten alistajien hölmöillä.Ovat niin täynnä itseään ja kuvitteellista täydellisyyttään että eivät kuuna päivänä osaa katsoa maailmaa omaa napaansa pidemmälle.Se on se tämän päivän "kaikki-heti-tänne-MULLE"..
olla tuo skitsofrenia..? Kenellähän se itsehillintä on kateissa täällä ja kotonaan..?
kyllä mä varmaan oonkin aika huono kasvattaja... kun on ensimmäistä lasta viidentoista vuoden aikana tullut nopattua neljä kertaa ja toiset neljä kertaa tartuttua hiuksiin. Toiselle lapselle on riittänyt puhe, mutta kolmas on ollut haasteellisin ja viisi lämäisyä sai pepulleen, kun karkasi puheista huolimatta pihasta junanradalle leikkimään henkensä uhalla. Neljäs on ollut kuin ensimmäinen ja viides lähes kuin toinen.
Älkää nyt hyvät ihmiset suurennelko asioita. Lapset tarvitsevat rakkautta ja rajoja. Joissakin tapauksissa ymmärrän fyysisen kurituksen merkityksen, kunhan se ei millään muotoa ole lapsen pahoinpitelyä. Paljon pahempaa jälkeä aikaan saa lapsen henkinen kiusaaminen ja nolaaminen, jota taas ei meillä kyllä harrasteta piirun vertaa.
Lisäksi voin kertoa helpotukseksi huolestuneille, että lapsemme eivät meillä pelkää ilmaista tunteitaan, eikä ajatuksiaan. He tukeutuvat meihin kiperissä pulmissaan ja luottavat vanhempiinsa. Ovat tasapainoisia nuoria ja lapsia, todennäköisesti siis paljon parempia kuin vanhempansa ;DDDDD
Kannattaa varmaan panostaa hiukan tuohon ennaltaehkäisevään kasvatukseen ja erilaiseen "puheeseen". Varmasti helpotti SINUN oloasi kun sait läimittyä lasta mutta usko tai älä, lapsi olisi pysynyt poissa junaradalta ilman läimäisyjäkin!
Mitähän täällä suurenneltu on..? Fyysinen kiusaaminen on myös henkistä. Moni tuntee nimittäin olonsa huonoksi kun fyysistä koskemattomuutta loukataan. Et voi erottaa fyysistä ja henkistä kokemusta.
Sinun ei myöskään tarvitse selitellä kuinka täydellisiä lapsenne ovat, niinhän jokaisen äidin kehdossa makaa se kaunein lapsi.
ENSIMMÄINEN KIRJOITUKSESI: "Meillä on viisi lasta ja yksi ei ole saanut minkäännäköistä ruumiillista kuritusta, toinen vain hyvin vähän, kolmas ehkä samalla viivalla toisen kanssa, loput kaksi vielä vähän enemmän. Viiden lapsen kanssa käydyt ruumiillisen kurituksen kriisit voidaan laskea sormilla ja varpailla yhteensä."
TOINEN KIRJOITUKSESI: "kun on ensimmäistä lasta viidentoista vuoden aikana tullut nopattua neljä kertaa ja toiset neljä kertaa tartuttua hiuksiin. Toiselle lapselle on riittänyt puhe, mutta kolmas on ollut haasteellisin ja viisi lämäisyä sai pepulleen, kun karkasi puheista huolimatta pihasta junanradalle leikkimään henkensä uhalla. Neljäs on ollut kuin ensimmäinen ja viides lähes kuin toinen."
Menikö nyt kertomus vähän sekaisin..? :)
Ensin sanot, että 1. lapsesi ei ole saanut minkäännäköistä ruumiillista kuritusta, mutta myöhemmin häntä onkin "nopattu" ja tartuttu hiuksiin molempia neljästi.
Toinen lapsi alistui ruumiilliselle kuritukselle vain hyvin vähän, myöhemmin kirjoitat että pelkkä puhe on riittänyt.
Kolmas lapsi oli alkuperäisen tarinan mukaan kärsinyt ruumiillista kuritusta "vain hyvin vähän", mutta sittemmin kirjoitat hänen olleen haasteellisin ja saaneen 5 läimäytystä pepulle.
Neljännen piti olla ruumiillisesti kuritettu "vielä vähemmän", mutta nyt häntä onkin kuritettu kuten ensimmäistä (noppailut ja hiuksista tarttumiset).
Viimeinen taas oli alunperin kuten neljäs eli "hyvin vähän" kuritettu. Mutta viimeisimmän tarun mukaan hänelle onkin riittänyt puhe.
Kun ensi kerralla luot itsellesi fiktiivisen suurperheen, yritä olla vähän tarkempi puheissasi ettet näin pahasti sotkeennu "nokkeluuteesi".
hampaisiin:(... Mitä se teille kuuluu, jos hän on ottanu tukasta tai luunappia esim.?? Ei tänne kukaan muu, joka ottaa tukasta tms.uskalla sanoo mitään.. Mulla myös monta lasta(määrää en sano!!) ja oon joutunu (joku sanoo, että ei joudu) tukasat ottamaan jokaista, mutta joitakin vähemmän, kun on puhe menny paremmin perille ja muisti on pelannu paremmin joillain lapsistani, kuin joillain..:)))(sekavaa, mut olkoot) ..Edelleen otan nuorimmaista silloin tällöin tukasta, kun ei kiellot/huutokaan auta! En ala katteleen kuuntelemaan, joa paukutetaan esim. sänkyä, eikä kielto auta, niin otan sit pikkasen tukasta, niin rauhoittuu..Sitten hetken päästä paijataan ja ollaan rauhassa..Meilläkin pystyy lapset marisemaan ym.! Eikä mitään pelkoja kyllä oo! Eikä tää mitään väkivaltaa ole! Kurinpalautusta täytyy hiukan olla lapsilla. Näkeehän sen, kun paljon on lapsia, jokka saa tehä mitä huvittaa ja on niiin vapaata kasvatusta. Kyllä sitä ennenvanhaankin kurissa ja nuhteessa lapsia kasvatettiin ja ihan ihmisiä niistä suurimmasta osasta tuli:).. Enpä piittaa, vaikka joku käy mun"päälle" tästäkin kirjoituksesta! Minä en nää pahana, jos pienen tukkapöllyn saa tai hento läpsäisy, joka ei satuta/tuo mitään mustelmia!! Väkivalta on taas asia erikseen, jota en hyväksy alkuunkaan..Hyi olkoot. Lapset saavat rakakutta meillä ihan tarpeeksi ja muutenkin asiat ovat oikealla pohjalla. Ei se huutaminenkaan niin hyväksi olo, koska monet lapset saavat traumoja liian kovista äänistä! Eikä se jäähykään pikkuiselle niin kivaa ole, koska ei saa liikkeelle lähteä! Ois asiaa vaikka 100 sivua, mutta tässä tää!!
virheitä kiirees....Mutta rakkautta rajoja!! Mukkin kertomaan,miten teillä toimitaan! Rohkeesti tekin, jokka otatte tukasta..
tiedoksi jatkoa ajatellen: yksi ei tarkoita samaa kuin ensimmäinen.
näyttää sentään joiltain löytyvän vielä. Uskonpa, että suurin osa on noin suureinpiirtein näillä suuntaviivoilla kuten mekin. Nämä "paremmat kasvattajat" sattuvat olemaan näitä henkisen puolen kiusaajia ja alistajia, näkyyhän tuo tyylistä täälläkin.
Tottakai SINÄ sanot jokaisen SINUA myötäilevän kirjoittajan olevan maalaisjärkinen! Sinä siis kuvittelet todistetusti olevasi se parempi kasvattaja.
Miksi kuvittelet ettei lapsia voi kasvattaa ilman fyysistä tai henkistä kiusaamista ja alistamista? Voi ressua..
tiedoksi: vaikka lastesi järjestys ei olisikaan määrätty, niin jokainen aivot omaava huomasi ettei mennyt yhteen nuo kertomukset! Ensimmäisessä tarinassa oli yksi lapsi joka ei ollut saanut minkäänlaista ruumiillista kuritusta, kaksi vain vähän saanutta ja kaksi vielä vähemmän kuritettua. Toisessa sadussa taas oli kaksi joita nopattu ja tartuttu tukasta (4 4 kertaa), kaksi joille riittänyt pelkkä puhe ja yksi haasteellinen, jota läimitty pepulle.
Kuinkas nämä tarinat lapsista nyt ovatkaan yhdistettävissä toisiinsa..? Selitä toki jos rohkenet ja pystyt!
tyylisi puhua muille ihmisille kertoo meille muille lukijoille ihan tarpeeksi. Toisaalta yritän ymmärtää, että ihan hyvällä asialla olet. Paljon on vaan vielä oppimista....
kyl ny viilataan pilkkua.
pysty! :)
Niin ketkä "muut lukijat"..?
Sinunkin satuilusi suurperheestä ja "rajattomien ongelmalasten" parissa työskentelystä kertoo hyvin paljon.
Ei voi kun nauraa..
nauraa, sanoo sananlaskukin.
sanoo, että omena päivässä pitää terveenä. että se niistä sananlaskuista..
perustan mielipiteeni mieluummin totuuksiin ja karu totuushan on, että sinä olet valehdellut ja satuillut oikein olan takaa! oikeassa elämässä sinulla on varmaan kaksi pojan koltiaista joihin käyt käsiksi kun et muuta osaa hermosi pettäessä. otan osaa.
:D ;) :) ;D
help :0)