itselläni hieman erilainen kokemus veneretkestä alanyassa...
Kaikkihan alkoi aurinkoisena aamuna kun oltiin menossa rannalle siskoni ja ystäväni kanssa. Tottakai meidät siinä matkanvarrella "kaapattiin" ja istutettiin juomaan omenateetä samalla kun paikallinen komistus pilke silmäkulmassa kertoi veneretkestä.Ja loppujen lopuksi huomasimme ostaneemme liput seuraavaksi päiväksi veneretkelle,maksoivathan ne vain 10 euroa. Retkeä sitten odotettiin kuin kuuta nousevaa, kuulostihan ne kaikki lupaukset kuin unelmalta...ilmaiset ruuat ja juomat,vene täynnä suomalaisia nuoria,kilpikonnia joita saa pitää sylissä,pelikaaneja,värikkäitä kaloja,valtavat vesiputoukset joiden luolissa saa käydä,tv.ssä esiintynyt vatsatanssija....
mutta kuinka retki oikeasti menikään...??!!
Aluksi istuimme pari tuntia vettä vuotavassa jääkylmässä bussissa,näimme toki kilpikonnia:tosin kipsisiä sellaisia("parittelemassa") n.10m etäisyydeltä,pelikaanikin päästettiin häkistä juuri ennen kuin veneemme lipui ohi,kala altaat nähtiin myös(tosin n.20m etäisyydeltä)(HUOM!KALA ALTAAT!EI KALOJA!),yksi ateriakin saatiin...joka huuhdeltiin alas vedellä(joka oli HINNASTON halvin juoma),niin...ja vatsatanssija,öhöm,sen laiva nappasi tuosta vain rannalta...tanssi tanssin ja hölskytteli tissejään keski-ikäisten miesten edessä jotta nämä "saivat" laittaa seteleitä rintaliiveihin,toki "rahastuskierros" myös uusittiin vaimojen iloksi.veneellä oli meidän lisäksi yksi suomalainen perhe,muut olivat saksalaisia.Oppaana oli paikallinen keskivartalolihava lipevä karvakäsi(puhui lähes koko ajan saksaa)joka juoksi salamana nädessään vilauksenkin aurinkorasva purkista ja vaati saada levittää sitä selkäämme.
viimein kun istuimme bussissa ehdimme jo huokaista helpotuksesta että pääsisimme pian hotellille,bussi kaartoikin suureen hienoon koruliikkeseen...siellä sitten tukka vettä valuen bikinit päällä pakoilimme jakkupukuisia hienostuneita myyjiä noin tunnin.Onneksi eräs miespuolinen myyjä ymmärsi ettei meitä oltu informoitu kyseisestä "ostosreissusta" ja lähdimme hänen kanssaan pihalle juttelemaan.myös pari muuta veneretkeilijää "karkasi" liikkestä.
Viimein olimme hotellilla,ilta saapui ja lähdimme juhlimaan silkastaan siitä ilosta että selvisimme hengissä kyseisestä koettelemuksesta,ja kappas vain!baarissa törmäsin kyseisen retken myyjään,kerroin hänelle matkastamme ja annoin hänen kuulla kunniansa!tosin kehun myös hänen myyntitaitoaan:)!
seuraavana aamuna heräsin kun hotellihuoneen puhelin soi,vastasin,ja retken myyjähän siellä soitti ja kertoi haluavansa jutella kanssani lisää retkestä ja siitä miksi emme olleet tyytyväisiä.hän oli siis urkkinut retken varaus lapusta hotellimme ja huoneen numeron!
jokatapauksessa,ainut positiivinen asia joka matkasta jäi mieleen ola kauniit vesiputoukset(tosin ilman luolia tai uimista)
Jälkeenpäin tätäkin retkeä miettii hymy huulilla ja pelkästään huumorilla;voisiko koomisempaa reissua olla?!
Tämäkin tarina sisältää opetuksen:katsokaa tarkkaan keneltä veneretkenne ostatte:)!
Kaikkihan alkoi aurinkoisena aamuna kun oltiin menossa rannalle siskoni ja ystäväni kanssa. Tottakai meidät siinä matkanvarrella "kaapattiin" ja istutettiin juomaan omenateetä samalla kun paikallinen komistus pilke silmäkulmassa kertoi veneretkestä.Ja loppujen lopuksi huomasimme ostaneemme liput seuraavaksi päiväksi veneretkelle,maksoivathan ne vain 10 euroa. Retkeä sitten odotettiin kuin kuuta nousevaa, kuulostihan ne kaikki lupaukset kuin unelmalta...ilmaiset ruuat ja juomat,vene täynnä suomalaisia nuoria,kilpikonnia joita saa pitää sylissä,pelikaaneja,värikkäitä kaloja,valtavat vesiputoukset joiden luolissa saa käydä,tv.ssä esiintynyt vatsatanssija....
mutta kuinka retki oikeasti menikään...??!!
Aluksi istuimme pari tuntia vettä vuotavassa jääkylmässä bussissa,näimme toki kilpikonnia:tosin kipsisiä sellaisia("parittelemassa") n.10m etäisyydeltä,pelikaanikin päästettiin häkistä juuri ennen kuin veneemme lipui ohi,kala altaat nähtiin myös(tosin n.20m etäisyydeltä)(HUOM!KALA ALTAAT!EI KALOJA!),yksi ateriakin saatiin...joka huuhdeltiin alas vedellä(joka oli HINNASTON halvin juoma),niin...ja vatsatanssija,öhöm,sen laiva nappasi tuosta vain rannalta...tanssi tanssin ja hölskytteli tissejään keski-ikäisten miesten edessä jotta nämä "saivat" laittaa seteleitä rintaliiveihin,toki "rahastuskierros" myös uusittiin vaimojen iloksi.veneellä oli meidän lisäksi yksi suomalainen perhe,muut olivat saksalaisia.Oppaana oli paikallinen keskivartalolihava lipevä karvakäsi(puhui lähes koko ajan saksaa)joka juoksi salamana nädessään vilauksenkin aurinkorasva purkista ja vaati saada levittää sitä selkäämme.
viimein kun istuimme bussissa ehdimme jo huokaista helpotuksesta että pääsisimme pian hotellille,bussi kaartoikin suureen hienoon koruliikkeseen...siellä sitten tukka vettä valuen bikinit päällä pakoilimme jakkupukuisia hienostuneita myyjiä noin tunnin.Onneksi eräs miespuolinen myyjä ymmärsi ettei meitä oltu informoitu kyseisestä "ostosreissusta" ja lähdimme hänen kanssaan pihalle juttelemaan.myös pari muuta veneretkeilijää "karkasi" liikkestä.
Viimein olimme hotellilla,ilta saapui ja lähdimme juhlimaan silkastaan siitä ilosta että selvisimme hengissä kyseisestä koettelemuksesta,ja kappas vain!baarissa törmäsin kyseisen retken myyjään,kerroin hänelle matkastamme ja annoin hänen kuulla kunniansa!tosin kehun myös hänen myyntitaitoaan:)!
seuraavana aamuna heräsin kun hotellihuoneen puhelin soi,vastasin,ja retken myyjähän siellä soitti ja kertoi haluavansa jutella kanssani lisää retkestä ja siitä miksi emme olleet tyytyväisiä.hän oli siis urkkinut retken varaus lapusta hotellimme ja huoneen numeron!
jokatapauksessa,ainut positiivinen asia joka matkasta jäi mieleen ola kauniit vesiputoukset(tosin ilman luolia tai uimista)
Jälkeenpäin tätäkin retkeä miettii hymy huulilla ja pelkästään huumorilla;voisiko koomisempaa reissua olla?!
Tämäkin tarina sisältää opetuksen:katsokaa tarkkaan keneltä veneretkenne ostatte:)!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Osan ottoni Turkin matkan johdosta!Oon ollu päivän Alaniassa(veneellä Rhodokselta)ja se riittää.Hikisiä basaareita,yli-innokkaita myyjiä ja paska haisee!Niin,nautimme pitsaa ravintolassa,mutta sen kaveri kävi hakemassa ruostuneella polkupyörällä.Laatikot oli tarakalla!Kävi takahuoneessa laittamassa ne posliinilautaselle ja sitte syötiin.Ei tullut suuhun palovammoja.Ei ole vielä tullut Turkkia ikävä.
Aivan uskottava matkakertomus retkestä.
Siellä satamassa niitä myyjiä liikkuu.
Itse se pitää osata valita mihin menee.
Jos on seuramatkalla, oma matkaopas osaa
varmaan kertoa mihin kannattaa mennä.
Yleensä ensimmäisenä päivänä on tilaisuus,
jossa he kertovat omista retkistä ja
heiltä saa myös yleistä opastusta.
Olen käynyt yli 30 maassa ja syksyllä
ensikertaa Turkissa.
Aivan yllätyin heidän ystävällisyydestä
ja siitä ettei olisi tarvinnut edes
valuuttaa vaihtaa, kun lähes joka paikassa
euro oli käypä maksuväline.
Menen sinne toistekin.
aivan totta puhut! Olisi pitänyt olla hieman tarkempi siitä mistä/keneltä ostaa matkansa...tosin tässä tapauksessa halpa hinta ja ERITTÄIN hyvä myyjä sai meidät lankeamaan "ansaan".
itsellänikään ei ole oikeastaan muita huonoja kokemuksia alanyasta kuin tuo kyseinen veneretki.
ja kuten sanoin;huumorilla eteenpäin:)
ite oon ollu alanyassa jo kaksi kertaa ja tulen palaamaan paikkaan 100% varmuudella vielä useita kertoja.
kaiken kaikkiaan kaunis,ihana paikka,rento tunnelma eikä hetkeäkään "tylsää"!!ja vaikka sisäänheittäjiä saakin karistella jaloistaan jatkuvasti,ei tee alanyasta huonoa lomakohdetta!
Olen tullut itsekkin siihen tulokseen että on vähintäänkin arveluttavaa ostaa retkiä kadulta. Ainakin meidän perheen lomapäivät ovat kultaa kalliimpia ja ilolla maksan 2 euroa enemmän ja menen matkatoimiston laadukkaalle retkelle.
Kirjoituksesi vahvisti tämän asian. Kiitos;)
...ja kyseissä (hienossa!) korutehtaassa ihmettelimme miksi eräs mies (jokin boss oikein) seurasi meitä niin kiinteästi! (syy selviää jutun lopussa). Hän sai sitten meidät koukkuun ja omenateetä juomaan kaupanteon merkeissä. Kauppaa hierottiin englanniksi kellosta ja sormuksesta ja yllättäin tämä mieshenkilö siirtyi puhumaan selvää suomea! Saamari että jotenkin tympi kun siinä perheen kanssa siunailtiin tietysti hintaa!
PS. Onneksi meidän reissulla ei sitä vatsatanssijaa ollut. Meille luvatut delffiinit jäivät myöskin näkemättä! Ja suomalainen matkaopaskin taisi unohtua matkasta :-)