Hyväksyykö sinun perheesi joidenkin perheenjäsenten, sukulaisten tai ystävien leimaamisen "epäuskoiseksi", "kadotuksen lapseksi" tai "jumalattomaksi"?
Harjoitatko itse tällaista leimaamista lähipiirissäsi?
Toimitko sinä yhteisössä, joka sallii jäsentensä uhkailun sitomisella, erottamisella ja eristämisellä sosiaalisesta kanssakäymisestä?
Kannatatko sinä yhteisöä, jonka menettelytavat uhkaavat ihmisen fyysistä ja psyykkistä terveyttä?
Tutkimuksissa on todettu, että kivun tunteella on pitkä kehityshistoria. Ihmisen evoluution mittaan se on kehittynyt edistämään ihmisen lajinsäilymistä. Kipu varoittaa ihmistä uhkaavasta vakavasta vaarasta.
Aivotutkimuksissa on todettu että fyysisen uhkatilanteen ja loukkaantumisen aiheuttama kipu aktivoi aivoissa tietyt aivoalueet. Kipu viestittää siten ihmisen fysiologialle ja psyyken järjestelmälle, että hänen olemassaolonsa on nyt juuri vaarassa. Kipu myös käynnistää ihmisen puolustusmekanismit. Pitkään kestäneen kiputilan on todettu aiheuttavan ihmiselle masennusta.
Kiintoisa lääketieteellis-psykologisen tutkimuksen löytö on, että nämä samat fysiologisesti tunnistetut kivun aivoalueet aktivoituvat myös siitä kivusta, jonka saa aikaan ryhmän ulkopuolelle joutuminen, sosiaalinen eristäminen.
Kipukokemusten on todettu aktivoituvan jos ihminen tulee hylätyksi, jos hän kokee että hän ei pääse mukaan "laumaan". Kiusaaminen, painostaminen, erolla tai erottamisella uhkaaminen saa ihmisen aivorakenteessa aikaan samaa kipua kuin veitsellä viiltely, potkiminen tai muu fyysinen kidutus. Nämä kipukokemukset viestittävät myös eristämisestä seuraavasta masennuksesta, mikäli eritäminen jatkuu tai muuttuu pysyväksi.
Tämä viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että ryhmän ulkopuolelle joutuminen, eristetyksi tuleminen, on ollut ihmisen kehityshistoriassa yksilölle hengenvaarallinen tila. Savannilla ei yksin jätetyllä ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä. Eristetyksi joutuminen on ollut yhtä vaarallista kuin fyysinen uhka: sairastuminen, loukkaantuminen, nääntyminen nälkään tai janoon. Kipu viestittää ihmiselle että hänen olemassaolonsa on vaarassa.
Ihminen on yhtä tänä päivänä sosiaalinen eläin, joka elää yhteisöissä. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa voimakkaasti se, kuinka hyvin hänen sosiaalinen verkostonsa toimii ja tukee häntä. Yhä nykyäänkään emme voi hyvin jos joudume erillemme siitä, mitä pidämme tärkeänä.
Ryhmästä ulossulkemisen kokemus ei ole ihmiselle terveellistä. Tutkijoiden mukaan kivun fysiologia ja psykologia osoittavat, että ryhmän ulkopuolelle sulkeminen aiheuttaa yksilölle masennustilan, joka uhkaa vakavasti hänen työkykyään, elinvoimaansa ja jopa kohtalokkaasti hänen olemassaoloaan.
Kipu voi käydä ihmiselle lopulta niin sietämättömäksi tuskaksi, että ilman määrätietoista ja asiantuntevaa ammattiapua hän voi ajautua itsetuhoon.
Masennus vaihtelee vaikeusasteeltaan yksilöiden välillä, riippuen luonnollisesti mm. siitä, kuinka merkittävä asema kyseisen ryhmän hyväksynnällä ja arvostuksella on ollut yksilön henkilökohtaisessa elämässä ja arjessa. Tutkimusten mukaan voidaan kuitenkin todeta, että ulossulkeminen aiheuttaa aina jonkinasteisen masentumisen.
Erityisen vaikeita ovat tutkimusten mukaan ne ulossulkemisen kokemukset, joihin liittyy yksilön eristäminen suvusta ja perheen keskeisestä kanssakäymisestä ja samoin läheisiksi tulleista ystävistä. Kyseessä on tällöin vakva ihmisen yksilöllisen persoonallisuuden, "minuuden", kiistäminen. Lapsuudesta asti luodut perheen ja suvun ihmissuhteet säilyttävät erityismerkityksensä ihmisellä läpi elämän. Niihin liittyvät ulossulkemisen kokemukset voivat myös aktivoitua vaikkapa vasta vanhuuden illassa. Monien vanhusten masennusoireiden ja lisääntyneiden itsemurhien on todettu liittyvän aikaisempien elinvuosien mittaan koettuihin mutta käsittelyä vaille jääneisiin hylkäämis-, eristämis- ja kiusaamiskokemuksiin. Kaikki meistä muistavat Tellervo Koiviston kipeät lapsuudenkokemukset, joiden taakan ja kuorman tuottaman kärsimyksen ja lopulta sairastumisen hän tunnisti vasta 70-vuotiaana.
Eristäminen ei suinkaan rajoitu ulkoiseen, fyysiseen erillään asumiseen. Yksittäisen ihmisen ja ihmisryhmän ulossulkeminen ja eristäminen voidaan toteuttaa ikävän taitavasti sanoilla, ilmeillä ja eleillä, tervehtimistavoilla ja muilla sosiaalisen käyttämytymisen muodoilla. Tästä on kaikilla koulukiusatuilla ja toisaalta SRK:n hoitokokouksissa sidotuilla paljon kokemuksia.
Ulsosulkeminen ja eristäminen vakavana terveydellisenä uhkana edellyttää aina yhteisön, joka sitä harjoittaa ja joka yhteisesti todellakin hyväksyy joihinkin kohdistuvan kiusaamisen.
Suku ja perhe ovat yhä, pirstaloituneessa yhteiskunnassamme, kaikken tärkeimpiä ryhmiä joihin ihminen kuuluu. Perheessä koettu hylkääminen saattaa saada aikaan läpi elämän vaikuttavan kärsimyksen, vaikeasti hoidettavan ns. ydinkivun, jota me ammattiauttajat surullisen paljon työssämme kohtaamme.
Samoin luonnollisesti tärkeitä ovat kaikki sellaiset yhteisöt joihin ihminen kuuluu lapsuudesta saakka, kuten vanhoillislestadiolainen herätysliike. Sehän on luonteeltaan nimenomaan kasvatuskristillisyyttä: ihmiset kasvatetaan ja he kasvavat sen arvomaailmaan ja jäsenyyteen vauvasta saakka kiinni.
Tällaisilta yhteisöiltä edellytetään siten luonnollisesti erityisen suurta vastuullisuutta ja varovaisuutta kaikissa menettelyissään sen suhteen, millä tavoin ne yhteisöön kuuluvia ja sen piirissä kasvaneita ihmisiä kohtelevat.
Harjoitatko itse tällaista leimaamista lähipiirissäsi?
Toimitko sinä yhteisössä, joka sallii jäsentensä uhkailun sitomisella, erottamisella ja eristämisellä sosiaalisesta kanssakäymisestä?
Kannatatko sinä yhteisöä, jonka menettelytavat uhkaavat ihmisen fyysistä ja psyykkistä terveyttä?
Tutkimuksissa on todettu, että kivun tunteella on pitkä kehityshistoria. Ihmisen evoluution mittaan se on kehittynyt edistämään ihmisen lajinsäilymistä. Kipu varoittaa ihmistä uhkaavasta vakavasta vaarasta.
Aivotutkimuksissa on todettu että fyysisen uhkatilanteen ja loukkaantumisen aiheuttama kipu aktivoi aivoissa tietyt aivoalueet. Kipu viestittää siten ihmisen fysiologialle ja psyyken järjestelmälle, että hänen olemassaolonsa on nyt juuri vaarassa. Kipu myös käynnistää ihmisen puolustusmekanismit. Pitkään kestäneen kiputilan on todettu aiheuttavan ihmiselle masennusta.
Kiintoisa lääketieteellis-psykologisen tutkimuksen löytö on, että nämä samat fysiologisesti tunnistetut kivun aivoalueet aktivoituvat myös siitä kivusta, jonka saa aikaan ryhmän ulkopuolelle joutuminen, sosiaalinen eristäminen.
Kipukokemusten on todettu aktivoituvan jos ihminen tulee hylätyksi, jos hän kokee että hän ei pääse mukaan "laumaan". Kiusaaminen, painostaminen, erolla tai erottamisella uhkaaminen saa ihmisen aivorakenteessa aikaan samaa kipua kuin veitsellä viiltely, potkiminen tai muu fyysinen kidutus. Nämä kipukokemukset viestittävät myös eristämisestä seuraavasta masennuksesta, mikäli eritäminen jatkuu tai muuttuu pysyväksi.
Tämä viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että ryhmän ulkopuolelle joutuminen, eristetyksi tuleminen, on ollut ihmisen kehityshistoriassa yksilölle hengenvaarallinen tila. Savannilla ei yksin jätetyllä ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä. Eristetyksi joutuminen on ollut yhtä vaarallista kuin fyysinen uhka: sairastuminen, loukkaantuminen, nääntyminen nälkään tai janoon. Kipu viestittää ihmiselle että hänen olemassaolonsa on vaarassa.
Ihminen on yhtä tänä päivänä sosiaalinen eläin, joka elää yhteisöissä. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa voimakkaasti se, kuinka hyvin hänen sosiaalinen verkostonsa toimii ja tukee häntä. Yhä nykyäänkään emme voi hyvin jos joudume erillemme siitä, mitä pidämme tärkeänä.
Ryhmästä ulossulkemisen kokemus ei ole ihmiselle terveellistä. Tutkijoiden mukaan kivun fysiologia ja psykologia osoittavat, että ryhmän ulkopuolelle sulkeminen aiheuttaa yksilölle masennustilan, joka uhkaa vakavasti hänen työkykyään, elinvoimaansa ja jopa kohtalokkaasti hänen olemassaoloaan.
Kipu voi käydä ihmiselle lopulta niin sietämättömäksi tuskaksi, että ilman määrätietoista ja asiantuntevaa ammattiapua hän voi ajautua itsetuhoon.
Masennus vaihtelee vaikeusasteeltaan yksilöiden välillä, riippuen luonnollisesti mm. siitä, kuinka merkittävä asema kyseisen ryhmän hyväksynnällä ja arvostuksella on ollut yksilön henkilökohtaisessa elämässä ja arjessa. Tutkimusten mukaan voidaan kuitenkin todeta, että ulossulkeminen aiheuttaa aina jonkinasteisen masentumisen.
Erityisen vaikeita ovat tutkimusten mukaan ne ulossulkemisen kokemukset, joihin liittyy yksilön eristäminen suvusta ja perheen keskeisestä kanssakäymisestä ja samoin läheisiksi tulleista ystävistä. Kyseessä on tällöin vakva ihmisen yksilöllisen persoonallisuuden, "minuuden", kiistäminen. Lapsuudesta asti luodut perheen ja suvun ihmissuhteet säilyttävät erityismerkityksensä ihmisellä läpi elämän. Niihin liittyvät ulossulkemisen kokemukset voivat myös aktivoitua vaikkapa vasta vanhuuden illassa. Monien vanhusten masennusoireiden ja lisääntyneiden itsemurhien on todettu liittyvän aikaisempien elinvuosien mittaan koettuihin mutta käsittelyä vaille jääneisiin hylkäämis-, eristämis- ja kiusaamiskokemuksiin. Kaikki meistä muistavat Tellervo Koiviston kipeät lapsuudenkokemukset, joiden taakan ja kuorman tuottaman kärsimyksen ja lopulta sairastumisen hän tunnisti vasta 70-vuotiaana.
Eristäminen ei suinkaan rajoitu ulkoiseen, fyysiseen erillään asumiseen. Yksittäisen ihmisen ja ihmisryhmän ulossulkeminen ja eristäminen voidaan toteuttaa ikävän taitavasti sanoilla, ilmeillä ja eleillä, tervehtimistavoilla ja muilla sosiaalisen käyttämytymisen muodoilla. Tästä on kaikilla koulukiusatuilla ja toisaalta SRK:n hoitokokouksissa sidotuilla paljon kokemuksia.
Ulsosulkeminen ja eristäminen vakavana terveydellisenä uhkana edellyttää aina yhteisön, joka sitä harjoittaa ja joka yhteisesti todellakin hyväksyy joihinkin kohdistuvan kiusaamisen.
Suku ja perhe ovat yhä, pirstaloituneessa yhteiskunnassamme, kaikken tärkeimpiä ryhmiä joihin ihminen kuuluu. Perheessä koettu hylkääminen saattaa saada aikaan läpi elämän vaikuttavan kärsimyksen, vaikeasti hoidettavan ns. ydinkivun, jota me ammattiauttajat surullisen paljon työssämme kohtaamme.
Samoin luonnollisesti tärkeitä ovat kaikki sellaiset yhteisöt joihin ihminen kuuluu lapsuudesta saakka, kuten vanhoillislestadiolainen herätysliike. Sehän on luonteeltaan nimenomaan kasvatuskristillisyyttä: ihmiset kasvatetaan ja he kasvavat sen arvomaailmaan ja jäsenyyteen vauvasta saakka kiinni.
Tällaisilta yhteisöiltä edellytetään siten luonnollisesti erityisen suurta vastuullisuutta ja varovaisuutta kaikissa menettelyissään sen suhteen, millä tavoin ne yhteisöön kuuluvia ja sen piirissä kasvaneita ihmisiä kohtelevat.
Vastaukset 41
Vanhimmat
...vai sitte en. Tänne saa purkaa tuntoja jos siltä kerran tuntuu!!!
ja muutkin uskonnolliset yhteisöt/lahkot syyllistyvät järjettömiin rangaistuksiin eristämiseen ym jos ei pysy "ruodussa"... Sairasta sanon minä, joten kannattaa pysyä kaukana kaikesta ennen kuin on myöhäistä...
Hyvä ja terve kannanotto aloittajalta!!!
vakavaa henkistä väkivaltaa muiden kuin vl-ihmisten taholta ja siistä syystä ilmeisesti sairastunut hengenvaaralliseen sairauteen.
"Ammattiauttajajilta" en ole saanut mitään apua tuskaani, saattaa johtua vl-taustastani.
Usko on tuonut minulle mielenrauhan elämääni.
Asioissa voi olla toinenkin kääntöpuoli, hyvä "Psykiatri."
Ihan kaikella kunnioituksella ammattianne kohtaan.
Surullista lukea että sinä olet joutunut kokemaan väärinkäytöksiä ja loukkausia toisilta.
Onneksi sinä olet tavoittanut tukea ja lohtua uskostasi. Se on arvokas asia.
Toivon ja uskon että omat kokemuksesi ovat saaneet sinussa aikaan sellaisen empaattisen kyvyn, että sinulla ei ole tarvetta eristää eikä vahingoittaa toista ihmistä, lähimmäistä, vaikka hän olisikin erilainen kuin itse olet.
Kaiken kaikkiaan lämmin suvaitsevaisuus olisi oikea suunta: erilaisia olemme kaikki ja erilaisina riippuvaisia keskinäisistä suhteistamme.
Yksittäinen ryhmä voi kehittää haluamansa sisäisen toimintansa muodot, kun vain ei kohtele omia jäseniään eikä ulkopuolisia väärin eikä vastuuttomasti.
Valitettavasti vl-liikkeen oppiin sisältyvä ulossulkeminen on psyykkisen terveyden ja hyväksyvän, suvaitsevaisen kanssakäymisen kannalta varsin ongelmallinen menettely.
Olemme nähneet paljon sen sairastuttavia seuraamuksia.
Tämä menettely kaipaa aitoa keskustelua vl-liikkeessä, sen sisällä, ja erityisesti vastuullisen johdon piirissä.
Asiallinen viesti Sinulta.
"Eristäminen ei suinkaan rajoitu ulkoiseen, fyysiseen erillään asumiseen. Yksittäisen ihmisen ja ihmisryhmän ulossulkeminen ja eristäminen voidaan toteuttaa ikävän taitavasti sanoilla, ilmeillä ja eleillä, tervehtimistavoilla ja muilla sosiaalisen käyttämytymisen muodoilla."
Kun on kyse ihmisen kasvuyhteisöstä, tuo on toista ihmistä kohtaan yhtä vahingollista ja väärin kuin toisen lyöminen tai potkiminen.
Uskonyhteydestä erottamisella on lisäksi se merkitys, että sillä viedään ihmiseltä myös kuolemanjälkeisen elämän toivo.
Ilman toivoa ihmminen kadottaa elämänhalun.
1Kor. 1:17-31. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra". "
******
Edellä esitetty Jumalan sanan kohta on äärimmäisen hyvä muistaa, tarkkaan lukea ja rukoilla alati Jumalaa, että Hän sen kirkastaisi lukijalle.
Itse olen kokenut nykyajan hyvin itsekkäänä ja ihmisviisautta korostavana. Tällainen ei ole kaukana Jumalan lapsellakaan, jos Hän ei saa evankeliumin, Jumalan sanan voimalla matkaa tehdä.
Jumala on salattu Jumala ja Hänen valtakuntansa voidaan omistaa vain uskomalla Kristuksen lunastustyön päälle. Yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen ansion tähden.
Syntisairautta ei voida hoitaa tämän maailman viisaudella lääketieteineen ja psykiatrisine hoitoineen. Siihen on hoitona vain Jumalan armohoito, evankeliumi.
Ei tämän maailman suvaitsevaisuus, kunnioittaminen, rakkaus ja niin monet muut hyvät ja kauniit asiat ole samoja kuin Jumalan ilmoittama rakkaus, suvaitsevaisuus, jne. Niissä on samojakin piirteitä, mutta Jumalan rakkaus näkyy rakkautena totuudessa.
t. Aabraham
jos vaan Jumala päättää ja säätää kaikesta.Rankaisee ja/tai armonsa. Eikö tuomitseminen rangaistuksineen, erottamisineen ym pidä jättää nekin Jumalalle? Ihminen/pappi tai tms ei voi toimia "tuomarina" muulloin, kuin maallisissa selvissä rikosoikeuden piiriin kuuluvissa asioissa. Eikö niin?
Valitettavasti en ymmärrä sinun kysymystäsi selkeästi, joten voisitko valaista lisää, mitä tarkoitat? Esimerkki olisi hyvä tms.
Kiitos,
Aabraham
"Syntisairautta ei voida hoitaa tämän maailman viisaudella lääketieteineen ja psykiatrisine hoitoineen. Siihen on hoitona vain Jumalan armohoito, evankeliumi. "
Onneksi tuota Apt:n edustamaa pimeää keskiaikaa eivät aivan kaikki vanhoillislestadiolaiset nykyään allekirjoita.
Jotkut ovat tulleet itse lukeneeksi Raamattua ja Tunnustuskirjoja, toisella on tietoa ihmisen psyyken toiminnasta muita enemmän. Ammattiapuakin osataan hakea.
Monesti valitettavasti aivan liian myöhään.
Tuolla syrjäseuduilla jossa lestadiolaisuuden rakkaudettomuus ja leimaaminen dominoivat, ovat samaan aikaan vallalla yhä korkeammiksi nousevat itsemurhaluvut.
Inhimillisen tieteen selville saamaa aitoa tietoa ihmisen hauraudesta ja voimasta sekä ihmisen hoitamisesta ei luulisi olevan varaa lestadiolaisella saarnamiehelläkään halveksua. Ikävä kyllä sinä nimerkki Apt jne. syyllistyt juuri tällaiseen.
Se on paitsi lyhytnäköistä myös Jumalan sanan vastaista hurmahenkisyyttä.
On tärkeää todeta että kaikki lestadiolaiset eivät omassa elämässään ja ihmissuheissaan toteutua näitä SRK:n malleja.
Mutta yksittäisten ihmisten armollisuus ei auta kun johto on mitä on.
Viime kädessä myös rakkaudelliset uskovaiset ovat vastuussa tästä toiminnasta, sillä jokainen vaikeneva vl-uskovainen on allekirjoittamassa SRK:n johdon opit. Vain se joka korottaa äänensä ja tekee aloitteita tilanteen muuttamiseksi, ei jää vastuunalaiseksi.
, että joku asiantuntija vihdoin välittää. Jos haluat saada jotain läpi vl:lle niin kannattaa käyttää samoja sanoja kuin vl:setki. Ehkä jotain apua:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014341617
Tiedoksi, että vl:set torjuvat kaikki tieteellinen tutkimus, mikä ei ole heidän omatuntonsa mukaista, syyttämällä sitä "järjen ajatteluksi" (ovat löytäneet jonkun raamatunkohdan mikä oikeuttaa tähän)
Kun Juuda kadotti iankaikkisen elämän toivon, hän hirtti itsensä.
Syntisairauden hoitamatta jättäminen johtaa vääjäämättä iankaikkisen elämän toivon hiipumiseen ja lopulta sammumiseen. Tämä voi johtaa ihan mihin hyvänsä, myös mainittuihin henkisiin sairauksiin ja fyysisiinkin. En tahdo edes ajatella mihin vaan vain rukoilla Isää, että Hän omana varjelisi ja ei antaisi uskon liekin sammua.
Ei Jumala nuhtele ihmistä ikuisesti, sillä ihminen on liha, sanoo Raamattu. Etsikonaikaa ei ole varaa ylenkatsoa, ei ole varaa Jumalan lapsella kokeilla, voisinko minä tuota ja tuotakin kokeilla ja tehdä tietäessään, että toinen veli tai sisar siitä pahenee.
Voi niitä, jotka perkeleen oppia jakavat ja eksyttävät Jumalan kansaa. Totisesti he ovat jo palkkansa ansainneet.
t. Aabraham
Aabraham. Voi olla lapsiakin lukemassa.
Kun olet tuohon tilaan päässyt, niin on varmaan parasta sulle uskotella mitä haluat, mutta monella muulla on vielä mielenterveys tallella joten etkö vois jättää ne rauhaan? Kadotus ja iankaikkinen elämä ovat käsitteitä joilla puhujat ohjaavat sinua ajattelemaan niinkuin he. Yhtä mahdoton kuin kadotus on, niin on myös iankaikkinen elämä. Lisää palkkaa vaan haluat ku olet niin onneton. Eikös se jumalan antama elämä riitä sinulle palkaksi, niin kuin meille kaikille muillekin? Ettet vaan nyt oo menny hukkaamaan kaiken sen mikä on jo maksettu?
kyllä varmaan jotku käyvät, niinkuin sanot. Olisko muuten hyvä idea laitta sinne suviseurateltan viereen ammattiauttajan vastaanotto, sais sitten kaikki valita meneekö päästelemään syntejä tai puhumaan (puoluettoman) ammattiauttajan kanssa?
kirjoitat: "Viime kädessä myös rakkaudelliset uskovaiset ovat vastuussa tästä toiminnasta, sillä jokainen vaikeneva vl-uskovainen on allekirjoittamassa SRK:n johdon opit. Vain se joka korottaa äänensä ja tekee aloitteita tilanteen muuttamiseksi, ei jää vastuunalaiseksi."
Juuri näin olen toiminut. Jo 11 vuotta.
Olen lukenut toisaalta täältä siitä että ainakin jotkut ovat samaa mietlä kuin minä: on vaikeaa keskustella ry:llä kun ei ole avoin eikä vapaa keskusteluilmapiiri.
Käytännöllisesti ajattelevana ihmisenä olen miettinyt mitä sille asialle voisi tehdä.
Auttaisiko keskusteluilta aiheesta keskustelun vapaus - vai lentopallopeli-ilta, jossa keskustelu sentään lentää rennommin.
Oikeasti: tämä on ihan totta vakava ongelma. Jos menee vielä enemmän tähän suuntaan, ollaan kohta aikamoisessa kulississa keskustelun "vapauden" suhteen.
(Matt. 18:21-22) 21. Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" 22. "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.
(Luuk. 17:3-4) Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. 4. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: ´Minä kadun´, anna hänelle anteeksi."
Synnistä tehdään parannus kerran. Se mikä on anteeksi annettu maan päällä on annettu anteeksi taivaassa. (Matt. 18:18) Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
Pj:n kuhunkin tilaisuuteen itse valitsemalla "johtokunnalla" on outo käsitys anteeksiantamisesta. Heidän mielestään, jos uskova on tehnyt synnistään parannuksen, tulee häneltä vaatia siitä loputonta parannusta, kunnes hän nujertuu ja tekee itsemurhan! He vaativat parannusta samasta synnistä 16 kertaa. Ja senkin jälkeen kahdesti. Vaikka uhri oli tehnyt parannuksen ja korjannut asiansa rippi-isältä anteeksi pyytäen, ei häntä kuunneltu. Häneltä vaadittiin uudelleen ja uudelleen parannusta, päivän - viikon välein, julkista parannusta rippi-isälle kuuluvasta synnistä ja kerrotuista juoruista. Hän teki parannuksen todellisesta synnistä 8 kertaa, mutta ei perättömien juorujen "synneistä", ensimmäisen vapaaehtoisesti rippi-isälle, muut pakotettuna ja vaadittuna. Sekään ei tälle susilaumalle riittänyt. Heillä ei ole armoa. Heillä edellä mainittu raamatun mukainen järjestys muuttui päälaelleen.
Tällainen julmuus johtaa uskosta luopumiseen. Jos synti annetaan anteeksi, mutta siitä vaaditaan uudelleen parannusta, nujerrettu tulee synnin suhteen välinpitämättömäksi. Miksi tehdä parannusta synnistä, josta on jo parannuksen tehnyt, uskonut sen anteeksiannetuksi, mutta "veljet ja sisaret" vaativat siitä uudelleen parannusta? Väittävät Kristuksen verellä pestyä sydäntäsi likaiseksi. Tai nujerretun usko kirkastuu. Hän ymmärtää raatelijansa omavanhurskaiksi, jotka vainoavat häntä hänen uskonsa tähden. Kaikkien asiaan osallistuvien muiden usko hämärtyy ja kuolee. Raatelijoilla ei ole oikeaa uskoa ollutkaan. Näin sielunvihollinen saa omavanhurskaita hyväkseen käyttämällä tuhotuksi uhria lukuunottamatta koko seurakunnan, kuten Lappeenrannan Rauhanyhdistyksessä on käynyt.
Enemmän meidän tulisi kuunnella Jumalan puhetta totuudesssa, jos ihminen kuuntelesi nöyrällä mielellä, eikä alkaisi mestaroimaan paremmaksi, maailma olisi paljon parempi paikka elää.
hyvä kirjoitus. Ehkä siihen äiti-lapsi-suhteeseenkin ja vl-äitien väsymykseen viitaten on jotain tutkimusta tehty? Olisi kiintoisaa lukea. Olen yksi niistä väsyneistä.
Antoisinta ja syvällisintä mihin olen viime aikoina perehtynyt on ollut Bowlesin alkuaan liikkeelle panema kiintymysteoria. Sitä on viime vuosina hyödynnetty sekä laspiin, kouluikäisiin että aikuisten ongelmiin liittyvässä tutkimuksessa ja hoidossa.
Sen valossa tulee ymmärrettäväksi vanhoillislestadiolaiseen ajattelumalliin ja kulttuuriin kasvatetun vakava altistuminen (läheis)riippuvuuteen.
1. Oletko koulutukseltasi psykiatriaan erikoistunut lääkäri?
2. Kärsiikö lukea Raamattua, koska se leimaa suurimman osan ihmisistä "epäuskoisiksi", "kadotuksen lapsiksi" tai "jumalattomiksi" ja kuvaa kadotuksen "tuliseksi järveksi", jossa on "itku ja hammasten kiristys iankaikkisesti"?
vanhoillislestadiolaiset eivät välitä yhtään mistään muusta kuin siitä, että säilyttävät kasvonsa toisien uskovaisien edessä. siis: twkwvät kaikkea sirä mitä srk kieltää niin paljon kuin ehtivät ja jaksavat, mutta näyttelevät sitten seuroissa jotakin muuta.
Luulen että noin 92 % vanhoillislestadilaisista on joutumassa suoraa päätä helvettiin. Minä olen eronnut ko. kaksinaamaisesta ja ihmisten käskyjä noudattavasta juoruluseurakunnasta, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen Jumalan lapseuden kanssa.
..8 %:ia. Ei kovin hyvä ! Millä matemaattisella kaavalla päädyit tuohon lukemaan.
Ihmisen historiaa on faktuaalisesti todennettu miljoonien vuosien taakse. Ihminen on kehittynyt Jumalan antaman aikatailun mukaisesti.
Ihmisen omatunto on Jumalan asettama. Jumala on asettanut omaantuntoon, niin sanotusti peruspalikat kohdallen, niin että ihmmis-sukukunta säilyy maan päällä loppuun asti.
Ihmisen sivistyshistoria nykyisessä muodossaan on yhtä lyhyt, kuin jos verrataan, kuinka paljon hius vie tilaa metrin levyisellä pöydällä. Meidän aikamme älykkään ihmisen historia on vain hiuksen paksuus pöydän levyisessä ajanlaskussa.
Alkuihminen on ollut olemassa koko pöydän levyisen ajan. Tuona aikana aivorakenne, peruskäyttäytyminen(käyttöjärjestelmä) on muodostunut sen kaltaiseksi kuin ihminen on.
Tämä käyttöjärjestelmän ohjelmointi on tapahtunut Afrikan savannilla.
Perusmoodit kuten laumakäyttäytyminen, lauman sisäiset säännöt, lisääntyminen parhaalla mahdollisella tavalla: ovat muodostuneet ihmisen tiedostamatta olemassaoloaan.
Sitten tuli ihmisen tietoisuus; ihminen rupesi omassa tunnossaan erottamaan Jumalan äänen. Jumala joutui ohjeistamaan lisää ihmistä. Alkukantainen käyttäytymien ei ajattelevalle ihmiselle enään riittänyt. Omantunnon päälle tuli sielunvihollisen asettaman synnin välttäminen, Jumala määritteli synnin esim. Mooseksen kautta. Tähän Jumalan määritelemään syntikäsitteeseen ei ihminen saa tuoda lisää,jos turmeluksessaan ja omassa pätemisen ja kunnianhimon tarpeessa tai vallanhimon sanelemana kumminkin tuo lisää esim. partasääntöjä, viheltämisen kielto, liikkuvan kuvan synnillisyys ym. Jumala kyllä purkaakin nämä turhuudet ajallaan.
Turhat säännöt ahdistavat ihmisen psyykkeen, eivät rakenna omaa, eikä yhteistä hyvää. Erkaannuttavat ihmisen loitommas Jumalan oikeista syntikäsitteistä.
Jumalan asettamat syntikäsitteet ja Jumalan asettama omatunto seuraavat toisiaan.
Esim. synnytystuskissaan kuolevaa äitiä rientää ihminen auttamaan ja toimii äidin ja ehkä henkiin jääneen lapsen parhaaksi. Näin tekee hyvällä omallatunnolla vaikutettu ihminen.
Väärän omantunnon käsityksessä oleva ihminen, katsoessaan vierestä synnytystuskissa, kuoleman kanssa kipuilevaa naista, ajattelee; jos nuo kuolevat,he pääsevät taivaaseen. Jumalan asettama omatunto ei "käskytä" näin ihmistä. Jokainen vl mies ja nainen kuunnelkoon omaatuntoa ja samalla voi seurata raamatunkäsitystä ihmisen lisääntymisestä. Ne eivät ole ristiriidassa.
Olen kuullut erään psykiatrin sanovan, että Oulussa erottuu selvästi omaksi ryhmäkseen vanhoillislestadiolisuudesta tulevat, huom. vakavat psykiaktriset ongelmat, joista kärsivät sekä liikkeen sisällä olevat, että siitä eroon joutuneet. Peräänkuuluttaisin, että rohkeneeko vl-liike ja varsinkin johtohahmot kohdata tätä todellisuutta ja uskonelämän seuraamusta, vai menevätkö nämäkin järkensä menettäneet sielut sielunvihollisen piikkiin, voiko lähimmäisenrakkaudella olla mitään roolia tällaisessa todellisuudessa?
Kirjoitan siksi että haluaisin itse olla mukana vastuullisen ja vastuunsa kantavan liikkeen yhteydessä. En näe oikeana että heikoimmat yksilöt sortuvat tämän uskon tuomien vaatimusten edessä, Jumala auttaa mutta ei ole vähäinen ihmisen roolikaan, apu on aina kulkenut jalkojen päällä.
Kiitos syvääluotaavasta ja paljon kommentteja herättävästä tekstistäsi.
Tälläkertaa kommentoin puolestani vain tätä:
>Jumala auttaa mutta ei ole vähäinen ihmisen roolikaan, apu on aina kulkenut jalkojen päällä.>
Juuri niin.
Ennen vanhaan sanottiin että Jumala auttaa merellä mutta ihmisen pitää itse soutaa.
>Peräänkuuluttaisin, että rohkeneeko vl-liike ja varsinkin johtohahmot kohdata tätä todellisuutta ja uskonelämän seuraamusta, vai menevätkö nämäkin järkensä menettäneet sielut sielunvihollisen piikkiin, voiko lähimmäisenrakkaudella olla mitään roolia tällaisessa todellisuudessa?<
Meillähän ei ole mitään 'johtohahmoja'; lapset ovat meidän 'opettajia'..
johtuiskohan se sitten tästä, jos me 'näytämme' joskus lähimmäiselle 'etten leiki sun kaa' ?
Olisikohan meidän (itsekunkin) joskus tarpeen kertoa suoraan syy, 'miksi en leiki ..' eikä jättää / hylätä häntä 'tien oheen' ?
>... tarpeen kertoa suoraan syy, 'miksi en leiki ..' eikä jättää / hylätä häntä 'tien oheen' ?
Itseäni ei lakkaa ihmetyttämästä, lapsuudesta saakka tähän uskonryhmään ksvaneena ja kasvatettuna, mistä meihin tulee tämä halu ja intressi, että ensimmäisenä meillä on aina tuo erottamisen, pois rajaamisen ja ulossulkemisen ajatus mielessä. Ensimmäisenä olemme tuomitsemssa, niin samon uskovia matkakumppaneita siinä seurapenkissäkuin niitä jotka uskovat toiselal tavoin kuin me.
Miksi meidän on leimattava toisia ihmisiä yhtään millään? Eihän Jeesus niin opettanut.
Minulla oli lestadiolainen täti, jo kuollut, joka rakasti avoimesti kaikkia, otti kotiin ja puhutteli yhtä rakkaasti ja sytävllisesti, niin samoin ajattelevat kuin eriuskoisetkin. Koksaan hänen ei tarvinnut lausua tuomion sanaa yhdestäkään lähimmäisestä.
Mites tämä paljon siteerattu ajatus menikään: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sillä millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan".
Olen kyllä kirjaimellisesti tuon ajatuksen kannalla; me haluamme tuomita, mutta se on siis vain huono asia, eikä mikään rakentava tai rakkauden ajatus lähimmäistä kohtaan. Ja varsinkin se mitä keskustelun avaaja käsittääkseni on tarkoittanut; ulostuomitut ovat rakastamattomuuden kohteena, eivät rakkauden.
Rakkaus ei ole tuomitsemista, vaan laupeutta, ei ulosajamista vaan kutsumista.
Jos rakkauden nimissä olen kova lähimmäiselleni, on kyse kovuudesta, eikä rakkaudesta.
Jos en voi olla lähimmäisenrakkaudessa erimieltä olevan (esim ei-uskovaisen) kanssa, niin kyse on yksinkertaisesti minun ongelmastani, ja minun pitäisikin etsiä ongelman syytä itsestäni eikä toisista tyyliin "se on sinun vikasi/syysi kun emme voi olla keskinäisessä rakkaudessa".
Ja rakkausko olisi tuomion esittämistä? Eikö sen pitäisi olla tuomion välttämistä/tuomiosta välttymistä; tarkoitan sanoa samaa kuin Jeesuksen lause "Älkää tuomitko". Jos ihmiskunta käsittäisi tämän asian, niin lopettaisimme kaikenlaisen syyttelyn heti ja alkaisimme osoittamaan muuta kuin syyttämistä ja kiukkua toisiamme kohtaan.
Seuraavaksi esimerkki rakkaudesta:
Kun huidon ja vahingoitan lähimmäistäni jääkiekkomailalla - kuten Selänne sai kokea eilisessä jääkiekko-ottelussa - ja sitten lohdutan häntä ajatuksella: "nämä hampaat eivät ole mitään sen ilon rinnalla että voitat kaikkein suurimman palkinnon!!??" Tämä on sitä rakkaudella kasvattamista ja rakkauden käsivarrella toimimista? Sehän tehdään sen vuoksi että rakkauden kohteen oleva ihminen huomaisi oman tilansa ja muuttaisi elämänsä suuntaa.
Joo... vl-liike ahdistaa ja kotoiset perheensisäiset hoitokokoukset.
Älkää vaivautiko vastaamaan ,että synti se on mikä ahdistaa.
Hei kuule, mitä ovat
"perheensisäiset hoitokokoukset"?
Olen kuullut että hoitokokouksia pidettiin rauhanyhdistyksellä 70- ja 80-luvulla.
Mutta perheen sisäiset?
..että jos koti-ilmapiiri - ahdasmielinen -kaikkine rajoitteineen ahdistaa lasta/nuorta niin ei näytä hyvältä kyseisten nuorten mielenterveysnäkymät.
Oma kantani on, että heti kun on mahdollista sanoudu (sanoutukaa) irti sellaisesta.Uskoa ja uskontoa ei tarvitse silti jättää.
Kukaan ei ole synnitön, mutta päättäköön synnin laadusta/rankaisusta taivaallinen tuomioistuin. Ei siis mikään perheensisäinen tai muu k.o uskon sisäinen "hoitokokous". Itse asiassa tuntemasi painostus on "kyseenalaistamista" osoittaa sinulta tervettä järkeä, joten ole levollisella ja rauhallisella mielellä.
Rauhanyhdistysten sääntöjen mukaan
6 § Päätösvaltaa yhdistyksessä käyttää sen kokous paitsi niissä asioissa, joissa päätösvalta näiden sääntöjen mukaan on siirretty johtokunnalle.
Johtokunnan päätösvalta ilmenee säännöstä: 5§ 3 mom, 7§, 12§, 13§, 14§, erityisesti 15§, 16§, 19§ ja johtokunnan yksittäisiä jäseniä koskevia tehtäviä 17§, 18§ ja 19§. Niissä ei löydy sielunhoitoa eikä sitomisoikeutta, mutta silti monessa rauhanyhdistyksessä johtokunta on ottanut itselleen sellaisia tehtäviä, onpa SRK:kin järjestänyt koulutustilaisuuksia, joissa näin on neuvottu.
15 § Johtokunnan tehtävät
Yhdistyksen sääntöjen 15§:n mukaan:
Johtokunnan tehtävänä on huolehtia yhdistyksen hallinnosta, valvoa sen etuja, valmistella yhdistyksen kokouksessa käsiteltävät asiat sekä panna täytäntöön kokousten päätökset samoin kuin SRK:n päätöksistä mahdollisesti aiheutuvat toimenpiteet. Erityisesti johtokunnan tulee
1. valvoa, että yhdistyksen toiminta noudattaa 2. pykälässä mainittuja tarkoitusperiä ja on muutoinkin tarkoituksenmukaisesti järjestetty;
2. valita tarpeelliset toimikunnat, ottaa ja irtisanoa toimihenkilöt ja työntekijät sekä päättää näiden palkoista ja palkkioista talousarvion puitteissa;
3. laatia vuosittain ehdotukset yhdistyksen toimintasuunnitelmaksi ja talousarvioksi;
4. laatia kertomus yhdistyksen toiminnasta;
5. valvoa, että taloudesta pidetään lainmukaista kirjanpitoa;
6. valvoa, että yhdistyksen toiminnassa noudatetaan taloudellisuutta;
7. antaa tarvittavat määräykset yhdistyksen omaisuuden vakuuttamisesta tulipalon ja muun vahingon varalta, omaisuuden hoitamisesta sekä yhdistyksen palveluksessa olevien henkilöiden laissa säädetystä vakuuttamisesta ja valvoa näiden tehtävien suorittamisesta;
8. vahvistaa tarvittavat ohjesäännöt ja toimintaohjeet;
9. kutsua koolle yhdistyksen kokoukset;
10. käsitellä yhdistyksen jäseneksi ottamista tai jäsenen erottamista koskevat asiat ja pitää jäsenluetteloa sekä
11. päättää johtokunnan kokoonkutsumistavasta alkaneena toimintavuotena.
Kuten edellä ilmenee johtokunnan tehtävät liittyvät yhdistyksen toimintaan, sen päätösten valvontaan ja toteuttamiseen; maallisen organisaation ja toiminnan pyörittämiseen. Siinä on sille kyllin. Säännöissä ei ole mainintaa, että johtokunnan tehtäviin kuuluisi yhdistyksen jäsenen sielunhoito. Yhdistyksen tehtävä on järjestää ja ylläpitää hengellisen yhdistyksen maallinen toiminta ja sen puitteet. Yhdistyksen tehtävä ei ole hengellinen toiminta. Hengellisestä toiminnasta huolehtivat seurakunnan jäsenet keskenään. Siihen ei saa sotkea johtokuntaa. Yhdistyksen tulee pitäytyä sääntöjensä mukaisessa toiminnassa.
Millä oikeudella rauhanyhdistyksissä voidaan harjoittaa sääntöjen vastaista toimintaa? Yhdistyksen toiminnan lainmukaisuudesta vastaa puheenjohtaja. Millä oikeudella johtokunta pakolla ryhtyy jonkun rippi-isäksi? Jokainen valitsee rippi-isänsä itse.
Yhdistyksen sääntöjen 17§:n mukaan:
Puheenjohtajan tehtävä on mm. kutsua koolle johtokunnan kokoukset, toimia niiden puheenjohtajana, avata yhdistyksen kokoukset, valvoa tehtyjen päätösten lainmukaisuutta, täytäntöönpanoa sekä valvoa yhdistyksen taloutta ja toimintaa yleensä.
Puheenjohtajan tulee kutsua johtokunta koolle silloinkin, kun sen jäsenistä vähintään kolmannes sitä määrättyä asiaa varten kirjallisesti pyytää.
Puheenjohtajan estyneenä ollessa varapuheenjohtaja hoitaa hänen tehtäviään.
Sääntöjen mukaan puheenjohtajan tehtävä on mm. valvoa tehtyjen päätösten lainmukaisuutta. Johtokunta, joka on ottanut itselleen kuulumattomia tehtäviä vastaa toimikautensa aikana yhdistyksen tekemistä laittomista toimista.
Toimintatavat, että sielunhoito kuuluisi johtokunnan tehtäviin, johtavat sääntöjen, yhdistyslain 39 § 1 mom:n, hallitusmuodon 10 a §:n 2 mom:n, hallitusmuodon 8 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 ja 8 artiklojen määräysten vastaiseen toimintaan ja loukkaavat ihmisen perusoikeuksia ja ihmisoikeuksina turvattuja yksityisyyden ja perhe-elämän suojaa ja yhdistyksen jäsenoikeuksia.
Jos johtokunnalle katsotaan kuuluvaksi sielunhoito, syyllistytään uhrin kannalta lainvastaiseen ja uhrin yksityisyyttä loukkaavaan vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n tarkoittamaan kipuun ja särkyyn verrattavaan korvausvelvollisuuteen henkisestä kärsimyksestä, jonka he ovat tahallaan tai ainakin tuottamuksellisesti aiheuttaneet tietoisena sääntöjen vastaisesta menettelystään ryhtymällä vastoin yhdistyksen sääntöjä harjoittamaan ilman avioliittolain 22 §:ssä tarkoitettua lääninhallituksen lupaa perheasioiden sovittelua ja vailla laissa säädettyä ammattitaitoa ja vaitiolovelvollisuutta.
Sääntömuutos tulee käsitellä yhdistyslaissa ja yhdistyksen voimassa olevissa säännöissä mainitulla tavalla. Johtokunnan tehtävien muuttaminen vaatii sääntömuutosta, joka tulee tehdä sääntöjen 21 §:n mukaan laillisessa järjestyksessä. Jos johtokuntien tehtäviin aiotaan sielunhoito lisätä, on se mahdollista vain sääntömuutoksella. Ei ennen sitä. Voimassa olevissa säännöissä ei johtokunnalla ole sielunhoidollista eikä sideavainten käyttöoikeutta. Näiden tehtävien saanti sääntöihin edellyttää sääntömuutosta. Jos säännöissä ei ole kyseistä tehtävää, on jäsenten törkeää harhaan johtamista, jos esitetään sääntöihin kuuluvaksi sellaista, mitä niissä ei ole. Valehteleminen on syntiä. Julkinen vale on jo törkeä synti. Johtaahan se rauhanyhdistyksen jäseniä lainvastaisuuteen!
Puheenjohtaja, joka on ottanut johtokunnalle sielunhoidollisia tehtäviä ja käyttänyt "sideavaimia" jäsentä vastaan tulee erottaa johtokunnan jäsenyydestä. Yhdistyksessä ei saa toimia lain vastaisesti.
Rauhanyhdistyksen sääntöjen 21 §:n mukaan: Sääntöjen muuttamista tai yhdistyksen purkamista koskevaa päätöstä on vähintään kolme neljäsosaa yhdistyksen kokouksessa annetuista äänistä kannatettava.
Jos johtokunnan tarkoitus on saada Rauhanyhdistystä muuttamaan sääntöjään niin, että johtokunnan tehtävänä olisi sielunhoito ja sideavainten käyttöoikeus, tulee se mainita tarvittavana sääntömuutosesityksenä. Johtokunta ei ole tehnyt sellaista esitystä. Eikä sitä ole käsitelty laillisessa järjestyksessä yhdistyksen kokouksessa. Ts. johtokunta syyllistyy toimillaan myös 21 §:n valossa yhdistyksen sääntöjen vastaisuuteen ja samalla laittomuuteen!
Uskovaisena ei voi vetää uskovaisuuden ientä silloin kun ollaan toiminnassa väärällä pohjalla. Totuus pyrittävä tuomaan julki, rakkauden hengessä.
Raamatun mukaan sideavainten käyttöoikeus on vain ja ainoastaan seurakunnalla. Tämä on suoraa Jeesuksen opetusta ja siihen ei saa tuoda/eikä viedä mitään. Käytännössä sitomiset ovat kumminkin tapahtuneet muutamien vaikutusvaltaisten ihmisten toimesta, yleensä vaikuttavat johtokunnissa.
Hengellisiä sideavaimia käytettäessä on osoitettava että hoidettava ei nöyry parannukseen synninteosta(huom. oikeat raamatun synnit, ei kotitekoiset) ja sen seurauksena kun seurakuntaa on asiassa kuultu ja seurakunta toteaa yksimielisesti asian näin olevan, niin sen jälkeen Raamatun opetuksen mukaan on mahdollisuus käyttää sideavaimia tottelematonta kohtaan, että hänen synnintekonsa kirkastuisi ja avaisi mahdollisuuden parannukseen.
Mistä syystä vanhoillislestadiolaisuudessa kiinnitetään päähuomio armon epäämiseen, eli ns. sideavaimiin ja toisten, erilaisten tuomitsemisessa ahkerointiin, kuin pääasiaan: armoon Jeesuksessa Kristuksessa, evankeliumiin joka kuuluu erotuksetta aivan kaikille?
(Jaak. 4:1-5) Mistä teidän keskinäiset kiistanne ja taistelunne syntyvät? Mistäpä muusta kuin haluistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne. 2. Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. 3. ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. 4. Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. 5. Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut"?
Pj ei valitse itselleen mieluista johtokuntaa, joka vaihtuu tilaisuudesta toiseen. Pj:n pitää tyytyä vuosikokouksen valitsemaan johtokuntaan.
Mikäli sielunhoito kuuluisi johtokunnalle, syyllistyttäisiin armottomuuteen, juorujen perässä juoksemiseen ja siihen, että yksin johtokunta on kelvollinen neuvomaan jäseniä sielunhoidossa. Se johtaisi myös siihen, että heti herkullinen juoru kuultuaan koko johtokunta hyökkäisi uhrin kimppuun, jota syytettäisiin juorujen perusteella, eikä jatkuva parannuksen vaatimus loppuisi, koska juoru elää senkin jälkeen, kun asianomainen on mahdollisesta synnistään parannuksen jo tehnyt. Juoruilla on taipumus paisua niin, että siinä ei lopulta ole minkäänlaista totuutta. Paisuvan juoruilun perusteella kuviteltaisiin, että "langennut" ei olekaan hylännyt syntiään. Kyseinen uhri ei saisi armoa. Tätä kukaan uhri ei voi ymmärtää.
Oikeudellisessa mielessä monin (n) kertainen parannuksen vaatimus tarkoittaa, että kansalainen tuomittaisiin sakkorangaistukseen tai vankilaan samasta tai kuvitellusta toteennäyttämättömästä syystä n kertaa. Sitominen seurakunnan ulkopuolelle asianomaista kuulematta tarkoittaa oikeudellisessa mielessä sitä, että kansalainen tuomittaisiin kuolemaan ilman oikeudenkäyntiä. Siis menettelytavat ovat uskonnolliselle yhdistykselle sopimattomia.
Raamatun mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´ jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla ´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin".
Tämä velvollisuus kuuluu kaikille uskoville. Raamatussa ei mainita johtokuntaa. Se koskee 1) yksittäistä lähimmäistä, 2) 2-3 lähimmäistä ja 3) koko seurakuntaa. Se on toimintaa lähimmäisen hyväksi rakkauden pohjalta. Tämä velvollisuus on raskas, koska nuhtelijan tulee muistaa, että hän on itsekin syntinen, joka tarvitsee samoin armoa ja anteeksiantamusta.
Jos johtokunnalle katsotaan kuuluvaksi sielunhoito, se johtaa raamatun väärään tulkintaan kolmivaiheisesta neuvosta: 15. jakeen neuvon vastaisesti ryhdyttäisiinkin yksittäisen jäsenen asiaa käsittelemään heti koko johtokunnan 8 henkisen ja sen "kokoukseen" kutsutun muun joukon ankaran tuomarin syyttävällä tavalla. Asiaa käsiteltäisiin uudelleen ja uudelleen n kertaa. Lopuksi johtokunta ilmoittaisi vielä 17. jakeen vastaisesta sitomisesta.
Pj juoruja jäsenestä kuultuaan kuvitteli mässäilevänsä asiassa heti koollekutsumansa "johtokunnan" 11 henkisellä rosvolaumalla yksin syyllistäen tätä juorujen uhria pikkutunneille. Raatelu olisi jatkunut ties kuinka kauan ellei uhri olisi poistunut paikalta.
En näe Jumalan sanassa sanaa johtokunta. Mistä yhdistyksen vallanneet omavanhurskaat sen kuvittelevat löytävänsä? Siis yhdistyksen menettelytavat, että sielunhoito olisi johtokunnan eräs tehtäväalue on myös raamatun vastainen.
Edes sääntömuutoksella johtokunnan tehtäviin ei ole lisättävissä sielunhoidollista tehtävää.
Sääntöjen valossa heidän toimintansa on ollut niiden vastaista. Millä oikeudella kuvittellaan johtaa yhdistystä rikkomalla yhdistyksen sääntöjä näin raskaasti, kuin niitä on rikottu?
(Matt. 5:20) Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Yksin sääntöjen valossa tarkastelemalla johtokunta on syyllistynyt omavaltaisuuksiin, joiden johdosta yhdistyksen tulee kokouksessaan erottaa yhdistyksen päätösten laillisuudesta vastaavat, mutta sääntöjen vastaisesti toimineet.
Perusteena ovat 8 § 2 mom: Johtokunnan jäsen voidaan yhdistyksen kokouksessa erottaa kesken vaalikauttakin samoilla perusteilla ja samalla tavoin menetellen kuin 5 § 3 momentissa yhdistyksen jäsenen erottamisesta on sanottu. ja 5 § 3 mom: Jos jäsen on luopunut yhdistyksen katsantokannasta taikka ei noudata näitä sääntöjä... taikka menettelyllään vaikeuttaa yhdistyksen tai SRK:n toimintaa,... Ennen päätöksen tekemistä jäsenelle varataan tilaisuus selityksen antamiseen asiassa... ja 12 §: ... Ylimääräinen kokous on pidettävä, kun... vähintään yksi kymmenesosa yhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä sitä ilmoittamansa asian käsittelyä varten kirjallisesti vaatii.
Oikeassa uskossa olevien vähintään kymmenesosan yhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä tulee allekirjoittaa esityksensä, että sääntöjen ja Kristuksen kirkkolain vastaisesti pj tukijoineen tulee yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa erottaa jäsenyydestä. Lisäksi heidät tulee sitoa, elleivät tee parannusta seurakuntaa vastaan tekemistään synneistä.
tapahtumista! Älä panettele, se ei ole Raamatun mukaista! Totuus on tarua ihmeellisempää!
Mikä on, että perustelunikaan eivät sinulle riitä? Luuletko tosiaankin, että voisin kertoa väärää tietoa näin perustavaa laatua olevissa kysymyksissä? En. Sitä en todellakaan tee. Viimeisellä tuomiollakin kerron saman.
Jeesuksen opetuksen mukaan: (Matt. 18:15) "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee niin sinä olet veljes voittanut." Uuden käännöksen mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."
Ts. Kristuksen kirkkolaki on kolmivaiheinen:
1) vaihe: jae 15,
2) vaihe: jae 16 ja
3) vaihe: jae 17.
Olennaista on, että vaiheita on kolme. Ei enempää eikä vähempää. Olennaista on, että syntiin joutunut on kussakin vaiheessa kuultavana paikalla. Olennaista on, että syntiin joutuneen tehtyä synnistään parannuksen on asia loppuun käsitelty. Kristuksen Kirkkolaki ei ole loputon pj:n yhteensä 23 henkisen rosvolauman 16 2 kertainen nujerrus juorujeen perusteella.
Jos hän tekee parannuksen
1) vaiheessa, ei 2) ja 3) vaiheita tarvita
2) vaiheessa, ei 3) vaihetta tarvita.
3) vaiheessa, ei sideavaimia tarvita.
Häneltä ei vaadita moninkertaista parannusta. Seurakunta on elävien Jumalan lasten muodostama yhteisö, ei pj:n tai kenenkään muunkaan johtama salaseura. Ennakkoon ei voi sitomispäätöstä tehdä eikä seurakunnalta salaa. Se tehdään vasta 3) vaiheessa, jos kuultava ei seurakuntaa kuule, ts. tee parannusta hänen kiistattomasti todistetusti tekemästään synnistä. Häneltä ei saa vaatia parannusta juorujen perusteella. Uskovaa nuhdellaan vain siinä tapauksessa jos hän TEKEE syntiä. Tässä kohtaa pidän vanhaa käännöstä parempana: "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan,..." Ei siis mistä tahansa synnistä. Ts. jos siitä on pätevät todisteet. Jos puhuttelija näkee tämän tekevän syntiä. Jos hänestä kerrotaan pahaa, tulee pahanpuhumiselta sulkea korvat. Pahanpuhujaa tulee neuvoa tekemään parannus panettelustaan. Eikä se ole johtokunnan peruste sitoa sisarta ja hänen miestään, jos sisar nuhtelee Kristuksen opista pahasti harhautunutta puhujaa.