Epilepsia.fi-sivustolla epileptikon parisuhde aiheena sivuttiin varovaisesti ja täällä olen lukenut, että vaikeaa/mahdotonta on naista saada. Ovatpa jotkut jopa rahalla houkutelleet!
Kertokaa kokemuksia siitä kuinka nykynaiset ovat suhtautuneet epilepsiaanne?
Kertokaa kokemuksia siitä kuinka nykynaiset ovat suhtautuneet epilepsiaanne?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Siinäpä onkin tämän palstan hyöty, että täällä ei tarvitse ehkä varoa ainakaan niin paljon ja voi puhua ilman muodollisuuden vaatimuksia. Pitääpä tsekata, että mitä ne oikein siellä puhuvat... itse en ole siellä kyllä keskusteluja nähnyt.
www.epilepsia.fi sivuilta en löytänyt mitään aiheesta pikaisesti hakien. Mistä se tarkemmin löytyy? En jaksanut plärätä kaikki kohtia ja silmää ei ainakaan heti sattunut.
Voisitko antaa tarkemman linkin? tai ohjeet, missä sellaisesta keskustellaan. Mielestä uusin epilepsialehti oli hieno numero ja siinä on paljon infoa. Toimitus tehnyt hyvää työtä ja näköjään on nuo epilepsialiiton sivut saatettu paljon hienomman näköisiksi. Hienoa työtä heiltä!
Eräs naistuttava oli muhun oikein kovasti ihastunut
ja ilmeisen väärä sinulle.
Ei sitten ollutkaan niin ihastunut
kuin väitti olevansa.
Tarinan perusteella oli varmasti niiin ihastunut, kun tossa vaiheessa voi olla. Pelimiehenä kai pitää kertoa vasta myöhemmin epilepsiasta tai sitten olet arvioinut naisen väärin... jotain esikysymyksiä voi jo alussa tehdä suhtautumisesta mielisairaisiin tai Islamin-uskoisiin... jos on ennakkoluuloja mm. diabeetikkoja kohtaan, niin saada käsitystä naisen arvomaailmasta.
Voihan olla, että naista hävettää helvetisti, että suhtautui noin ja katuu hölmöyttään. Tosiasia on valitettavasti on, että naiset etsivät vahvaa miestä ja toi on niin biologistakin ja tätäpäivää. En tiedä voiko naisia edes syyttää, sillä onneksi on poikkeuksia. Tuossa tapauksessa mielestäni voi antaa palautetta mm. naisen ulkonäöstä ja saada hänet epävarmaksi siitä. Se on naiselle aina arka paikka ja toivottavasti hieman herättää tätä naista. Minua keljuttaa, kun itse en ole viitsinyt alkaa haukkumaan, vaikka mielestäni olisi ollut aihetta... tai hetkinen, olen voinut joskus muutaman valitun sanan sanoa.
sen muutaman sanasi sanonut,
sitä en epäile.
Jätän tän aiheen ja mielenkiinnolla luen
lisää teidän miesten kirjoituksia siitä, kuinka kamalia me nykynaiset olemme.
Tuohon ei lienee aihetta ja poikkeuksia on.
ollaan niin sydemmettömiä niin miksi et etsisi kumppani kaltaistemme epileptikoitten joukosta?Itsellä ihan sattumalta epileptikko mies.
kun naisissa on hölmöjä. Voin hyvin kuvitella, että nainen on tehnyt noin. Sen verran olen kuullut juttuja kavereiltani mitä he odottavat mieheltä, että olen ollut kiehumis pisteessä ja joutunut puremaan hampaita yhteen etten ole sanonut pahasti. Mitä ihme täydellisyyttä nekin etsivät?
Tämä on nyt miesten puolelle menemistä, mutta olkoon.
Onneksi tiedän poikkeuksen kuitenkin naisten joukosta.
mutta mietin että tarviiko sitä yleistää ja katsoa että kaikkia naiset ovat sydämettömiä jos muutama käyttäytyy näin?
Juuri näin ja ei minusta ole miesten ja naisten välistä vastakkainasettelua. Se on tosiasia, että naiset todellakin asettavat monesti vaatimuksia miehille... hyvä, että olet ollut sanomatta takaisin, itse en ole yleensä ole voinut purra hampaita yhteen vaan olen myös ainakin toisella kerralla sanomisesta pamauttanut täydellä laidalla takaisin.
Ei ole sinun arvoisesi ihminen, jos on noin pinnallinen. Minulla ei ole vastaavia kokemuksia. Toki olen yh-äiti mutta ero miehestäni ei johtunut epilepsiastan. Seurustelimme nimittäin monta vuotta ja olisi varmaan jättänyt jo ensi metreillä, jos häntä olisi epilepsiani häirinnyt. Uskon että löydät kyllä oikean naisen itsellesi joka osaa arvostaa sinua ihmisenä.
Sitä ei varmaan pysty kukaan selvittämään ja se on totta, että erotaanhan sitä kilpaa nykyisin ilman epilepsiaakin. Hieno asenne sinulla, mitäs sitä eroja epilepsian piikkiin laittamaan, vaikka niinkin voisi tehdä... ainakin itse olen tehnyt. Tosin olen suoraan kuullut sen olevan syyn, joten kai se sitten on myös ollut syy.
Millä se päätty siihen samaan vanhaan kuluneeseen lauseeseen: Olimme vain kasvaneet erilleen. No meitä ei yhdistänyt todellakaan muu kuin yhteinen lapsi ja yhteiset kaverit. Olimme siis seurustelleet miltein 11 vuotta, aloitimme seurustelemaan 16 vuotiaina.
Ex-mieheni opiskeli/opiskelee ja minä olin/olen töissä. En vain jaksanut olla perheen elättäjä ja kotiäiti joka huolehtii aikusesta miehestä ja pienestä pojasta. Ex-miheni ja minun välillä ei ollu rakkautta tai hellyyttä pitkiin aikoihin. Otin asian vain pueeksi ex-mieheni kanssa ja houmasimme että emme elänneet samalla altopituudella. Hänellä ei ollut toista naista eikä minulla toista miestä. Olen erittäin onnellinen päätökseeni olemme ex-mieheni kanssa erittäin hyviä ystäviä ja kasvatamme poikamme yhdessä. Elämä yh-äitinä on erittäin antoisaa. Minä olen jopa tapaillut uusia miehiä ja saanut hellyyttä pitkästä aikaan Miä olen aina kertonut hyvin avoimesti epilepsiastani, enkä ole koskaan saanut sen takia pakkeja. Toisin kuin ex.mieheni ei ole löytänyt ketään, mutta uskon että hänkin löytää jossain vaiheessa rakkauden. Toivottavasti tästä tarinasta on lohtua jollekin.
myös on ollut syy ???
Epäilee jopa Hugo omiaan eron syitä.
Netin kautta miten tunnemmekin
oletan, että syynä on muu kuin Epi,
ja se on vain hyvä tekosyy päästä eroon :(
Mietippä tätä vaihtoehtoa ?
ja elämä hyvin arkista.
Rakkaus muuttuu enemmän ystävyydeksi vai
onko se sitten sitä pysyvää rakkautta ?
Ainakin on tuttu ja turvallinen aikuinen
jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
En vaihtaisi miestä vaikka joskus tuntuu,
että missä se nuoruuden kiihko on.
Tuli ja meni.
Silti mieheni joka päivä sanoo ääneen
Rakastavansa minua.
Aika ei tahdo riittää, kun arki menee
niin nopeasti.
Onneksi on mummi joka ottaa lapsia
ja saamme vapaata ja kuittaamme
sen seksilomalla.
Ei oikein jaksa enää huumori riittää sinun kanssa. Oikeastaan alan toivomaan, että olisit mies ja samassa asemamma, niin tietäisi kyllä mistä puhutaan, etkä jääräpäisesti väittäisi vastakkaista.
Välillä neuvot minua selvittämään äitisuhteeni ja välillä uhkaat nirhata. Milloin tajuat, että jokin raja se on oltava puheissasi/ kirjoituksissasi. Kohta ei jaksa enää Sinua edes sääliä.
ainakaan sulta kaipaa !!!
Kun et kaipaakaan sitä, niin otetaan sun puheet sitten sellaisena kuin ne on. Oikeasti kaipaat sääliä, apua ja empatiaa.
Ymmärrän, että minun sääliä et kaipaa, joten en sitten todellakaan enää sääli sinua.
täynnä itsesääliä.
Herää jo ja ala elää,
äläkä ryve itsessäsi ja
menetetyissä suhteissasi.
Nytkin vaan hoet mitä oon
kirjoittanut joskus sulle,
kyllä oot pitkävihainen ja katkera ihminen.
Mäkö kaipaan Apua, Empatiaa ja Sääliä ?
Onneksi et tunne mua yhtään ja pahasti
erehtynyt olet sillä täällä on vahva nainen,
joka ei mitään noista tarvitse.
Mulla on tarpeeksi vahva itsetunto
ja luottamus omiin kykyihini,
ettet täällä edes jaksa kinata mun kanssa.
Pystyn laittaa sulle jauhot suuhun milloin vain.
Edelleen se sama vit..... nainen.
Älä vaan kaikkien suuhun jauhoja työnnä. Se mitä minusta sanot vain sinun mielipiteesi ja jos oikeasti haluaat tapella, niin tappele muiden kanssa. En viitsi alkaa tappelemaan, vaikka kuinka esittelet "uhkauksia" "uhkausten" jälkeen. Mielestäni sellainen on erittäin asiatonta ja energian tuhlausta. Mielestäni kaikenlaiset vihjaukset tappamiseen on näilläkin keskustelupalstoilla tarpeettomia/ laittomia. Jos uhkaisit nirhata muitakin, niin pitäisin sitäkin epäasiallisena. Toivottavasti minä en ole sinua uhannut nirhata, vaikka sinä sen teit... On se kumma, että aikuinen nainen ei osaa olla asiallinen ei osaa olla oikeasti pahoillaan sanomastaan, vaan jatkaa vaan siitä mihin jäätiin. Tule Sauvatar laittamaan minulle jauhot suuhun, äläkä helvetti vain uhkaa. Et ole ainoa, joka on noin hermostunut kirjoituksistani. Eihän tässä voi enää muutakuin tallentaa kirjoituksesi. On ne niin "asiallisia".
Yritetään nyt puhua epilepsiasta. En tunne enää sääliä, empatiaa tai mitään positiivista Sinua kohtaan. Tai oikeastaan kyllä minä säälin, mutta olen oikeasti niin hermostunut noihin jatkuviin uhkailuihisi, että provosoi vielä lisää, niin saan aiheen raivostua kunnolla. Oletko vastuunalainen sanomisistasi tai teoistasi vai onko Sinulla nyt jotenkin huono aika ja kirjoitat avoimesti mitä mieleesi tulee? Joku raja kirjoituksille pitää kuitenkin olla, jos periaatteessa on kaveri. Jos on vihamies, niin sitten ollaan. Joudut kyllä hyökkäämään yksinäsi minua vastaan, minä vaan puolustaudun.
Miten sinulla edes riittää voimia minun uhkailuun ja solvaamiseen? Vastaa, jos jaksat.
Uskon, että enimmäkseen eroon liittyy muitakin syitä. Jossain tapauksessa epilepsia lienee viimeinen pisara ja ennenkaikkea konkreettinen asia, jota voi syyttää. Moni muu ongelma voi olla vaikeampi myöntää tai ainakaan pukea sanoiksi. Jotenkin vaikea uskoa, että hyvällä pohjalla ollut suhde kaatuu niin äkkiä epilepsiaan.
Mutta tokihan se mahdollista on, ainahan sekaan mahtuu monenlaisia ihmisiä. Tosiasia lienee, että ihmisten arvot ovat niin erilaisia. Ihmisillä on usein kovin epärealistiset odotukset ja vaatimukset sekä itselle että muille.
Meitä epilepsia ei erottanut.
puhun jatkossa en muusta.
Meillä meni ihan hyvin ja olimme onnellisia. Asuimme yhdessä ja tyttöystäväni oli tietoinen epilepsiastani.
Sitten kävi niin, että tuli ensimmäinen kohtaus hänen aikana ja jouduin sairaalaan. Sairaalassa sain sitten tiedon, että hän oli muuttanut kaverinsa luokse. Siis jättänyt minut!
Niinpä sitten sain palata puolityhjään asuntoon ihan yksin - ja ajokortittomana.
Olenkin kesällä lähdössä epileptikkomiesten suosimalle ns. vaimonhakumatkalle kaukoitään.
Minä ainakin naisena, yritän täältä saada juuri tietoa että voisin sopeutua rakastamani ihmisen sairauteen.
Mahdollisesti tulevia kohtauksia en pelkää, sillä olen elänyt nuoruuteni diabeetikko perheessä...
Mielestäni sairaus ei ole syy jättää!
Haluaisin vaan tietää mahdollisimman paljon siitä mitä tuleman pitää!
jos meidän juttumme ei kestä, sen syynä ei tule olemaan epilepsia!
Tsemppiä teille !
Ajattelin kertoa nyt tämän sadun loppuun... nyt ei voi kukaan enää syyttää naista tässä jutussa... kiinnyin ja rakastin ja välitin... kunnes mies ilmoittaa että hei mä en muuten halua seurustella sun kanssa että miten olis jos vaan ihan sillon tällön hellitään toisiamme et en haluu mitää vakituista... että turha enää syyttää naista tästä että tällä epi miehellä ei oo parisuhdetta!!!!!!