Onko mitenkän verrannollisia keskenään? Siis jos on kärsinyt kamalista kuukautiskivuista ja/tai aivan hel***tillisen kivuliaan keskemenon, niin onko tavallaan sitten jo tietoinen mitä kipuja synnytyksessä koetaan? Onko noi muuten mitenkään verrattavissa keskenään, että esim. nuo kokeneina kestää sitten aikanaan synnytyksenkin paremmin kun kivut on tavallaan jo aiemmin kokenu?
Km-kivut -->
<--Synnytyskivut
92392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
täälläkin!
on aina ollut todella kivuliaat kuukautiset, mutta täytyy kyllä sanoa että kuukautiset on pientä verrattuna synnytykseen. Tai supistukset ne kivuliaat on,mutta niihinhän saa lievitystä. Ponnistusvaihe on sitten aivan ihanaa kun saa tehdä töitä sen eteen,että vauva syntyy. Itellä kuukautiskivut yleensä aina selässä ja niin oli synnytyksessäkin kivut enimmäkseen selässä. Ite otin selkään aqua-rakkulat (tosi hyvät..laitto kyllä oli vähän inhottavaa,mutta kyllä sen kesti) sekä sitten kohdunkaulanpuudutuksen...se vasta ihana olikin. Älä kuitenkaan ole huolissasi. Jokainen kokee synnytyksen eri tavalla.Tsemppiä vaan!
Itse synnytin 3.5v sitten, avautumisvaihe oli tosi kivulias. Olen saanut sen jälkeen kaksi keskenmenoa joista toinen tosi kivulias. Aivan samanlaisia supistuksia oli kuin synnytyksen avautumisvaiheessa, mutta supparit eivät tuntuneet niin laajalla alalla kuin synnytyksessä.
Minulla ollut kovat kuukautiskivut ja siinä lisänä oksentelu ja päänsärky.
Ekassa synnytyksessä kivut olivat siedettävissä. Tokassa eivät! Se on niin ihmis-, kuin synnytyskohtaista.
Mielestäni kivut olivat erilaiset. Synnytyskipu kyllä sattui paljon enemmän, tai en tiedä oliko se sittenkään kipua vaan jotain muuta... Synnytyksessä kivut olivat kuitenkin kokonaisvaltaisemmat ja siinä hommassa oli koko kropalla mukana, kun taas kuukautiskivut olivat paikallisemmat.
Kyllä sen synnytyksen kestää ja lievitystä saa sitten jos tuntuu tarvitsevan! Vaihtoehtoja on monia!
Synnytyskipu on jotain sellaista mikä täytyy kokea, että voi tietää mitä se on. Itselläni on jäänyt kipujen suhteen positiiviset kokemukset.
Sitä synnytystä ei kannata hirveästi miettiä etukäteen. Se ei mene suunnitelman mukaan!
Suosittelen kuitenkin rentoutusharjoituksia! Olisi hyvä pystyä rentoutumaan synnytyksessä.
Kuukautiskivut hävisivät ekan synnytyksen jälkeen!!!
km tarkoittaa kyllä KESKENMENOA eikä KUUKAUTISKIPUJA....!
Ihan kuin olisin lukenut alkuperäisen kirjoittajan tekstistä, että: Siis jos on kärsinyt kamalista kuukautiskivuista ja/tai aivan hel***tillisen kivuliaan keskenmenon, niin onko tavallaan sitten jo tietoinen mitä kipuja synnytyksessä koetaan?
Eli mielestäni hän tarkoitti myös kuukautiskipuja!
Otsikoksi hän varmaan laittoi tuon keskenmenon siksi, että se on kuitenkin se rajumpi asia ja verrattavissa paremmin synnytyskipuihin. Ja siihen otsikkoon muut lukiat varmasti tarttuvat helpommin kuin kivuliaat kuukautiset-->
totta turiset,enpäs huomannutkaan tuota eli nyt oli kyllä mun moka.sori!
Kiva kun viestittelit takas!
Mulle tuli mukava fiilis, kun ei jäänyt vaivaamaan, että taasko tässä on tehty joku emämoka ja joku huomauttaa siitä!
Mulla oli keskenmeno ennen tätä ekaa vauvaa. Meni kesken viikolla 7 ja oli kyllä äärettömän kivulias kokemus ( henkisesti tosi kamalaa, mut se on eri stoori).
Synnytys oli suht nopea ekaksi sellaiseksi, mutta kivulias silti.
Mulla kivut oli noissa aika erilaisia. Keskenmenokipu tuntui sellaiselta kuukautiskivulta potenssiin satamiljoonaa. Kävelin kämpässä ympyrää ja söin särkylääkkeitä kuin karkkia - ja itkin.
Synnytyskipuun sain epiduraalin, mutta sitä ennen olin ihan tajuttoman kipeä jo. Tämä kipu oli kuitenkin helpompi kestää - en edes itkenyt, vaikka olenkin yleensä aika itkupilli. Kai siksi, että siihen kipuun oli osannut valmistautua henkisesti edes jotenkin ja siksi, että tiesi sen loppuvan kyllä kohta. Kipu myös tuntui erilaiselta kuin keskenmenossa, jotenkin kokonaisvaltaisemmalta.
Synnytyksessä makaisin vain paikallani supistusten aikana enkä voinut kuvitellakaan liikkuvani - yritin vain keskittyä kivun sietämiseen ja hengittämiseen ja noin :) Keskenmenossa taas tuntui, että käveleminen jopa auttoi, samoin kuin ainakin mulla menkoissa tuntuu monesti.
Keskenmenon kokeneelle sanoisin siis tällä ruhtinaallisella yhden kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänelläni: älä pelkää synnytystä. Sattuu se varmasti, mutta kun siinä on paljon mukana myös positiivista fiilistä, olotila on ihan takuulla parempi kuin keskenmenossa!