Poikani laski mäkeä suksilla. Meni kyyryssä asennossa. Iloinen hymy kasvoilla. "Isi katso!" Mäki alas ja takaisin haara-askelin ylös. "Isi, oli muuten hyvä että katsottiin eilen sitä hiihtoa olympialaisista. Siitä otin mallia, että mäkeä lasketaan kyyryssä asennossa ja nyt menee paljon lujempaa. Enkä kaadu."
Tämä on todellinen kertomus meidän perheen hiihtoretkestä viikko sitten. Olimme yhdessä tuumin katselleet Torinon olympialaisia. Kisojen alkuun katsoimme niitä tietokoneen välityksellä. Ongelmansa kuitenkin siinä: pieni ruutu, vajaa resoluutio ja aavistuksen rakeinen kuva niin, ettei tekstit olleet helposti luettavissa. Tuumailimme yhdessä. Meillähän on kaapissa tv-vastaanotin videoiden yhteydessä. Siitä ei ole viritintä poistetu, vaikei sitä ole käytetty TV-ohjelmien katseluun. Mitäs jos kuitenkin katsoisimme olympiakisat suoraan tv:stä?
Sulattelimme ajatusta. TV meillä? Alkuun tuntui, ettei se ole sopivaa. Mutta samalla ajattelimme, että ei se voi olla laitteesta kiinni. Samat kisat ne tulevat tietokoneeltakin internetin välityksellä. Niinpä rohkaistuimme. Ja kannatti: kuva oli isompi ja parempi, ja mahduimme koko perhe katsomaan sitä yhtaikaa. Yhdessä lasten kanssa katsoimme ja jännitimme. Pojilla suorastaan kihelmöi kun suomalaiset tulivat vuoroon. Vähän väliä joku kirmaisi isin tai äidin luokse ja hehkutti että nyt se suomalainen meni johtoon.
Alkuun katsoimme enemmän, sitten vähemmän. Alkoi nimittäin kisaväsymys painaa. Käytimme tämän tilaisuuden hyväksi. Kerroimme lapsillemme, että tärkeätä on ohjelmien sisältö. Uskovainen voi katsoa hyvällä omallatunnolla sopivia ohjelmia TV:stä, internetistä, kirjoista, kaseteilta, DVD:ltä yms. Mutta me emme halua katsoa huonoja ohjelmia, joissa on lyömistä ja tappelua yms. Pian sisarukset kiirehtivätkin muistuttamaan toisia: siihen TV:hen ei saa koskea ilman isin ja äitin lupaa.
Poikkesi talossamme muutama ystäväkin. Uskovaisia, rehellisiä. Yhdessä katsoimme kahvin kera. Muutaman vähemmän tutun uskovaisen tullessa kannoimme TV:n takaisin kaappiin. Mitäpä tuota esittelemään, saattaa tykätä huonoa. Pelataan varman päälle. Uskovainen naapurimmekin innostui -maksoi lupamaksunkin.
Rehellisyyden vuoksi maksoin itsekin TV-lupamaksun. Lyhin jakso, jolta sen voi maksaa on 1 kuukausi, noin 17 euroa. Samalla saatiin miellyttävä dokumentti TV-lupatarkastajaa varten: meidän perheessä maksetaan TV-luvasta, jos TV on käytössä. Tämän käytännön tarkastaja on aikaisemminkin hyväksynyt.
Ihminen on valintojen edessä. Myös uskovainen. Katsonko? Kiellänkö? Torjunko? Suljenko pois todellisuudesta? Missä on raja?
Meidän perheessä on vuosien saatossa siirrytty katekorisesta kieltämisestä sisällön analysoimiseen. Olemme kokeneet, että rajanveto helpottuu: ei tarvitse miettiä laitetta ja vempelettä, joiden puoliintumisaika on 2 vuotta, vaan saa kestävän perustelun jota voi soveltaa videoista kirjoihin - ja oikeastaan kaikkiin elämän tilanteisiin. Jos sisältö on hyvä, riippumatta siitä onko se turhanpäiväistä tai viihdyttävää, niin voin sen valita. Jos minulla on siihen aikaa. Jos perhetilanne sen sallii. Ja joskus jopa kaaoksenkin keskellä.
Kisat loppuvat pian. Silloin TV:mme siirtyy takaisin kaappiin. Odotamaan kevään ja kesän uusi suurtapahtumia.
"Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin...Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi (Kol 2)"
Tämä on todellinen kertomus meidän perheen hiihtoretkestä viikko sitten. Olimme yhdessä tuumin katselleet Torinon olympialaisia. Kisojen alkuun katsoimme niitä tietokoneen välityksellä. Ongelmansa kuitenkin siinä: pieni ruutu, vajaa resoluutio ja aavistuksen rakeinen kuva niin, ettei tekstit olleet helposti luettavissa. Tuumailimme yhdessä. Meillähän on kaapissa tv-vastaanotin videoiden yhteydessä. Siitä ei ole viritintä poistetu, vaikei sitä ole käytetty TV-ohjelmien katseluun. Mitäs jos kuitenkin katsoisimme olympiakisat suoraan tv:stä?
Sulattelimme ajatusta. TV meillä? Alkuun tuntui, ettei se ole sopivaa. Mutta samalla ajattelimme, että ei se voi olla laitteesta kiinni. Samat kisat ne tulevat tietokoneeltakin internetin välityksellä. Niinpä rohkaistuimme. Ja kannatti: kuva oli isompi ja parempi, ja mahduimme koko perhe katsomaan sitä yhtaikaa. Yhdessä lasten kanssa katsoimme ja jännitimme. Pojilla suorastaan kihelmöi kun suomalaiset tulivat vuoroon. Vähän väliä joku kirmaisi isin tai äidin luokse ja hehkutti että nyt se suomalainen meni johtoon.
Alkuun katsoimme enemmän, sitten vähemmän. Alkoi nimittäin kisaväsymys painaa. Käytimme tämän tilaisuuden hyväksi. Kerroimme lapsillemme, että tärkeätä on ohjelmien sisältö. Uskovainen voi katsoa hyvällä omallatunnolla sopivia ohjelmia TV:stä, internetistä, kirjoista, kaseteilta, DVD:ltä yms. Mutta me emme halua katsoa huonoja ohjelmia, joissa on lyömistä ja tappelua yms. Pian sisarukset kiirehtivätkin muistuttamaan toisia: siihen TV:hen ei saa koskea ilman isin ja äitin lupaa.
Poikkesi talossamme muutama ystäväkin. Uskovaisia, rehellisiä. Yhdessä katsoimme kahvin kera. Muutaman vähemmän tutun uskovaisen tullessa kannoimme TV:n takaisin kaappiin. Mitäpä tuota esittelemään, saattaa tykätä huonoa. Pelataan varman päälle. Uskovainen naapurimmekin innostui -maksoi lupamaksunkin.
Rehellisyyden vuoksi maksoin itsekin TV-lupamaksun. Lyhin jakso, jolta sen voi maksaa on 1 kuukausi, noin 17 euroa. Samalla saatiin miellyttävä dokumentti TV-lupatarkastajaa varten: meidän perheessä maksetaan TV-luvasta, jos TV on käytössä. Tämän käytännön tarkastaja on aikaisemminkin hyväksynyt.
Ihminen on valintojen edessä. Myös uskovainen. Katsonko? Kiellänkö? Torjunko? Suljenko pois todellisuudesta? Missä on raja?
Meidän perheessä on vuosien saatossa siirrytty katekorisesta kieltämisestä sisällön analysoimiseen. Olemme kokeneet, että rajanveto helpottuu: ei tarvitse miettiä laitetta ja vempelettä, joiden puoliintumisaika on 2 vuotta, vaan saa kestävän perustelun jota voi soveltaa videoista kirjoihin - ja oikeastaan kaikkiin elämän tilanteisiin. Jos sisältö on hyvä, riippumatta siitä onko se turhanpäiväistä tai viihdyttävää, niin voin sen valita. Jos minulla on siihen aikaa. Jos perhetilanne sen sallii. Ja joskus jopa kaaoksenkin keskellä.
Kisat loppuvat pian. Silloin TV:mme siirtyy takaisin kaappiin. Odotamaan kevään ja kesän uusi suurtapahtumia.
"Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin...Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi (Kol 2)"
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kirjoitit juuri kuten ajattelemme esim. meidän perheessä.
Erotuksena vain se, ettemme hanki telkkaria sen vuoksi, koska siihen olisi helppo jäädä kiinni.. ja kiusaus sen ottamisesta jokapäiväiseen käyttöön kävisi liian suureksi. Siksi emme sitä hanki.
Minun on vaikea saarnata telkkaria synniksi sinänsä, eikä se sitä olekaan.. lapsellemme olemme kehottaneet suhtautumaan siihen luontevasti, ja katsomaan niitä ohjelmia jotka ovat rakennukseksi elämälle.
Ainoastaan sydämen uskolla pääsee perille, ei sillä että ei katso teeveetä.. mutta muistetaan kuunnella ja hoitaa myös omaatuntoamme.
Huvitti tuo tekstisi alku. Sinänsä mukava, aito arkipäivän tilanne, mutta kyllä kai mäenlaskua voi opetella muutenkin kuin olympialaisia katselemalla?
"Samalla saatiin miellyttävä dokumentti TV-lupatarkastajaa varten: meidän perheessä maksetaan TV-luvasta, jos TV on käytössä. Tämän käytännön tarkastaja on aikaisemminkin hyväksynyt."
Onkohan käytäntö muuttunut? Kotiimme ostettiin kauan sitten videolaitetta varten tv-vastaanotin, koska pelkkiä monitoreja ei juuri saa ja ne ovat paljon kalliimpia. Kyllä silloin ainakin sanottiin, että lupamaksu pitää maksaa, katsoi tai ei, jos viritintä ei poisteta vastaanottimesta. Niinpä viritin poistettiin, ja kuittia voi tarvittaessa näyttää tarkastajalle. Ymmärtääkseni monissa videolaitteissa on sisäänrakennettu tv-viritin, ja tietokoneeseenkin saa tv-kortin. Tällöinkin on kai tv-lupa oltava? Joku asiasta tietävä voisi valaista hieman. Totta kai tässäkin asiassa on toimittava lakien ja asetusten mukaisesti.
"Meidän perheessä on vuosien saatossa siirrytty katekorisesta kieltämisestä sisällön analysoimiseen. Olemme kokeneet, että rajanveto helpottuu: ei tarvitse miettiä laitetta ja vempelettä, joiden puoliintumisaika on 2 vuotta, vaan saa kestävän perustelun jota voi soveltaa videoista kirjoihin - ja oikeastaan kaikkiin elämän tilanteisiin. Jos sisältö on hyvä, riippumatta siitä onko se turhanpäiväistä tai viihdyttävää, niin voin sen valita. Jos minulla on siihen aikaa. Jos perhetilanne sen sallii. Ja joskus jopa kaaoksenkin keskellä."
Luulenpa, että meidän perheessä ja useimmissa tuttavaperheissäni on aina ajateltu tällä tavalla. Silti emme koe tv:tä tarpeelliseksi, jos hyödyt ja haitat pannaan puntariin. Tosin itse ajattelen, että jos sisältö on pelkästään "viihdyttävää" ja "turhanpäiväistä", niin silloin se yleensä ei ole kovin hyvää.
Mielestäni lapsille on hyvä määritellä melko selväpiirteiset "absoluuttiset" rajat; joku psykologi kai sanoisi, että se luo turvallisuuden tunnetta. Vanhempana ihminen on (toivottavasti) vastuullisempi ja myös ymmärtää rajojen ja rajoitusten takana olevan "ajatuksen", jolloin "absoluuttisille" rajoille ja rajoituksille ei itse asiassa ole enää tarvetta.
"Kisat loppuvat pian. Silloin TV:mme siirtyy takaisin kaappiin. Odotamaan kevään ja kesän uusi suurtapahtumia."
Hyvä jos teiltä löytyy itsekuria tällaiseen. Itseltäni tuskin löytyisi. Pikkuhiljaa alkaisi lipsua...
"Hyvä jos teiltä löytyy itsekuria tällaiseen. Itseltäni tuskin löytyisi. Pikkuhiljaa alkaisi lipsua..."
Mitä Sinä alkaisit katsoa?
En oikein ymmärrä. Itse voin ihan rehellisesti sanoa, että en tunne vähäisintäkään mielenkiintoa teeveen roskaohjelmia kohtaan. En voi kuvitella tilannetta, että kaikilta kiireiltäni ottaisin aikaa istuakseni telkkarin edessä katselemassa vaikka keskinkertaista amerikkalaista elokuvaa tai jotain julkkishupailutietovisahömppää. Tiedän runsaasti paljon mielenkiintoisempaa ajanvietettä eikä joutavanpäiväinen ja puuduttava tv-roska kyllä pysty kilpailemaan mitenkään sen kanssa.
Hyvät ohjelmat ovat asia erikseen.
"Mitä Sinä alkaisit katsoa?"
Itse asiassa voin kertoa kokemuksesta. Asuin joskus kauan sitten vuokralla talossa, jossa oli muitakin vuokralaisia ja "talon puolesta" myös televisio. Aluksi katsoin vain uutisia, urheilua tms., mitä en pitänyt lainkaan "pahana", kunhan vain huolehdin siitä, etteivät ne tulisi liian tärkeiksi. Pikkuhiljaa ote alkoi lipsumaan ja tuli katsottua kaikenlaista, elokuvia, seksiä, väkivaltaa, etenkin silloin kun kämppikset olivat poissa... Ja sen mukana tuli kaikkea muuta. Omatunto tuli kipeäksi, mutta liha oli niin heikko, että samaan sortui aina uudestaan. Ymmärrät varmaankin, että tilanne on hieman erilainen yksin asuvalla poikamiehellä kuin esimerkiksi perheellisellä ihmisellä...
Huomasin myös, että "hyvää" ohjelmaa televisiosta tulee melko vähän, ja on hyvin suuri kiusaus katsoa "lihaa ruokkivaa" ohjelmaa, vaikka parempaakin olisi tarjolla. Tällaisista kokemuksista "viisastuneena" en missään nimessä aio hankkia tv:tä itselleni, vaikka suhtautuminen joskus "lieventyisikin", ainakaan niin kauan kuin asun yksin. Sen verran heikko ihminen olen. Silti uskon, että Jumala on rakkaudessaan Jeesuksen kautta myös minut lunastanut, sellaisena kuin olen.
Niin. Se alussa ollut lainaus oli spontaani kommentti pojaltani. Nauroin mielessäni pitkään. Lapset kiinnittävät huomioita aika ajoin hieman eri asioihin kuin me aikuiset.
TV-lupamaksusta. Lain mukaan kyseessä on KÄYTTÖmaksu. Lain sovelluksessa sanotaan, että lupatarkastajilla on oikeus olettaa että jos tv on talossa, niin sitä käytetään. Joten, lupatarkastaja voisi laittaa maksun kaikille, joilla on tv tai videot (joista ei ole poistettu viritintä) tai tietokoneen tv-kortti. Itselläni on kaikki kolme. Mutta kuten sanoin, lakia sovelletaan ainakin meilläpäin "lain hengen" mukaisesti. Yhdistelmä - vanhoillislestadiolainen 1kk lupamaksu olympialaiset - lienee vakuuttava muuallakin kun meillä. Tämä asia on jo meillä päin koeteltu ja lupatarkastaja on asian hyväksynyt. Luulenpa, että lupatarkastaja on mielissään törmätessään rehellisiin vanhoillislestadiolaisiin...Hyvää mainetta meille!
Kyllä meilläkin vedetään lapsille absoluuttisia rajoja. Niiden perusta ei ole kuitenkaan ulkonaisissa vempeleissä vaan ne pohjautuvat "sisältöön". Tämä tietysti ilmenee lopulta selvästi siten, että "ei katsota", "ei lainata" jne., mutta silloin lähtökohtana on sisältö, ei tekniikka.
Mutta se mikä soveltuu meille, ei ehkä sovellu teille. Tässä pointtini. Vanhoillislestadiolaisten joukossa on muitakin kuin "perhepeililäisiä", joille ulkokuori ajaa sisällön ohi.
Ajatelkaapa vaikkapa tätä Raamatun kohtaa: "Jeesus oli sapattina eräässä synagogassa opettamassa. Siellä oli nainen, jota kahdeksantoista vuotta oli vaivannut sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään. Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi: "Nainen, olet päässyt vaivastasi." Hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi selkänsä ja ylisti Jumalaa. Kun synagogan esimies näki, että Jeesus paransi sairaan sapattina, hän suutuksissaan sanoi paikalla oleville: "Viikossa on kuusi päivää työtä varten, tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapattina." Herra vastasi: "Te tekopyhät! Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan. Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä? (Luuk 13)".
Eikö olisi ollut meidänkin helppo yhtyä fariseusten ajatukseen? Parantamiseen olisi ollut todellakin muitakin viikon päiviä kuin sapatti. Ja muitakin paikkoja kun synagooga. Ja että vielä Aabrahamin tytär? Saastainenhan tällainen nainen oli!
Jo Vanha testamentti opettaa, että Jumala katsoo eri tavalla kuin ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Jumala katsoo sydämeen!
Miksi tämä on meille ihmisille niin vaikeaa?
Ihmiskohtaista mitä kukakin katselee sieltä telkasta. Kaikkia ihmisiä ei edes himpunvertaa kiinnosta katsoa telkasta esim. seksiä, väkivaltaa yms. Se mitä itse haluaa katsoa ja pelkää siihen lankeavansa, niin sitä ei voi millään yleistää kaikkiin ihmisiin.
Olen ihan samaa mieltä marian kanssa, että hyvin vähän telkkaa tulee katsottua, on paljon, paljon milenkiintoisempaakin tekemistä. Me kun emme vl-ihmisiä ole niin telkareita on useampikin, mitkä kuitenkin suurimmanosan ajastaan ovat suljettuina.
Niin, tarkoitukseni ei suinkaan ollut vähätellä tai naureskella ivallisesti lapsesi kommentille. Anteeksi, jos pahoitin mielesi. Lähinnä huvitti asian tuominen esille ikään kuin perusteluna tai todisteena tv:n katsomisen hyödyllisyydestä.
Suurkiitos valaisusta tv-lupamaksun suhteen. On hyvä, jos tarkastajat osaavat soveltaa lakia "lain hengen" mukaisesti. (En muuten haluaisi sanoihin takertua, mutta kyllä minun kokemukseni mukaan vl:ät ovat enimmäkseen perusrehellisiä ihmisiä. No, ehkä juuri lupamaksujen suhteen monilla saattaa valitettavasti "omatunto venyä".)
Itse asiassa olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi näistä asioista; se sapattivertaus oli oikein osuva. Siitäkin olen samaa mieltä, että tällaisissa ulkonaisissa asioissa pätee sanonta "mikä sopii meille, ei (välttämättä) sovi teille". Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että syntikäsitys olisi perusteiltaan erilainen, vaan sitä, että mitään ehdotonta toimintatapaa ei ole olemassa. Näen asian niin, että kaikkien tekemisten ja tekemättä jättämisten ylitse olisi nähtävä se, mikä on "motiivi", eli millä mielellä ollaan asialla. Lyijykynälläkin voi saada paljon pahaa aikaa, jos haluttaa. Mielestäni esimerkiksi täysin tietämättä (silloin kuin tietämättömyys voidaan perustella) tai puhtaasti vahingossa tapahtunut rikos ei ole rikos, vaikka "maallinen" oikeus on joskus eri mieltä asiasta. Sama pätee ymmärtääkseni hengellisiin asioihin. On kuitenkin korostettava, että en ajatele niin, että tarkoitus aina pyhittäisi keinot.
Menipä filosofoinniksi. Hyvää päivänjatkoa sinulle :)
"Ihmiskohtaista mitä kukakin katselee sieltä telkasta. Kaikkia ihmisiä ei edes himpunvertaa kiinnosta katsoa telkasta esim. seksiä, väkivaltaa yms. Se mitä itse haluaa katsoa ja pelkää siihen lankeavansa, niin sitä ei voi millään yleistää kaikkiin ihmisiin."
Ihan totta. En mielestäni edes ollut yleistämässä, kun kerroin oman henkilökohtaisen kokemukseni. Kuitenkin tiedän, että ihminen on perusolemukseltaan syntiinlankeemuksen vaikutuksesta paha, joten luulen, että hyvin monilla on vastaavanlaisia kokemuksia.
"Olen ihan samaa mieltä marian kanssa, että hyvin vähän telkkaa tulee katsottua, on paljon, paljon milenkiintoisempaakin tekemistä."
On varmasti! Kutenkin keskimäärin suomalaiset käyttävät useita tunteja päivässä television katsomiseen, joten tämäkin on ihmiskohtaista, kuten edellä painotit.
Hyvää päivänjatkoa sinulle, Emmalia :)
Alkuunkaan, että mihin kaikki tuollaiset tilastot pohjautuvat?
Usein olen ihmetellyt kun lehdestä lukennut tilastoja miten suuria määriä viinaa jokainen suomalainen juo vuodessa. Siis eihän se voi olla millään totuudenmukaista koska toiset eivät juo ollenkaan, niin silloin joku juo vielä enemmän kun juovat niiden juomattomienkin osuuden. Sama kai se on tossa telkkatilastossakin. Jotkut eivät katso ollenkaan ja joku saattaa katsoa yötäpäivää.
Hyvää päivän jatkoa Sinullekkin........:)
Totta puhut. Tilastot ovat vain tilastoja ja keskiarvot keskiarvoja. Tilastot antavat suuntaa siitä, miten joku muuttuja käyttäytyy tietyssä populaatiossa, mutta yksittäisten alkioiden kohdalla ne hyvin heterogeenisessä populaatiossa ovat usein kaukana "totuudesta". Joku tilastotieteilijä voisi valaista asiaa tarkemmin.
Monissa tutkimuksissa saatetaan jättää "ääriarvot" eli poikkeuksellisen pienet ja poikkeuksellisen suuret arvot huomiotta, mikä ehkä joissain tapauksissa antaa paremman kuvan "todellisesta" tilanteesta. En todellakaan tiedä, onko esimerkiksi alkoholin käyttöä tai tv:n katselua kartottavissa tutkimuksissa tehty näin, tai onko tätä tosiasiaa otettu jollain muulla tavoin (esim. tilastollisin keinoin) huomioon.
Itsekin olen juuri tuosta viinatilastosta ajatellut, että jos absolutistit (kuten enin osa vl:istä) jätettäisiin laskuista pois, niin keskiarvo olisi vielä suurempi. Minusta se on joka tapauksessa huolestuttavaa, vaikka tiedän, että joukossa on ihmisiä, jotka eivät juo ollenkaan, ja toisaalta sellaisia, jotka juovat niiden juomattomienkin osuuden...
Minäkin olen nuoruudessani (hamassa) asunut puoli vuotta valmiiksi kalustetussa asunnossa, jossa oli myös televisio. En hankkiutunut siitä eroon vaan päätin tutustua laitteeseen ja katsoa hyviä ohjelmia.
Ensi alkuun, muutaman päivän tai ehkä viikon ajan oli kivaa katsella uutisia ym. asiaohjelmia, vähän muitakin. Mutta juuri kuvaamaani roskaohjelmatarjontaan, jota ainakin silloin tuntui olevan kaikki kanavat pullollaan, tuli äkkiä vastareaktio. Se alkoi tuntua kaikki saman toistolta ja kaikenkaikkiaan tympeältä hälinältä ja kouhkaamiselta.
Lisäksi tellun mekastus ja välkehtivät kelmeät värit pilasivat asunnon tunnelman.
Sitten alkoivat unohtua uutisetkin, ei muistanut että nythän pitäisi tellu avata jos aikoo ne katsoa. Puolessa välissä ei enää maksanut vaivaa. Ohi menivät. Olisi pitänyt laittaa kännykkä muistuttamaan. Lopulta ei enää jaksanut katsoa mitään, kun se olisi vaatinut aikataulullisesti erikoisjärjestelyjä. Oli kai niin muovaantunut arkirytmi kaiken muun ympärille, ettei teeveestä alkuviehätyksen jälkeen ollut kilpailijaksi. Viimeiset kuukaudet menivät niin, ettei teeveetä avattu yhtään kertaa.
Tämän kokemuksen perusteella en millään usko, että minulla voisi oikeasti olla "kiusauksia" teeveen suhteen, vaikka se meillä olisikin. Etenkin nyt, kun kädet ovat perheen kanssa niin täynnä työtä, etteivät vuorokauden tunnit meinaa riittää.
Tietysti joutilaisuus (tila, joka vallitsee usein esim. poikamiesten elämässä) saattaa synnyttää toisenlaisen tilanteen. Sellaisen, että ei ole mitään tekemistä, makoilee vaan tylsistyneenä sohvalla ja etsii eri tv-kanavilta jotain katsottavaksi kelpaavaa. Silloin ehkä saattaa tulla katseltua kaikenlaista, mutta kysyn silti, että kuinka kauan?
Itselläni sosiaalinen elämä meni nopeasti tuollaisen ajanvietteen ohi. Kiitos ratkiriemukkaille nuoruudenystäville!
Oman kokemukseni perusteella tuntuu huonolta sekin yleistys, että teeveetä ei voisi olla kun sieltä tulee katsottua kaikki roska. Kyllä se roskan katsominen voi ihan työstä käydä.
Muutoin olen kyllä sitä mieltä, että nykyisen ohjelmatarjonnan vuoksi teevee ei ole hyväksi sellaisille, jotka tulevat katsoneeksi päivittäin kaiken, mitä sieltä tulee, eikä myöskään lapsille ja nuorille, ellei joku jämäkkä aikuinen ole piilottamassa kauko-ohjainta suurimman osan aikaa.
Lapsiperheessä on ihan käytännöllistä, ettei teeveetä ole.
Toisaalta, en minä anna lasten olla tietokoneellakaan ilman valvontaa. Jos heistä vanhimmat ovat joskus kotona keskenään, laajakaistan boxin nappi käydään ennen vanhempien poistumista laittamassa kaikessa hiljaisuudessa off-asentoon.
Mielenkiintoinen tilanne häämöttää lähitulevaisuudessa, kun digiteeveen myötä ohjelmat voi ennakkoon valita. Mitähän se vaikuttaa asiaan?
Puhut ihan asiaa, ja ymmärrän kyllä sinua. Minun kokemukseni ovat toisenlaisia, ja luulenkin, että myös omatunto on toisilla ihmisillä "luonnostaan" herkempi kuin toisilla. En tiedä, voiko omatunto koskaan olla "yliherkkä", mutta "normaalielämää" se kyllä vaikeuttaa.
Itse koin kyllä samoin, että tietynlaisen alkuviehätyksen jälkeen kiinnostus televisioon väheni huomattavasti. Mutta minulle kävi kärjistetysti niin, että vaikka televison katsomiseen käytetty aika väheni, niin katsottavan ohjelman "laatu" laski. Jossain vaiheessa huomasin jopa hakevani sen tyyppistä ohjelmaa, joka ruokkisi lihaa.
"Tämän kokemuksen perusteella en millään usko, että minulla voisi oikeasti olla "kiusauksia" teeveen suhteen, vaikka se meillä olisikin. Etenkin nyt, kun kädet ovat perheen kanssa niin täynnä työtä, etteivät vuorokauden tunnit meinaa riittää."
Uskon, ettei sinulla välttämättä olisi. Monilla muilla ehkä kuitenkin on. Kaikilla ei sosiaalinen elämäkään välttämättä ole yhtä vilkasta kuin itselläsi tuntui olevan. On oikeasti tavallaan hyvä, että pysyy kiireisenä, sehän "pitää poissa pahanteosta", kuten on tapana sanoa.
"Lapsiperheessä on ihan käytännöllistä, ettei teeveetä ole."
Olen samaa mieltä. Hyvin suuri osa lestadiolaisperheistä on lapsiperheitä. Summa summarum...
"Toisaalta, en minä anna lasten olla tietokoneellakaan ilman valvontaa. Jos heistä vanhimmat ovat joskus kotona keskenään, laajakaistan boxin nappi käydään ennen vanhempien poistumista laittamassa kaikessa hiljaisuudessa off-asentoon."
Hienoa, että teillä kontrolli pelaa. Niin sen pitää ollakin. On kyllä täysin totta, että Internetin tarjonta on vielä monin verroin vaarallisempaa ja "monipuolisempaa" kuin television.
"Mielenkiintoinen tilanne häämöttää lähitulevaisuudessa, kun digiteeveen myötä ohjelmat voi ennakkoon valita. Mitähän se vaikuttaa asiaan?"
Itse näkisin niin, että jos myös ohjelmatarjonta tulee olemaan sellaista, että siitä kannattaa maksaa, niin en kyllä näe mitään syytä, miksi en voisi silloin digi-tv:tä hankkia. Tällä hetkellä en näe tv:n ohjelmatarjonnassa sellaista lisäarvoa, että olisin valmis ostamaan tv:n ja maksamaan lupamaksut.
Televisiosta tulee runsaasti myös niitä hyviä ohjelmia. Kuitenkin huvitti, että keksisit miel.kiint. tekemistä kuin tv-roska. Onko tietokoneroska sinulle sitä kaikilta kiireiltäsikin taidat istua paljon sen äärellä...:)
Keskimääräinen television katselu huijaa! Meidän suvussa katsotaan varmaan keskimäärin paljon. Pitää sisällään minut, joka katson uutisia, dokumentteja, ajankohtaiohjelmia ja tieteisohjelmia (siis scifiä, aikuisten satuja) yhteensä tunnin tai puoli päivässä, aina en ollenkaan sekä äitini joka ei muuta teekkään kuin katso telkkaria, tv koko päivän päällä. Mutta eipä paljon muuta pystykkään tekemään, invalidi, sairaseläkkeellä, sängyn pohjalla. Onneksi on edes tv, niin pää pysyy vireänä! Olisi ankeata tuijotella vain seiniä kaiken päivää!
Kun tv ei ole kielletty siihen ei ole koskaan tullut mitään pakkomiellettä, sitä on katsonut tai ei. Välillä enemmän (esim. sairaana) ja välillä vähemmän (joku kesä mennyt melkein ilman). Minua nyt ei pätkääkään vain ole kiinnostanyt kauniit ja rohkeat tai salatut elämät (vaikka olen nainen, liekö kromosomistossani sittenkin jotain vikaa).
Nelivuotiaammekin on mediakriittinen, katsoo pikkukakkosen ja muita tv kahden lastenohjelmia, ei nykyään edes halua katsoa isompien lasten ohjelmia, Pokemonia ja vastaavia, vaan kylässäkin, jos isommat katsovat, antaa äänekkään vastalauseensa ja kritiikkinsä ja häipyy paikalta leikkimään vaikka yksin. Tietää mistä pitää ja mistä saa painajaisia. Eivätkä ohjelmat ole pakkomielle, osaa kellosta lastenohjelmien alkamisajan, mutta jos hyvä leikki kesken ei lopeta vain pikkukakkosen takia.
Asiassa on aina monta puolta ja kielletty hedelmä kiinnostaa ja järjenkäyttä on sallittu.
Mielestäni ei ole kummoinenkaan temppu keksiä mielenkiintoisempaa tekemistä, kuin tv-roskan tuijottaminen. Siihen en ole kiinnostunut budjetoimaan aikaani ollenkaan :-)
Hyviäkin ohjelmia tulee, mutta kokemukseni ja esim. päivittäisten ohjelmatietojen perusteella ei kuitenkaan niin kovin runsaasti. No, markkinatalouden lainalaisuudet joko muuttavat tai ovat muuttamatta tilanteen.
Ja tietokoneroska? Mitähän mahdat tarkoittaa? Tällä keskustelupalstalla ainakin käydään sekä sekä mielenkiintoista että hyödyllistä keskustelua, välillä hyvinkin tasokkaiden kirjoittajien toimesta. Tämän ketjun avaaja käy hyvästä esimerkistä.
Näin antoisaan ja kiinnostavaan ajanvietteeseen kannattaa järjestää aikaa vaikka kiireidenkin keskeltä!
"Tietokoneroska" on sitten asia erikseen. Siihen en ole tutustunut :-)
netistä sivuja ym voit valita Tv:sta ohjelmat mitä katsoo. Telkusta tulee paljon hyvääkin ohjelmaa mm dokumentit, luonto-ohjelmat, hyviä lasten ohjelmia, ajankohtaisohjelmat ym.ym... Väitän, että netin kautta "löytää" paljon enemmän törkyä kuin koskaan Tv:sta. Ulkokullaisuutta suvaita netti , mutta ei Tv:tä.
Tv on siinä sivistyksen ja tiedon jakaja kuin radio ja lehdet. On itsestä kiinni mitä valitsee katsottavaksi, kuunneltavaksi, luettavaksi.
kirjoitus, mutta varo ettei omatuntosi ala antaa periksi ja hyväksyä pikkuhiljaa muitakin ohjelmia;luonto-ohjelmat jne. Siitä se lähtee...
minuakin varoitetiin! Kun luen sinun ja muidenkin kirjoituksia televisiosta - hymyilyttää. Hymyilyni ei ole pahansuopaa, eikä pilkallista, sillä minä olen ollut ihan samanlainen kuin tekin! Pelännyt, että TV vie synnin katseluun ja luvallisuuteen. Pelkäsin muutakin, niitä asioita joista silloin varoitettiin - maailmallisuutta, joita silloin oli minua lähellä pitkä tukka ja parta.
Halusin näistä kaikista erotukseni jälkeen päästä eroon ja kohdata itseni, mitä minä itse tunnen ja haluan. Haluanko kasvattaa pitkän tukan? Niinpä annoin tukan kasvaa - en tykännyt, joten menin parturiin! Kasvatin parran, kun parta kasvoi muutaman sentin pituiseksi menin sunnuntaina kirkkoon. Tututkaan eivät minua tunteneet, seurakuntamestarikin ihmetteli mustaa karvanaamaa joka laulaa aivan Heinon äänellä! En tykännyt parrastakaan!
TV:n hankinta oli kovempi koitos, sillä niin syvälle mieleeni olivat varoitus-saarnat uponneet, että erotuksestani meni yli kymmenen vuotta ennen kuin maksoin katselumaksun. Tänäpäivänä minulla on ollut TV yli kymmenen vuotta, enkä antaisi sitä pois, kyllä se kuuluu nykypäivän jokapäiväiseen viestintävälineisiin. Hämmästyin itsekin kun en ollutkaan niin helposi TV:n vietävissä. Tänäpäivänä Tv ei säätele minun elämää yhtään, jos siellä on joku ohjelma jonka haluan katsoa, eikä aika käy minulle, nauhoitan ohjelman ja katson kun on aika minulle sopiva.
Sopimattomien ohjelmien katelun kieltämiseen ei tarvita TV:n hankintakieltoa. Ei tarvita, että joku yhteisö valvoisi omanatuntona onko TV:tä vai ei. Meillä on jokaisella Jumala joka puhuu jokaisen uskovan omassatunnossa ja antaa vielä halun ja rakkauden seurata häntä opissa ja elämän kaikissa vaiheissa. TV:n katselussa ja kaikissa toimissamme, tässäkin kun minä tätä kirjoitan Jumala näkee minut kokonaan, syvinpään sielun sopukkaan asti.
Jos joku tuntee olevansa heikko, niin ettei pystyisi katseluaan kontroloimaan, niin tietenkään ei pidä mennä sellaisen hankkimaan TV:tä. En minäkään osta tupakkaa, koska tiedä, että jos vähäkin poltan, en pysty lopettamaan kuin suuren kamppailun jälkeen. Te olette RY:n kontrollin alaisia, minä olen vapaa! Minun ei tarvitse tehdä tiliä muille kuin Jumalalle, mutta se onkin paljon, paljon tarkempi, Jumala tietää minun jokaisen ajatuksenikin.
"Rehellisyyden vuoksi maksoin itsekin TV-lupamaksun. Lyhin jakso, jolta sen voi maksaa on 1 kuukausi, noin 17 euroa. Samalla saatiin miellyttävä dokumentti TV-lupatarkastajaa varten: meidän perheessä maksetaan TV-luvasta, jos TV on käytössä. Tämän käytännön tarkastaja on aikaisemminkin hyväksynyt."
Tuo ei pidä paikkaansa tai paikkakuntasi tarkastaja on lakia rikkova ihminen. Tiedän kyllä paikkakunnan, jossa vl-poliisi kiertää lupia tarkastamassa, joten olet voinut sopia tällaisia lain ohittavia juttuja sellaisen kanssa.
Tarkista tv-maksuasia tästä
http://www.tv-maksu.fi/navi7.html#2._Televisiomaksua_edellytt%E4v%E4t_laitteet/laite-yhdistelm%E4t
"Television katsotaan olevan käytössä, vaikka sitä ei ole kytketty sähkö- tai antenniverkkoon taikka kanavia ei ole viritetty. Antennijohdon puuttuminen tai huoneistossa olevan kaapelirasian sulkeminen ei tee televisiosta käyttökelvotonta. Televisiomaksu on maksettava vaikka televisiota käytetään vain videolaitteen näyttöpäätteenä. Ainoastaan siinä tapauksessa, jos televisiosta sekä muista vastaanottavista laitteista esimerkiksi videonauhurista tai tallentavasta DVD-soittimesta on poistettu tai deaktivoitu RF-osa (viritinosa) ei televisiomaksua tarvitse maksaa."
En ole feikki, eikä sitä ole tarkastajakaan. Laki puhuu KÄYTTÖmaksusta, tuo lainauksesi oli luvallinen sovellus asiasta. Kuten toisessa viestissä sanoin, lupatarkastajalla olisi ollut oikeus määrätä maksu, mutta eipä tehnyt sitä. Ymmärsi ja hyväksyi selitykset. Piti niitä uskottavana. Eikä ollut vl-tarkastaja.
Olisin toki voinut tehdä niin kuin 100 000:net suomalaiset eli katsoa salaa. Mutta toimin rehellisesti ja maksoin. Ei sinun kannata olla minulle siitä vihainen. Se on sinun veroistasi pois!
Jokin ontuu, en tiedä, mikä...
Jäin pohtimaan sitä, että miksi otat tv:n ja siihen luvan vain pelkästään kisojen ajaksi. Toisaalla kirjoitat koko ajan, että sisältö ratkaisee. Minusta sisällön puolesta tv voi tarjota paljon parempaakin ohjelmaa kuin kisat. Rohkeudellasi ja päättäväisyydelläsi uskoisin, että valinta olisi mahdollista. Rohkeudella tarkoitan kykyä kohdata paheksuvat vl-katseet ja päättäväisyydellä itsekontrollointia.
Syy on yksinkertainen. En ole tv:ssä kiinnostunut juuri muusta kuin urheilusta, ja eniten jääkiekosta. Sen ääressä viihdyn! Ja klassisesta musiikista - viime sunnuntaina tuli TV1:ltä "nuorten solistien konsertti", jossa kaksi 12-vuotiasta pikkupoikaa soitti Mozartin pianokonsertteja! Uskomaton näky! Sellaiset 130-140cm pojan nappulat soitti kuin aikamiehet. Kertakaikkisen upea kokemus! Lapsetkin haukko henkeä.
Minulle riittää kun saan katsoa urheilukisat kotona - aikaisemmin katsoin jääkiekkomatsit huoltamoiden tupakkahuoneissa. Siitä kärsin minä ja perhe. Nyt kuorin erätauolla perunat ja lipitän kahvia pullan kera kisoja katsellessa. Tämä sopii meidän perheelle erinomaisesti - vaimokin on innolla mukana.
Eli. Kun kisat on ohi, niin TV kaappiin, ja palataan siihen keväällä SM-liigan play-offsien ja kesän jalkapallon MM-kisojen yhteydessä.
Pitemmällä tähtäimellä itse asiassa aavistelen, etä digi-tv tulee olemaan uskovaisen kodin huonekalu. Tietysti vapaaehtoinen sellainen. Tuo muutos saattaa tapahtua jo lähivuosina. Tässäkin tullee käymään niin, että käytäntö muuttaa teoriaa...
Minua oikeasti harmittaa, että Päivämies ei KOSKAAN julkaise sellaisia kirjoituksia, joissa uskovainen kertoisi myönteisiä kokemuksia nykytekniikan tuomista mahdollisuuksista: sadoissa (tuhansissa?) uskovaisissa perheissä käytetään videoita kasvatuksen tukena. Ne ovat erinomainen renki - isännäksi niitä ei pidäkään päästää.
Onneksi on lupa olla mediakriittinen!
Ratkaisuhan on sinun ja etkä ole sitä vaatimassa muilta. Niinpä oma linjasi sinulle suotakoon :)
Itse näen tv:n vain yhtenä mediana muiden joukossa. Sieltä tulee roskaa niin kuin tulee muistakin medioista. Minulle se ratkaisu, jonka teit, olisi hieman keinotekoinen. Linjani on - kaikki tai ei mitään. Kaikella tarkoitan tässä koko tv-tuotantoa, josta sitten valitaan ne kiinnostavat ohjelmat. Niinpä olen toistaiseksi tyytynyt netin tuottamaan materiaaliin esim Torinon osalta. Toki myönnän, että kyseessä on kaksinaismoralismia parhaimmillaan. Luen sinunkin ratkaisusi ko kategoriaan.
Se, että tv:n tuotannosta iso osa on roskaa, ei hetkauta minua yhtään. Söinhän tänäänkin todellista roskaruokaa, vaikka Raamattu kehottaa elämään tervellisesti. Yhtä lailla se roskatuotantokin kiinnostaa. Ei se, että se on turhaa, ole millään tavoin peruste sen kieltämiselle.
Nuo olivat vain ajatuksia sinun ratkaisusi pohjalta. Älä ota niitä vakavasti. Tunnistan sinussa asustelevan varsin avarakatseisen sydämen.
Keinotekoinen ratkaisu, myönnän. Tai oikeastaan - räätälöity. Meidän perheelle ja meidän olosuhteisiin. Olennaista siinä on kuitenkin se, että sisältö ratkaisee. Katsomme kisat TV:stä koska sisältö on sama huoltoasemalla tai internetistä katsottuna. Ja itse asiassa - samat kisat ne tulee selostettuna radiostakin!
Oikeastaan - varsinaisesti en edes kaipaa tv:tä kotiini muutoin kuin lähinnä urheilukilpailujen ja ehkä joidenkin dokumenttien/klassisten konserttien osalta. Ja se onnistuu vaivatta nykysysteemillä. Tämä asia ei meitä sinänsä vaivaa - lähinnä huvittaa ja harmittaa tuo "virallinen" linja joka ei myönnä tällaisen olemassaoloa. Samalla kun tiedän että videot ovat laajalti käytössä kristillisyyden kodeissa, niin luulen että kuvaamani kaltainen tilanne ei ole vielä järin yleinen - tosin yleistynee koko ajan. Itse asiassa, hämmästyin kun esittelin eräälle uskovaiselle tuttavalleni internetistä tulevia olympialaisia, niin hän sanoi katsovansa ne kotona tv:stä.
"Kaikki tai ei mitään" -tyyli tarkoittaa vanhoillislestadiolaisuudessa yhtä kuin ei mitään. Siksi nämä sovelletut ratkaisut ovat hyviä.
En koe itseäni mitenkään rohkeaksi tai varmaksi tai avarakatseiseksi. Tietyllä tavalla olen arka ja varovainen. Mutta toisaalta, Jumalan Sana tuo sen vastaanottajalle tietyn vapauden ja ehkä rohkeudenkin. Loppujen lopuksi, tässä uskossa on kysymys vain ja ainoastaan uskosta Jeesukseen, ja sekin on lahjaa.
Paavalia ahdistettiin usein. Syytösten keskellä hän kerran lausui: "Tietääkseni minullakin on Jumalan Henki". Tämä lausahdus on lohduttava. Henki ei ole raajattu "perinteitä ja tapoja korostaville", vaan se asuu jokaisen uskovaisen sydämessä, ja opettaa uskovaiselle Jumalan Sanan valossa kaiken sen mitä Jeesus puhui ja opetti. Siinä on meidän lopullinen ja ainoa turvamme.
Hyvä jos vaimosi on kiinnostunut samoista asioista kuin sinä. Meillä tuollainen keinotekoinen räätälöity ratkaisu olisi epistä, sillä itse en tykkää urheilusta, vaan jostain muusta asiohjelmista ja "viihteestä", jota urheilukin on.
Nyt jos tv on väliaikaisesti käytössä, suosittelen Pikku kakkosta! Jos et halua suoraa katsoa, nauhota ja katso itse illalla lasten mentyä nukkumaan ja harkitse annatko lastenkin katsoa. On kuitenkin harvoja ihan oikeasti hyviä lastenohjelmia, ei väkivaltaa, ei reuhaamista, ei arveluttavaa sisältöä, vaan käsitellään lapsille tärkeitä asioita mukavasti ja rauhallisesti ja välissä näytetään animaatioita tms. Oma suosikkini on Violan laulut (tyttö ja kannel, todella herttainen, tulee muistaakseni keskiviikkona tai torstaina pikku kakkosessa).
Jos joka päivä nauhotat ehdit lupa-aikana koota pari kasettia hyviä lastenohjelmia myöhempää käyttöä varten. Tulee joka arki 17.20 ja sitä ennen, 16.40, tulee puoli tuntia jotain muuta lastenohjelmaa (muumi tms.). Tarkista lehdestä, Torinon kisat voivat hieman sotkea ohjelma aikataulua.
Vastaava ohjelma ruotsinkielellä, Buu-klubben, tulee ykköseltä 17.45 (harmillisesti hieman päällekkäin pikku kakkosen kanssa). Hyvää harjoitusta myös yläastelaisen kielikorvalle :)