Heips vaan kaikille. Olen 22-vuotias opiskelija Keski-suomesta. Onko ketään kohtalotoveria, joka kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta?? Itselläni nämä ongelmat ja oireet tulevat joskus koulussa, jossain ryhmätilanteessa esimerkiksi, kun pitää käyttää puheenvuoro tms. Käteni alkavat täristä, sydän hakkaa, hiki virtaa... Tulee yksinkertaisesti sellanen pakokauhu, että on pakko päästä tilanteesta pian pois!! Ja pahinta tässä on, että nää "kohtaukset" tulee ihan tuttujenkin ihmisten aikana!! (Ei tosin ihan lähimpien ystävien, perheen tai poikaystävän aikan!) Luonteeltani en ole ujo, vaan juttelen kyllä ihan mielelläni ihmisten kanssa, paitsi nyt viime aikoina on tosiaan tehnyt mieli jäädä vaan kotiin peiton alle, pakoon pahaa maailmaa...
Jos jollakin on/on ollut vastaavia kokemuksia, olisi kiva kuulla miten te olette selvinneet. Tämä on erittäin kiusallinen ja ikävä vaiva, enkä tiedä mikä neuvoksi?
Jos jollakin on/on ollut vastaavia kokemuksia, olisi kiva kuulla miten te olette selvinneet. Tämä on erittäin kiusallinen ja ikävä vaiva, enkä tiedä mikä neuvoksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mullakin on sosiaalisten tilanteiden pelko. Sitä helpotetaan lääkkeen avulla.Mä en tosin saa kohttuttujen ihmisten kanssa.Siks en puhu hirveesti vieraille.Mulla on todettu aspergerin syndrooma.
Käy katsomassa http://www.pelokkaat.net/, meitä löytyy paljon.
...Ehkä minäkin vielä peloistani pääsen. Aluksi tosiaan luulin, että sairastan paniikkihäiriötä, mutta kuultuani ja luettuani sosiaalisesta pelosta, arvelen sen olevan kuitenkin sitä.. Ihmisjoukossa voin ihan hyvin, bussissa istuminen on joskus jopa mukavaa, mutta kahvipöytäkeskustelut tai sukulaispäivälliset ovat painajainen! Minulla on parin viikon päästä aika psykologille, joten ehkäpä siellä saan lisävalaistusta vaivoihini. Voimia kaikille. t:Tuittis
terrorin uhri ja voin todella sanoa että ihmiset pelottavat minua. - ihmiset voivat olla toisilleen todella julmia. Sain kokea tämän kun sain keskivaikean aivovamman kaaduttuani, oletin saavani tuttaviltani tukea, mutta heikkoa ajattelukykyäni käytettiin hyväksi ja minut listittiin pahanpäiväisesti - ja nämä ihmiset tiesivät minulla olevan aivovamman.