Kertoisitteko kokemuksianni äidiksi tulosta 40 ikävuoden tuntumassa? Entuudestaan voi olla lapsia tai sitten kyseessä ensiraskaus. Jaksaako sitä vielä? Mies 10 vuotta vanhempi. Tässä on kahden vaiheilla. Esikoinen aloitti koulun, joten siltä osin yövalvomiset yms. vauvaiän ongelmat ohitettu. Jaksaiskohan aloittaa rumban uudestaan??? Toisaalta sitä olisi ehkä vähän viisaampi eikä tulisi hemmoteltua lasta samoin kuin esikoista aikoinaan tuli... Mutta tässä iässä alkanut jo arvostaa mm. iltapäivänokosia... ;-)
Äidiksi 40 v
Onko heitä?
2420326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
lapseni ollessani 40v.Kyllähän se voimia kysyi ja välillä väsytti kun oli neljä ensimmäistä vuotta sellainen yösyöjätär ja taisi ensimmäiset sanat osata sanoa kun tissin heitti.Mutta on se vaan kumma että kun on se oma nyytti hoidettavana sitä on niin ihastunut vauvaansa että aina vaan jaksaa.Tai onkohan ne niitä hoivahormoonin antamia lisävoimia.En ole kyllä katunut ja hyvin on mennyt ja lapset olleet terveitä.Hyvä konsti on sekin että kun vauva nukkuu,niin ottaa itsekin nokoset,tosin minä en kyllä malttanut vaan silloin tein omia hommia.Voi,onhan moni ollut vanhempikin lapsia saadessaan 43-45v ei ole mitenkään tavattoman harvinainen.Minäkin ajattelin sitä että onpahan lapselle "rikkaampaa" kun on sisko tai veli,vaikka juuri tätänykyä eivät mitenkään ylimmät ystävykset olekaan ja riitoja tahtoo olla.Ajatus että toisella lapsella on uhmaikä,toisella murrosikä ja itsellä vaihevuodet tuntuu välillä paksulle paketille,mutta elämäähän se vain lienee.
Sain itse kuopukseni 46 vuotiaana. Silloin muut lapseni olivat 23, 20, 9 ja 6-vuotiaat. Hyvin olen mielestäni jaksanut.
Nykyään vaihdevuodet alkavat naisilla entistä myöhemmin, joten hedelmällinen ikä on pidentynyt. Itselläni vaihdevuodet alkoivat vasta 55-vuotiaana.
40-vuotiaana ei missään nimessä pitäisi enää hankkiutua raskaaksi! 40-vuotias ei ole mikään "ihan nuori" vaan jo pitkällä keski-iässä. Sekö on lapsen edun mukaista? 40-vuotias on todellakin liian vanha saamaan lapsen, ei keski-ikäisen kuulu saada lapsia!
Kautta aikojen naiset ovat synnyttäneet myös nelikymppisenä. Kyllä sitä jaksaa, ja jos jo ennestään lapsia, niin osaa jopa nauttia siitä pienestä nyytistä. Äkkiä sekin vaan kasvaa... ;)) Se on jokaisen henk.koht. asia milloin lapsensa haluaa.
Vain nykyaikana naiset pystyvät tekemään lapsia vielä nelikymppisenä. Esihistoriallisella ajalla nelikymppinen olisi ollut jo isoisoäiti, ja toinen jalka haudassa. Keskiajallakin vielä kuoltiin 50-60 vuotiaana.
nimenomaan lapsivuoteisiin. Useimmiten aika nuorina. Ilmeisesti myös vaihdevuodet alkoivat aikaisemmin. Nykyään naiset ovat keskimäärin yli 50-vuotiaita, kun vaihdevuodet alkavat. Nykyajan nelikymmppisellä on usein vielä noin kymmennen vuotta synnytysikää jäljellä. Miksi siis he eivät saisi synnyttää? Nuorempien ihmisten ennakkoluulojen takiako?
Olen tutkaillut omia sukujuuriani, ja tullut siihen tulokseen, että meidän suvussa on todellakin ollut 40 vuotiaita synnyttäjiä piiitkällä ajalla. Ja sukua tutkittu jo monien sukupolvien aikana, vai liekö sitten vain meidän suvun mammat olleet hedelmällisiä nelikymppisenä. Ja ennen vanhaan kun tuo lapsimäärä on perheessä ollut isompi kuin nyt...
Ei oo totta!!! Kiva kuulla, että joku on saanut vielä 46 v. Vauvan ja hyvin on mennyt. VAU! Ei minunkaan mielestäni 46 vuotias ole vanha, riippuu tietysti ihmisestä. Itse taidan muuten olla samassa veneessä kanssasi.Onnea jatkossakin.
41 vuotiaana pojan. Edelliset 23v. ja 20 v. vuotiaat ja raskaus sujui tosi hyvin. Synnytyskin oli kaikista helpoin kun sain sen epiduraali puudutuksen oikeaan aikaan. Nyt en enää uskaltaisi, koska pelkään liikaa jo ikäni vuoksi täytän 43v ja poika tosi vilkas vie energian. Tsemppiä vaan ja rohkeutta.
Hei, sain viidennen lapseni 44v, eli nyt iltatähti on 1.5v. Eli täytän tänä vuonna 46. Olihan se raskasta yöllä herätä jne. Varsinkin kun edellinen oli 3v. Mutta kyllä sitä jaksaa, alku oli raskasta. Nyt käyn jo töissä ja lapset aamulla hoitoon, siis se 1,5v ja 3v, isommat ovat jo vanhempia. Kyllä se siitä. Siskoni sai lapsen 45v, eli nyt hänen pikkuinen on 5kk. Terveitä ovat. Tsemppiä vaan, olet vielä nuori :)
Minun äitini sai ensimmäisen lapsensa 18v, toisen 19v, minut 30v ja iltatähtensä kun oli 45v. Ja hyvin on meidän kaikkien kanssa mennyt. Mukavahan se on, että sillä on vielä se iltatähti kotona pitämässä äippää nuorekkaana :) että anna mennä vaan!
Kivasti sanottu äidistäsi. Ja tottahan se on, että lapset pitävät vanhemmat nuorekkaana.
Oma äitini sai minut nelikymppisenä. Muistan vielä tänä päivänäkin, kuinka vanhempainilloissa oli kiusallista kun oma äiti oli niin "vanha" ja toisten äidit paljon nuorempia. Ja tuo ikäasia vaikutti moneen muuhunkin asiaan. Oma äiti on aina oma ja rakas äiti, oli sitten minkä ikäinen, mutta näitäkin asioita on hyvä miettiä lapsenkin kannalta. Ja miehesihän on sinua 10 vuotta vanhempi..En halua alkaa moralisoimaan, minkä ikäisenä kannattaa lapsia tehdä, mutta ainakin asiaa täytyy miettiä myös lapsen kannalta.
Eli siis parempi olisi ollut ku sun äitis olis jättänyt sut tekemättä, vai? Mitä vittua sä yrität sanoa?
Olen kohta 42 ja kohta eronnut.
Ainoa lapseni on aikuinen ja kotoa pois.
Minulla on kumppani, joka on naimisissa ja 2 pientä lasta.
Olemme ottaneet riskin rakastelussa. Hiljaittain ihan suojaamattomasti.
Meillä on hyvä suhde. Olemme paljon ja päivittäin yhdessämme.
Ensimmäisen lapseni aikana olin liian nuori äidiksi. Lapsi olisi ainoa seuraa vielä yksinäisyyspäivilläni. Toki haaveillen, että kumppanini perustiaisi kanssani perheen, olisi yhteinen asuminen ja kasvatettaisiin yhdessämme lasta ja nautittaisiin arki-iloista.
Olet vielä salarakas. Seurustelet varatun naimisissa olevan pienten lasten isän kanssa. ja vieläpä suojaamattomasti. Oletko niin lapsellinen että et ajattele yhtään sen ukon perhettä? Oletko varma että jos pamahdat paksuksi, niin se ukko jättää oitis perheensä ja perustaa sitten uuden perheen sinun kanssasi??
HALOOO riisu pois ne vaaleanpunaiset lasit, minkä läpi nyt katselet.
Tästä asiasta sun pitää keskustella miehesi kanssa ja ottaa myös hänen jaksamisensa huomioon.
Kyllähän sitä vielä nelikymppisenä jaksaa. Mutta miettikää sitäkin että sitä on jaksettava seuraavat 20 vuotta.
Itse olen lapseni suhtkoht nuorena tehny ja kaksi on jo lentänyt omille siivilleen ja nuorin vasta murkku-ikäinen.
En todellakaan haluaisi enää näillä kymmenillä pikkuista itselleni. Nyt on enemmän aikaa itselle ja omille harrastuksille.
Mutta sehän onkin jokaisen oma asia.
Mutta jos te haluatte vielä lapsia, niin pistäkää töpinäksi. Et kuitenkaan ole enää "niin" nuori. Mutta onhan se kivempi kun lapsesi saa siskon tai veljen.
olisi joku kanssasi viimeiset vuodet, jonkun kanssa jutteltava, jonkun kanssa mahdollista käydä ulkona, olisi joku, joka aina odottaisi.
Eihän lasta tehdä siinä tarkoituksessa että velvoitetaan vanhuuden seuraksi.
Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, hänen on saatava elää omaa elämäänsä. Ja kun lapsi perustaa oman perheensä, niin pitäisi saada keskittyä omaan perhe elämäänsä.
Eikös se oma kumppani ole se jonka kanssa ne viimeiset vuodet vietetään. Jonka kanssa jutellaan ja käydään ulkona????
Lapset käy sitten lapsineen tervehtimässä isovanhempiaan.
että lapsia pitäisi tehdä ns. vanhuudenturvaksi. Lapset ovat meillä vain lainassa, eikä niitä tule tehdä sen takia että vanhana ja viimeisinä vuosina olisi joku tukipuu joka olisi aina lähettyvillä ja auttamassa. Silloin vanhempi ei ole lapselle kuin riippakivi jos olettaa että lapsen velvollisuus on olla aina paikalla kun vanhempi niin haluaa. Tuli oikein paha mieli jos joku ajattelee noin, todella itsekästä....hyi :(.
minua kiusattiin vanhoista vanhemmista,heitä luultiin isovanhemmikseni(molemmat reilusti yli 40v. kun synnyin) minut haluttiin vanhuuden turvaksi heitä hoitamaan, koska olin nuorin lapsista.oli työn ja tuskan takana, että pääsin opiskelemaan ja elämään omaa elämää.äitini kuoli kun olin 30v.olisin tarvinnut vielä monta kertaa hänen neuvojaan.nyt isänikin on kuollut ja olen itse alle 50v. omat lapseni halusin nuorena ja olen kannustanut heitä omaan elämään. vanhemmilleni olen kyllä antanut anteeksi heidän itsekkyytensä jo heidän eläessään.mielestäni lasten synnyttäminen on jokaisen oma asia, missä iässä sen tekee,mutta nämä mietteet ovat iltatähden :) onnea yrityksellesi.
Myös minulla on vanhat vanhemmat, olivat nelikymppisiä kun minut saivat. Myös minun vanhempia luultiin monesti isovanhemmiksi ja kiusattiinkin asian takia. Itse olen kohta nelikymppinen, en edes enää jaksaisi vauvarumpaa uudelleen. Vaikka ei nuo lapset vieläkään ole kovin isoja, toinen koulussa toinen ei vielä.
Sain ainokaiseni 39-vuotiaana ja hyvin on mennyt. Monet nuoret äidit ovat nykyään suoraan sanottuna aikamoisia möhköfantteja eivätkä pidä itsestään huolta. Itse olen sopusuhtainen ja ihan siistinnäköinen. En usko että lapseni joutuu minua häpeämään. yhtä hyvin voi hävetä äidin lihavuutta/huonoja tapoja/tyhmyyttä jne , jos helposti häpeilee erilaisia piirteitä.
Omat vanhempani olivat 40 ja 41-vuotiaita enkä ole koskaan pitänyt heitä liian vanhoina lukuunottamatta jotain murrosiän pahimpia vaiheita, lähinnä toivoin silloin etteivät olisi niin vanhanaikaisia vaan suvaitsevaisempia ja nuorta ymmärtävämpiä. Vieläkään en kaipaisi yhtään nuorempia vanhempia he ovat edelleenkin pirteitä vaikka ovatkin paljon sairastelleet. Myös useilla kavereillani oli samanikäiset vanhemmat, eikä sitä pidetty silloin mitenkään ihmeellisenä, maaseudulla on tehty paljon lapsia ja viimeiset usein päälle nelikymppisenä. Nuoret lapset pitävät vanhemmatkin nuorina, silloin on pakko pitää itsestään huolta.