huomatkaa

Juu olen vuoden verran seurustellut neitsytmiehen kanssa aikoinani.

Tämä oli ainakin järjettömän sotkuinen tapaus -epäneitsytmäistä sinänsä. Mutta hyvinkin neitsytmäisen pihi ja todella epähuomioiva, sekä järjettömän laskelmoiva.

Ulkomaalainen kun oli (keskieurooppalainen kuitenkin), tuli tietysti matkusteltua paikasta a paikkaan b, puolin ja toisin. Koska itselläni ei todellakaan ole sellaisia rahoja, että pystyisin kahden kuukauden välein lentelemään viikoksi pois, joutui mies tietysti minut nähdäkseen maksamaan liput. Luonnollisesti mies ei itse ollut pitänyt edes lomaa töistä moneen vuoteen, säästäväinen neitsyt kun on. Tässä siis oiva sijoituskohde, tosin en itse olisi osannut ajatella itseäni ostoksena...

Luonnollisesti ravintoloissa maksoin minä, ei minulla sen kanssa tosin mitään ongelmaa ole. Mutta silloinkaan mies ei voinut edes kantaa omaa juomaansa pöytään. Ei edes silloin kun minulla sattui olemaan useampi ostoskassi mukana (niin, myös minun maksamiani, ei mies minulle mikään lompakko ole), käsiähän yleensä kai on kaksi, niihin käsilaukku, kolme kassia, kaksi juomaa... Ja mies istuu pöydässä varaamassa paikkaa.

Tietysti mies oli myös varautunut siihen, että minä joskus pistän poikki. Olihan hänellä toki kuvia! Niillä oli sitten hyvä uhkailla. Tietysti mies myös ilmoitti parhaalle kaverilleni, perheelleni, kouluuni ja hyvä jos ei työpaikallekin minkälainen huora minä olen. Jep, aivan varmasti äitini pitää miehestäni enemmän kuin minusta ja hylkää minut miehen puheiden takia... not. Onneksi. Minulle sama kyseinen kaveri lähetteli uhkailuviestejä 20-40kpl/pv, niin että sai sitten puolen vuoden päästä tehdä rikosilmoituksen, kun ei vieläkään loppua näkynyt.

Helvettiä koko suhde. Vaikken minäkään mikään enkeli ole, mutta siitäs sain... Onpahan oppinut varomaan ja katsomaan vähän mitä tekee. Hysteerisyyteen asti.