Tein virheitä, opin. Teit virheitä, toivottavasti opit. Olen nyt yksin enkä saa sinua mielestäni. Yksi soitto voisi korjata kaiken, mutta olenko mielestäsi sen arvoinen...? Olin sinuun syvästi rakastunut mies, joten toivottavasti ymmärrät. Kaipaan niin.
Miksi piti käydä näin?
Zei
102364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos te molemmat olette tehneet virheitä, niin miksi mikään ei olisi korjattavissa?
Virheet kuuluvat elämään - meille kaikille. Jos voit antaa anteeksi itsellesi ja myöskin hänelle, aina voit yrittää uudelleen. Soita, muuten et saa koskaan tietää. Minäkin soittaisin, jos minulla olisi siihen tarpeeksi rohkeutta.
se mies, jota kaipaan yhä vain...Mutta ei niin käy minulle :(
Mutta otahan siihen ihmiseen yhteyttä, ketä kaipaat. Kuulumisten kysely tekstiviestillä ei nolaa kumpaakaan, vaikka kyseessä olisikin väärä henkilö tai yksipuolinen rakkaus. Aina kannattaa yrittää, ettei vanhana kadu rohkeuden puutetta ja elämänsä rakkauden menettämistä pelon tähden.
virheistä opin, mutta samoja virheitä en enää toista. Joten älä soita. Ajatuskin jo ahdistaa eikä mennyt palaa.....ikinä.
...esimerkiksi, että mistä päin suurinpiirtein kirjoitat tai missä päin "Zei" asuu. Kuulostaa jokseenkin tutulta, voisin vähän rajata...
..voit ottaa muhun vieläkin yhteyttä. tykkään asioiden selvittämisestä kasvokkain ja tekisin sen mielelläni sun kanssa. sen verran epäselvyyksiä tässä on..
textaa. Jos todella rakastat, niin ainakin yrität! Muuten et voi voittaa. Mä ainakin opin virheistäni sen, että enää en päästäis sua menemään
En uskalla soittaa, koska jätettyään minut hän varmasti haluaa unohtaa. Mutta toivoisin, että näin ei ole...on tämä tuskaa.
siinä mitään, jos otat vielä yhteyttä. Jos naisesi haluaa sut unohtaa, saat ainakin itsellesi rauhan. Ei tarvi enää miettiä josko josko? Tee se...Mä peukutan;)Rohkeesti vaan! Olen itse saman tehny, ja tulos ei ollut haluamani, ainakin tiedän yrittäneeni...
Olen lähetellyt pari viestiä, mutta ei kuulu vastausta. Olen rakastunut masokisti kai...On se julmaa kohdella toista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kohta varmaan tulee se vihavaihe, jolloin teen jotain tyhmää, alan syyttelemään tms.