Niin usein sattuu, tuo mustasukkaisuuden tunne. Se saa minut näyttämään puolisoni silmissä vähintäänkin rikolliselta. En halua lähteä minnekään. Haluan vain olla rakkaani kanssa.EN halua erota. Silti joskus ahdistaa ihan mielettömästi se tunne, että elämääni rajoitetaan. Koko ajan saa olla varpaillaan.
Sen saat mistä luovut! Niinkö? En kyllä allekirjoittaisi tätä. Sillä jos itse annan hänelle vapautta mennä, olla ja harrastaa, en välitä hänestä. Jos pyydän, että älä mene, on se kahlitsemista...
Itse en ole miestäni koskaan pettänyt, enkä uhannut jättää. Hänelläkin on menneisyytensä, värikäs sellainen, mutta eikö meillä jokaisella? Asiat voi muuttua. Vai voiko? Hän tietää kuinka petetään, joten hän siksi tietääkin vippaskonstit, ja tarkkailee minua.
Kaikki perheessämme on niin kauan hyvin, kunhan minä en mene minnekään, ainakaan ilman miestäni. (ei ole väkivaltainen)Alkaa syyllistäminen (lievä, mutta minulle riittävä) Naljailua ym... Kohta pyydellään anteeksi. Vaivutaan itsesääliin, ollaan surkeita ja kaivataan lohdutusta. Ja minä aina menen halpaan ja alan sovittelemaan, ettei vain tapahtuisi mitään pahaa...
Netissä oloni on ehkä pahinta. Kuitenkin, minullakin on siihen oikeus. Ystäviä/kavereita ei ole kovinkaan montaa, joten miksi en voisi olla mesessä, sätissä,irkissä ym? (kohtuudella) EN etsi sieltä miestä vaan juttelen kaikkien kanssa. Minä ihan oikeasti rakastan miestäni! Kotona kuitenkin on aika eristyksessä, netissä on edes hiukan elämää, vaikka virtuaalistakin, ja valheellista.
Joskus, kun oikein ajattelen ja mietin, saa se tunne vallan, että hän yrittää itse päästä minusta eroon... Kyse ei ole mistään pikasuhteesta, vaan n,10v avioliitosta. Tämän asian kanssa olemme painineet kuitenkin alusta alkaen.
En kaipaa mitään saarnoja enkä lisää pahaa mieltä tuottavia lauseita. Haluan vain elää ja olla onnellinen. Olen vahvempi ja luottavaisempi. Eilen hain apua ihan alan ammattilaiselta. Tuntuu ihan hyvältä nyt jo. Raskasta tulee olemaan vielä pitkäänkin, mutten ole valmis luovuttamaan. Ehkä minä vielä jaksan, hetken ainakin...
Jos sinulla on oikeasti sanottavaa, tilanne on tuttu tai haluat auttaa, laita vastine. Jos tarkoituksesi on saada olematon itsetuntoni kokonaan kuolemaan, tee päivän hyvä työ ja pura patoutumasi muualle. Oikeasti, asia on arka ja tärkeä minulle.
Sen saat mistä luovut! Niinkö? En kyllä allekirjoittaisi tätä. Sillä jos itse annan hänelle vapautta mennä, olla ja harrastaa, en välitä hänestä. Jos pyydän, että älä mene, on se kahlitsemista...
Itse en ole miestäni koskaan pettänyt, enkä uhannut jättää. Hänelläkin on menneisyytensä, värikäs sellainen, mutta eikö meillä jokaisella? Asiat voi muuttua. Vai voiko? Hän tietää kuinka petetään, joten hän siksi tietääkin vippaskonstit, ja tarkkailee minua.
Kaikki perheessämme on niin kauan hyvin, kunhan minä en mene minnekään, ainakaan ilman miestäni. (ei ole väkivaltainen)Alkaa syyllistäminen (lievä, mutta minulle riittävä) Naljailua ym... Kohta pyydellään anteeksi. Vaivutaan itsesääliin, ollaan surkeita ja kaivataan lohdutusta. Ja minä aina menen halpaan ja alan sovittelemaan, ettei vain tapahtuisi mitään pahaa...
Netissä oloni on ehkä pahinta. Kuitenkin, minullakin on siihen oikeus. Ystäviä/kavereita ei ole kovinkaan montaa, joten miksi en voisi olla mesessä, sätissä,irkissä ym? (kohtuudella) EN etsi sieltä miestä vaan juttelen kaikkien kanssa. Minä ihan oikeasti rakastan miestäni! Kotona kuitenkin on aika eristyksessä, netissä on edes hiukan elämää, vaikka virtuaalistakin, ja valheellista.
Joskus, kun oikein ajattelen ja mietin, saa se tunne vallan, että hän yrittää itse päästä minusta eroon... Kyse ei ole mistään pikasuhteesta, vaan n,10v avioliitosta. Tämän asian kanssa olemme painineet kuitenkin alusta alkaen.
En kaipaa mitään saarnoja enkä lisää pahaa mieltä tuottavia lauseita. Haluan vain elää ja olla onnellinen. Olen vahvempi ja luottavaisempi. Eilen hain apua ihan alan ammattilaiselta. Tuntuu ihan hyvältä nyt jo. Raskasta tulee olemaan vielä pitkäänkin, mutten ole valmis luovuttamaan. Ehkä minä vielä jaksan, hetken ainakin...
Jos sinulla on oikeasti sanottavaa, tilanne on tuttu tai haluat auttaa, laita vastine. Jos tarkoituksesi on saada olematon itsetuntoni kokonaan kuolemaan, tee päivän hyvä työ ja pura patoutumasi muualle. Oikeasti, asia on arka ja tärkeä minulle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itse en ole ollut kuin vasta vajaan vuoden suhteessa mieheeni.
Tuntuu ihan samalta. Rakastan häntä mielettömästi mutta hän ei ymmärrä sitä että ei tarvitse aina yhdessä mennä joka paikkaan.
Häntä on petetty ja todellakin hänkin osaa kaikki vippaskonstit millä kontrolloida.
Minulla tuli niin valtava ahdistus tästä oman tilan puutteesta että meinasin erota.
Asioista on juteltu.
Minulla todellakin on miespuolisia ystäviä joiden kanssa vaihdellaan sähköposteja.
Minulla on menneisyys mutta sille ei tarvitse olla mustasukkainen.
Tuli tunne että koko ajan vaikka ei tekisi mitään joutuu olemaan varuillaan, elämään toisen ehdoilla, miettimään mitä puhuu vai puhuuko mitään mitä töissä on tapahtunut ym.
Minä annoin miehelleni vielä mahdollisuuden.
Sanoin ettei meidän suhde pettämisiin kaadu, se kaatuu tukahduttamiseen ja toisen elinpiirin kaventamiseen.Ei aikuisten ihmisten tarvitse parisuhteessa leikkiä hiekkalaatikkoleikkejä.
Saa nähdä miten jatko sujuu.
Jos tunnen turhaa syyllisyyttä vielä, ahdistun ja masennun vaikkakin rakastan, joudun hänet jättämään. Ei toista ihmistä voi omistaa ja hallita. Tukahduttaminen tappaa rakkauden.
Hei!
Mun on pakko vastata. Olen itse se mustasukkainen osapuoli. Tämä se vasta väsyttävää onkin.
Meillä se johtuu kyllä lähes kokonaan siitä ettei mieheni kerro minulle mitään asioistaan/tunteistaan.
Sen ymmärrän että hänen työnsä on luonteeltaan sellaista, ettei kaikkea voi kertoa.(Liikesalaisuus) No, enhän toki olisikaan paljastamassa rikollisille hänen firmansa salaisuuksia :) Mutta minulle se vain aiheuttaa SUURTA epävarmuutta, jos ei edes tiedä missä/kenen kanssa mieheni on esim. työreissulla.
Toinen paha on juuri netti. Mies käyttää PALJON vapaa-aikaansa siihen. Tiedän että hän katselee pornoa. Se oli joskus kauheaa, mutta olen päässyt siitä yli. Olemme olleet yli 10 v. yhdessä. En voisi kestää, jos hänellä olisi nettiystäviä.(naisia) Ikävää se kuitenkin on katsoa, kun minä tulen paikalle, kaikki sivut sulkeutuu äkkiä.
Miksi pitää olla salaisuuksia? Se aiheuttaa väistämättä epäluuloja, ihmisen mieli on sellainen.
Siis halusin antaa sinulle naisen näkökulman kolikon kääntöpuolelta. Ja tottahan on kai se ettei meillä mustasukkaisilla ole kovin hyvä itsetunto/minäkuva. Ja itsetuntohan kehittyy läheisissä ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta. Kun meitä rakastetaaan, meistä huolehditaan ja meidät hyväksytään. Itsetuntoaan voi kehittää kaikissa elämänvaiheissa.
Vielä: Lue www.tukiasema.fi/mustasukkaisuus
Toivon todella ettei teidänkään suhteenne kompastuisi tähän, sitä toivon myös itsellemme.