Ajatteletko mitä teet itsellesi... kehollesi... mielellesi ??
Ajatteletko mitä teet rakkaillesi kun tuhoat itseäsi ??
Ajatteletko mitä kehossasi tapahtuu kun se ei saa tarvitsemaansa ravintoa ??
Kun näin sinun oksentavan tuntui sydämeni pakahtuvan. Kuin joku olisi pusertanut sen suureen, julmaan kouraansa ja rutistanut olemattomaksi kovaksi möykyksi rintaani...
Kerro... miten voin auttaa sinua ?
Johtuuko tämä minusta... meistä... suhteemme mahdottomuudesta ??
Voi... olen niin avuton...
Ajatteletko mitä teet rakkaillesi kun tuhoat itseäsi ??
Ajatteletko mitä kehossasi tapahtuu kun se ei saa tarvitsemaansa ravintoa ??
Kun näin sinun oksentavan tuntui sydämeni pakahtuvan. Kuin joku olisi pusertanut sen suureen, julmaan kouraansa ja rutistanut olemattomaksi kovaksi möykyksi rintaani...
Kerro... miten voin auttaa sinua ?
Johtuuko tämä minusta... meistä... suhteemme mahdottomuudesta ??
Voi... olen niin avuton...
Vastaukset 5
Vanhimmat
...ihanasti ilmaistu. Ei ravinnon puutetta ajattele huonona, ei ajattele sitä lainkaan, haluaa vain olla ilman ruokaa, oksentaa, että voisi aloittaa 'uuden elämän' uudelta pohjalta, mutta on kuitenkin syvällä kierteessä eikä pääse ylös, ei 'kehtaa' ja osaa pyytää apua.
Tuki on parasta, mitä syömishäiriöiselle voi antaa, vaikka se sen torjuukin. Mulle se on kuitenkin ainakin merkannut tosi paljon, tuntea että mustakin välitetään, etten olekaan täysi nolla ja mitättömyys. Itsemurhan tekeminen johtuu varmaan läheisyyden tunteen puutteesta, vaikka joku rakastaisikin sua et ole siitä 'varma'.
Siunausta alkavaan lokakuuhun, kaikille
Rakastan niin lujasti kuin vain voi.
Haluaisin auttaa ja tukea vielä enemmän, mutta muhun sattuu niin paljon katsella vierestä kuinka toinen luhistuu ja tuhoaa itseään. En tiedä enää mitä tekisin...
Luulen että se on mun syy... Että mun takia...
Onko se jotain täydellisyyden tavoittelua ???
Ei täydellistä ihmistä ole... Ei yhtään ainoaa !
Hän on niin laiha... ja tätä menoa kuihtuu entisestään. Haluaisin syliini pehmeän ihmisen. Terveen...
Kauanko tätä jatkuu. Pelkoa ja huolta ja pahaa oloa...
Voiko kukaan kauniimmin kirjoittaa!Voisin kuvitella nuo sanat tyttäreni poikaystävän suusta viime talvelta ja keväältä.Rakkautta hän sai ja sen hän myönsi,mutta kun ei rakastanut itseään,niin ei ollut syytä elää,lihavana,rumana.Vaikka hän oli kuin enkeli,kaunis,puhdas,hento..uskon,että hänestä tuli arvokas suojelusenkeli,joka auttaa hauraita, voimattomia ihmisiä,pieniä ja suuria,sekä myös luontokappaleita,muitakin kuin meitä ihmisiä.(((RAKASTAN SINUA LAPSENI)))halaan paitaasi.
...on kaunista*kyynel hymyilevillä kasvoilla*
mikään ei tunnu menevän perille...
Mä en kai jaksa yrittää saada sua enään ymmärtämään...
Sun laihtuminen ja kuihtuminen sattuu... minuunkin.