Monta partitiota?

kukin tekee miten parhaaksi näkee.
omasta mielestäni kannattaa tehdä vähintään kolme osiota.
-swapille
-/home kansiolla
-/ kansiolle.

kun home-kansio on erillään niin on helppo päivittää linux tai tarvittaessa vaihtaa jakeluakin ja tiedot on tallessa.

Tiedän kyllä, että moni täälläkin suosittelee vain yhtä partitiota, mutta mä olen kyllä vähän eri mieltä.

Levyn jakaminen useaksi partitioksi tekee hommasta toki hiukan kinkkisempää kun joutuu raapimaan päätä ja miettimään miten se partitiojako kannattaisi tehdä. Jako useaan partitioon toki aiheuttaa sen ongelman, että on vaikea tietää kuinka iso mistäkin partitiosta pitäisi tehdä. Mutta toisaalta hyötyjä on sen verta paljon että minusta se kannattaa tehdä.

Ensinnäkin kun levy jaetaan usempaan partitioon, niin systeemin luotettavuus paranee sikäli, että mahdolliset partitioiden sekoamiset ei sotke koko levyä. Jos joku partitio sattuu hajoamaan, niin muilla partitioilla olevat tiedot todennäkösesti säästyy.

Tuo mahdollistaa myös sen, että systeemin voi saada pystyyn vaikka esim /home partitio olisikin hajonnut. Jos kaikki kama on yhdellä ja samalla seonneella partitiolla, niin käyttistä ei välttämättä saa pystyyn kuin esim boottikorpulta korjaamalla.

Kolmanneksi sellanen juttu mitä harvemmin tulee ajatelleeksi, mutta jolla on merkitystä. Kun sä formatoit levyn, niin valitset jonkun tietyn filesysteemin, ja samalla levyllä käytettävän blokkikoon. Blokkikoko on se pienin pätkä levyä, joka jokaiselle levylle varataan tiedoston koosta riippumatta. Blokkikoko voi olla esim 1024. 2048, 4096 tai 8192 tavua.

Esimerkkinä: jos sulla on vaikka 100 tavun tiedosto, ja ext3 levypartitiolla on blokkikokona 4096, niin paljonko se tiedosto vie tilaa sieltä levyltä? Vastaus ei ole 100 tavua, vaan 4096 tavua, eli 4kB!! Yhtälailla jokaiselle hakemistolle varataan tilaa sen 4kB, tyhjänäkin.

Melkonen tilahukka eikö? Tuosta päästään siihen, että blokkikoko kannattaa valita sen mukaan mihin levypartitiota käytetään. Iso blokkikoko nopeuttaa suurten tiedostojen käsittelyä, mutta tuhlaa tilaa pienillä tiedostoilla.

Esim / ja /usr sisältää paljon pieniä tiedostoja, jotka tuhlaa tilaa jos käytössä on iso blokkikoko.
Toisaalta mp3 ja leffapartitioilla on hyvä käyttää suurempaa blokkikokoa. Jos kaikki kama on yhdellä ja samalla partitiolla sillon ei ole mahdollista optimoida levyn käyttöä. Ei blokkikoolla kikkailemalla, eikä valitsemalla eri partitioille eri filesysteemit tarpeen mukaan.

ReiserFS:lla pääsee tosin aika pitkälti eroon tuosta blokkikoko ongelmasta.

Se on tottakai totta, että periaatteessa useaan partitioon jako aiheuttaa ongelmi siinä, että on vaikea tietää miten levy partitioida. Jostain partitiosta voi tulla vahingossa liian pieni, mitäs sitten?

No käytännössä se ei ole mikään ongelma, koska aina voi käyttää LVM:ää joka on linuxin virtuaalipartitiosysteemi. LVM mahdollistaa partitioiden jatkamisen toisella kovalevyllä aivan kuin erillisillä kovalevyillä olevat partitionpätkät olisi yhtä ja samaa partitiota. Eli jos /usr tulee täyteen hda:lla, sitä voi jatkaa LVM:n avulla hdb:llä ja näyttää kuin kyseessä olisi yksi ja sama partitio.

Yleensä kannattaa laittaa /home -hakemisto omalle, helpottaa huomattavasit jos päivität/vaihdat distroa. Pari muuta olis /var ja /tmp. Var sen takia kun se sisältää kaikki logit ja tmp sen takia jos joku päättää säilöä sinne isoja tiedostoja.
Jos teet kotikoneeseen partiointia niin tuo home-hakemisto on ainoo joka kannattaa tehdä erille partitiolle.