Kovin yksinäiseltä tuntuu elämäni, olen hieman yli kolmekymmentä vuotias eteläsuomalainen mies. Tänä vuonna ei ole käynyt ketään kylässä, eikä viime vuonna... Olen työelämässä ja pärjään taloudellisesti ihan hyvin. Syksy ja talvi menevät ihan hyvin, mutta tuleva kevät pelottaa: Kesällä kiipeilen seinille asunnossani kun ei ole paikkaa minne mennä, jotenkin sitä häpeää yksinäisyyttään kun asuu pikku kaupungissa ja aina liikkuu yksin.
Tästä on varmaan kymmenen vuotta, kun muutin omaan kotiin ja joku kävi kylässä, "No kyllä näke ettei sulla täällä naisia käy..." Minkäs teet, piti vaan yrittää pitää naama peruslukemilla.
Jotain naissuhteita on ollut, muttei niistä mitään tullut (seksi ei sujunut, niille maittoi viina jne). Ne suhteet olivat tulos tansseissa käynnistä.
Sukulaisten kanssa ei pysty olemaan tekemisissä. Vanhempien luona käydessä keskustelen vain äidin kanssa, mitään riitaa ei varsinaisesti ole isän kanssa. Isälleni on kauhistus jos joku asia tehdään hyvin. Otetaanpa esimerkiksi talon maalaus, hän tuntuu suorastaan nauttivan jos se on tehty huonosti (maalia roiskunut ikkunoihin jne.) Itse en ole perfektionisti mutta tykkään siististä jäljestä: olen miettinyt onko isäni tahallaan sellainen, minua kiusatakseen?
Tätini asuu naapuritalossa, mutta en ole talven aikana nähnyt kuin kerran. Aikaisemmin kun oltiiin tekemisissä, niin kukapa olikaan oiva remonttiapu, mökkitalkkari ja metsänraivaaja. Ja ilmaiseksi tietysti! Siinä vaiheessa minulla napsahti, kun sain kuulla miten kalliiksi tulee...
Minua pyydettiin kummiksi joku vuosi sitten. Se kummius käsitti samat Remontti-reiska jutut kuin tätini tapauksessa. Ja ilmaiseksi -arvostelun kera- tietysti!
Minulla on vaikeuksia solmia ihmissuhteita, kun ei ole erityisemmin harrastuksia. Harrastuksen pitäisi ymmärtääkseni olla sellainen, että siitä nauttii, minulla sitä tunnetta ei monessakaan asiassa ole. Kerran viikossa käyn sentään kansalaisopistossa englantia lukemassa, osallistujien keski-ikä on ehkä 50v.
Mielenterveysihmisten mielestä en ole masentunut, kun pukeudun siististi, pidän kotini järjestyksessä. Jostain syystä en oikein puhu ihmisten (naisten) kanssa, minulla ei kai ole asiaa heille?
Tästä on varmaan kymmenen vuotta, kun muutin omaan kotiin ja joku kävi kylässä, "No kyllä näke ettei sulla täällä naisia käy..." Minkäs teet, piti vaan yrittää pitää naama peruslukemilla.
Jotain naissuhteita on ollut, muttei niistä mitään tullut (seksi ei sujunut, niille maittoi viina jne). Ne suhteet olivat tulos tansseissa käynnistä.
Sukulaisten kanssa ei pysty olemaan tekemisissä. Vanhempien luona käydessä keskustelen vain äidin kanssa, mitään riitaa ei varsinaisesti ole isän kanssa. Isälleni on kauhistus jos joku asia tehdään hyvin. Otetaanpa esimerkiksi talon maalaus, hän tuntuu suorastaan nauttivan jos se on tehty huonosti (maalia roiskunut ikkunoihin jne.) Itse en ole perfektionisti mutta tykkään siististä jäljestä: olen miettinyt onko isäni tahallaan sellainen, minua kiusatakseen?
Tätini asuu naapuritalossa, mutta en ole talven aikana nähnyt kuin kerran. Aikaisemmin kun oltiiin tekemisissä, niin kukapa olikaan oiva remonttiapu, mökkitalkkari ja metsänraivaaja. Ja ilmaiseksi tietysti! Siinä vaiheessa minulla napsahti, kun sain kuulla miten kalliiksi tulee...
Minua pyydettiin kummiksi joku vuosi sitten. Se kummius käsitti samat Remontti-reiska jutut kuin tätini tapauksessa. Ja ilmaiseksi -arvostelun kera- tietysti!
Minulla on vaikeuksia solmia ihmissuhteita, kun ei ole erityisemmin harrastuksia. Harrastuksen pitäisi ymmärtääkseni olla sellainen, että siitä nauttii, minulla sitä tunnetta ei monessakaan asiassa ole. Kerran viikossa käyn sentään kansalaisopistossa englantia lukemassa, osallistujien keski-ikä on ehkä 50v.
Mielenterveysihmisten mielestä en ole masentunut, kun pukeudun siististi, pidän kotini järjestyksessä. Jostain syystä en oikein puhu ihmisten (naisten) kanssa, minulla ei kai ole asiaa heille?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaikki eivät ole samanlaisia, jos haluat muutosta elämääsi niin ala puhumaan heille, mutta en lupaa että elämästäsi tulee sen kivempaa..... ;
vittuako noista sukulaisista välität! Antaa niiden olla vaan! Elä sinä omaa elämääsi niin kuin haluat :) tee mikä parhaimmalta tuntuu. Mitä jos lähtisit vaikka kesällä jonnekin isompaan kaupunkiin käymään? Kävisit vaikka kavereiden (jos ei ole niin hommaa vaikka netistä :) luona kyläilemässä tai vaihtaisit muuten vaan maisemaa. Saattas tehdä hyvää.
Olen vähän erilaisessa mutta toisaalta aika lailla samanlaisessa tilanteessa. Välillä tuntuu ettei kukaan ota yhteyttä ellei ole jotain haluamassa.
Hmm... kiinnostaisi vaihtaa muutama viesti vähän henkilökohtaisemmalla tasolla. Varmaan toivoit mieluummin tätä ehdotusta joltain naiselta :). No, kuitenkin... postia voi laittaa ac(piste)dc(at)suomi24.fi
Laita sähköpostiosoitetta, ehkä sitä kautta kavereita löytyy..
JOKo nlp-terapiasta tai ratkaisukeskeistä, jossa märehditä vanhoja.
joo, etin jo nettisivut...