Vielä se syksy
mieleeni palaa.
Se surua toi
ja syksyn loi.
Ne viulut ikävää soi,
ne soinnut surua soi.
Sävel rakkauteeni
syksyn toi.
Se sävel tuulena soi,
korvissani soi.
Se sävel lehdet,
puista lennättää.
Se neula soittinen,
sydämmeeni naarmun toi.
Se sävel paikalleen,
soimaan jäi.
Surua soimaan,
ikävää soimaan...
mieleeni palaa.
Se surua toi
ja syksyn loi.
Ne viulut ikävää soi,
ne soinnut surua soi.
Sävel rakkauteeni
syksyn toi.
Se sävel tuulena soi,
korvissani soi.
Se sävel lehdet,
puista lennättää.
Se neula soittinen,
sydämmeeni naarmun toi.
Se sävel paikalleen,
soimaan jäi.
Surua soimaan,
ikävää soimaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitti..Herkän kauniisti kuulin runossasi sävelen,
tuon..syksyisen..surullisen.
Syksy minulle toi ikävää
se yli talven seuraa
läpi lumen ja jään,
Odotan jo
liian aikaistahan se vielä on
kuitenkin
kevättä ja kesää
odotan jo,
Kuljetaan hetki kahdestaan
unohdetaan surumme
eksytetään ikävämme
vaiennetaan viulutkin, säveltä mustaa soittavat,
Kuljetaan hetki kahdestaan
kuvitellaan kevättä, se syksyn muistot sulattaa
kosketellaan kesää, se meille lämpönsä jo suo
mielissämme katsellaan, niittyä kukkivaa
sieltä sinulle valkoisen ruusun käteesi tuon,
Älä pelkää
vain hetki ja menneisyytteeni taas palaan
älä pelkää, Rakas Ystäväin
minä jo mennyt olen.
Terv. Mies menneisyydestä.