homesairaat - vailla hoitoa, vailla mitään hyväksyntää - oikeasti meitä ei ole olemassa, olemma vailla "johtolankaa" eikä meitä kukaan "löydä", koska etsijöitä ei ole!
Olemme tilanteessa, jossa yhteiskunta kääntää häveten selkänsä. Lääkärit höpöttävät omiaan katsomatta silmiin.
Jokaisella vuosisadalla on omat häpeänsä - home on meidän häpeä.
On hienoa kun rakennus "patinoituu" kuten teatterijohtaja tuossa sanoi - puhuen myös kosteusvairioista. Korjausrahat ohjataan kuitenkin teatterivälineistöön - isompii remontteihin ei ole rahaa...
Olemme tilanteessa, jossa yhteiskunta kääntää häveten selkänsä. Lääkärit höpöttävät omiaan katsomatta silmiin.
Jokaisella vuosisadalla on omat häpeänsä - home on meidän häpeä.
On hienoa kun rakennus "patinoituu" kuten teatterijohtaja tuossa sanoi - puhuen myös kosteusvairioista. Korjausrahat ohjataan kuitenkin teatterivälineistöön - isompii remontteihin ei ole rahaa...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä teistä jossain välitetäänkin. Ainakin turun sanomissa (24.2.) oli juttua siitä, kuinka työpaikkoja, kouluja ja virastoja saneerataan homevaurioiden vuoksi. Kannattaa välillä ottaa vapaata uhriasemasta, vaikka olisi kokenut vääryyttä.
Ketä autetaan, ketä ei. Tasan ei käy onnen lahjat.
Ja oma apu paras apu. Joka tietää käyttää lakia ja tiedettä oikeuksiensa turvaamiseksi, hän saa korjausprojektit käyntiin, mutta helpolla asiassa ei onnistu. Jonkun on oltava edelläkävijä - eli etenkin työpaikoilla jonkun on otettava ne riskit, jotka hometutkimuksia vaativaan kohdistuu. Tosin nykyisin hometutkimuksia vaativa aloitteentekijä ei välttämättä enää jää niin yksin kuin vielä jokin aika sitten. Tieto vähentää työkavereiden raukkamaista ongelmankieltämistä ja mielistelykäytöstä. Yhdessä asioita saadaan vietyä eteenpäin tehokkaimmin.
varmaan, että rakennusten korjaamisella pyritään siihen, että kukaan niissä oleskeleva ei enää sairastuisi.
Kun Suomen perustuslain mukaan työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa en sanoisi yllämainittua toimintaa välittämiseksi vaan lain täyttämiseksi. Noinhan pitääkin toimia.
Se, että miellät tuonkaltaisen perustuslain mukaisen toiminnan meidän jo sairastuneiden kohdalla toimintaan, että meistä välitetään, menee minulta yli hilseen.
En myöskään ymmärrä kuinka pysyvästi homevammautettu voi ottaa vapaata häntä kaksikymmentä neljä tuntia vuorokaudessa haittaavasta/toimintaa rajoittavasta vammastaan,
Kun homeitiöiden pakkohengittämisen takia vammautuneelta evätään oikeus oikeaan diagnoosiin ja sitä myötä hänelle kuuluviin korvauksiin vamman tuottajan suhteen, käyttämäsi sana vääryys tuntuu todella haljulta.
Siinä olet oikeassa, että olemme tämän yhteiskunnan välinpitämättömyyden uhreja, joiden olemassaoloa virallinen yhteiskuntamme ei tunnusta olevan olemassakaan, eli meitä koskien perus- ja ihmisoikeuksilla ei näytä olevan mitään merkitystä.
Ja toiminnasta lainrikkojia kohtaan ei voi ottaa vapaata niin kauan kuin peukalo heiluu.
pahoittaa kenenkään mieltä, mutta "ottaa vaapaata" YES - ottaisin jos voisin ja heti. Kylmä tosiasia on, että kuukausia ja kuukausia voin sairaan huonosti - vasta kun menin yksityiselle lääkärille oma lääkärimme otti asian kunnolla hoitaakseen ja pyysi etten enää menisi yksityiselle lääkärille, sillä kyllä oma väki hoittaa.
Hyvin nopeasti tämän jälkeen alkoihin selvitä, että oireeni viittaavat vahvasti home tms. altistumiseen ja nimenomaan työpaikalla.
Nyt eka diagnoosi on astma - ja siitä ei vapaata voi ottaa. En vielä hyväksy tilannetta kohdallani, en suostu käyttämään astmalääkkeitä - nyt voin paremmin, tosin kortisonipillereiden jälkeen. Nyt pitäisi tätä "sairautta" alkaa hoitamaan - en vain pysty siihen, en hyväksy kaiken tämän jälkeen, että moni haaveilemani asia jää nyt suurella todennäköisyydellä toteutumatta.
Yksi asia joka vei tutkimuksia eteenpäin, oli kun pyysin työhuonevaihto henkilön kanssa jolla oli sisäpiirin tietoa - hän alkoi änkyttämään, ettei hänen huoneensa (pienempi kuin omani) mitenkään sovellu minulle. Ovat aivan liian lähekkäinkin - ehkä n. 50 m väliä - jotta altistus vähenisi, jos työhuoneessani on sisäilmassa ongelmia. Saman henkilön olin pyytänyt tekemään mittauksia, tai järjestämään sen, työhuoneeseeni ennen käyttöönottoa, koska siinä oli kerrottu haisevan homelle tms., eikä sitä oltu pitkään aikaan käytetty työhuoneena, vaan siellä oli varastossa tavaroita. Hän hoiti mittauksen ja tulos, mikä minulle kerrottiin, oli ettei mitään ongelmia ollut - ei niin mitään. Tavarat joita huoneessa oli vain olivat jotakin hajua päästäneet - ei muuta ongelmaa.
Sairastuttuani koko mittausta ei muista kukaan, henkilö joka sen hoiti, tai pyysi mittauksen tekemään, ei vastaa kysymyksiini - hänen esimiehensä vastaa kauniisti ja kertoo, että olen vain yksinkertaisesti erehtynyt - mitään mittauksia työhuoneessani tai sillä alueella jolla työhuoneeni sijaitsee, ei ole valitettavasti koskaan tehty.
Uhri - nyt ja aina!
jälkeen minun pitäisi jaksaa olla sama innokas ja iloinen puurtaja ja ylitöiden tekijä kuten ennen sairastumista.
No nythän sulla on diagnoosi - sou not, sanoi Matti Nykänen
Ei dignoosi tervehdytä ketään - turha kuvitella, että se sama työntekijä IKINÄ enää palaa. En varmasti ole yhtä TYHMÄ ja YLI-INNOKAS työntekijä - v....t minä teidän palavereistanne ja töistänne, ettehän tekään välittäneet minun TERVEYDESTÄNI.
Turha kuvitella, että enää mikään palaa ennalleen - kerran petetty, aina petetty!
... että saat ammattitautidiagnoosin, luulisin? Täällä on kyllä varmaan tietävämpiäkin, en itse ole ollut näiden kanssa tekemisissä, kun sanoin itseni suoraan irti hometyöpaikastani.
Pidä puolesi tässä asiassa, ettet jää ilman korvauksia! Järjestä huoneeseen mittaus vaikka itse, se voi maksaa itsensä takaisin sinulle jossain vaiheessa.
Olen kuullut sellaistakin, että homeita on sitten etsitty kotoa, jos työpaikalta ei ole löytynyt "mitään" ja Suomessa on niin paljon kosteusvaurioisia rakennuksia, että huolellinen mittaus voi hyvinkin kotoanne jotain löytää! Sittenhän et olekaan työssä sairastunut, vaan kotona. Ei korvata.
Ja tärkeä tieto: Olemme käyttäneet neljää eri mittaustapaa kotonamme tähän mennessä ja tulokset ovat olleet joka kerta erilaisia. On hyvinkin mahdollista, että työpaikaltasi ei löydetä "mitään", jos käytetään sopivaa menetelmää...
Ehdottomasti materiaalinäyte, jos siellä on epäilyttäviä kohtia. Voit ottaa itsekin ja lähettää tutkittavaksi.
katsomassa paikkaa ja pyydän näytteet myös itselleni.
Lääkärini on nyt tietoinen asiasta, ja vaatii rakennetutkimuksia - en vain enää luota noihin "mittauksiin" jotka sitten kummasti katoavat.
Eli kaikki pyytäkää nähtäväksenne paperilla "mittausten" tulokset - ottakaa kopio itsellenne tai pyytäkää heti oma työsuojelupuolen henkilö ko. hommaan mukaan.
Voisiko olla, että työpaikallasi ei ole koskaan mitään mittauksia tehtykään? Työkaverisi on vaan "valkoisena valheena" kertonut, että mittauksia on tehty.
Toinen mahdollinen selitys on, että mittaukset on tehnyt joku ammattitaidoton tunari, ehkä jopa tämän työkaverisi sukulainen, tuttava tms., ja mittaukset eivät näin ollen ole minkään arvoisia. Johtopäätökset, eli kalusteiden päästöt, on saatettu vetää hyvinkin tarkoitushakuisesti, tai sitten ihan vaan tunareitten perinteisellä "rahi"-menetelmällä (=ravistetaan hihasta).
Ammattitaitoisiakin mittaajia on. Tuo on hyvä ajatus, että pyytää itselleen kaikki kopiot mittauksista.
myös työsuolelupäälliköltä ja työsuojeluasiamieheltä - näyttäessäni paperin heille olivat hyvin hämmentyneitä - eivät olleet vielä vastaavaan paperiin törmänneet. Eli TTL nähtävästi myös tiukentaa otettaan ja näin auttaa meitä sairastuneita, joka tietysti tuntuu varsin hyvältä ratkaisulta.
Työsuojelupäällikkö kertoi heti, ettei tutkimustolokset ehdi 2 viikon aikana valmiiksi asti - mutta soitin TTL:lle ja sieltä kertoivat, että se ei haittaa - ne pitää laittaa heti kun ovat valmiina. -
eroa, niiden kohdalla jotka sairastuvat kotona homeista, verrattuna niihin jotka sairastuvat työpaikalla homeista?
Onko eroa tutkimuksissa, ohjeissa, muissa toimenpiteissä - saako kotona sairastunut helpommin arvion siitä, että homeista on kyse sairastumisen aikana?
Eli pitkittääkö tutkimuksia ja toimenpiteitä se, että sairastuu työpaikalla, eikä "omasta syystään" kotona?
ne oppilaat, jotka oireilevat homeista, saavat ihan yhtä lailla epävarmaa hoitoa kuin aikuisetkin. Jos hyvä tuuri sattuu, lasta autetaan lääkkeillä ja myönnetään ongelma. Kuitenkaan lääkärit eivät koulukieltoa tarjoile eli pyri ratkaisemaan itse ongelmaa. Hoidetaan vain oireita. Näin tuntemieni oireilevien oppilaiden kohdalla.
Toisaalla taas on oppilaillakin ihan yhtä surkea tilanne kuin aikuisilla. Eräskin 13 vuotias tuntemani lapsi syö käytännössä koko kouluvuoden antibiootteja ja tilanne helpottaa hieman aina parina kesäkuukautena. Lisäksi iso arsenaali ns. astmalääkkeitä. Miksi itse oireiden aiheuttajaan ei ole halua puuttua? Tämä vie kyllä totaalisesti uskon ihmisten hyvyyteen. "Sinun pitää nyt mennä takaisin työpaikalle, että saadaan ne puhallukset tippumaan." Mites ne sitten tippuis, kun ne ei tippuneet riittävästi silloinkaan kun olin töissä? Pitäisi siis käytännössä sairastuttaa tosi pahoin, nykyinen tila kun ei näytä riittävän.
kyllä sellainen suhtautuminen tahtoo viedä uskon ihmiseen.
Kyllä se on niin pöljää sakkia tänä päivänä.
Tunnustetaan vain jotain optioita, pörssikäyriä ja hienoja seurapiirejä, mutta lapsistakaan ei välitetä tuon taivaallista.
Huvittavia nuo ns. rikkaiden luxuskerhot, jotka kuuluttavat suurella äänellä lahjoittaneensa jotain rahasummia johonkin hyväntekeväisyyteen, mutta sehän ei ole muuta kuin kulissia tälle armottomalle kilpailuyhteiskunnalle, jossa sairaat ovat laitapuolen kulkijan asemassa.
Tuntuu, että tämä nykyinen länsimainen yhteiskunta kilpailee itsensä kuoliaaksi.
Siis suomalaisen poliittisen kulttuurin perusominaisuus? Vaiko perusvälttämättömyys uralla etenemisen osalta?
Suomalaiset poliitikot oikeuttavat toimiaan käyttämällä ns. juoksuhautakieltä. Kun EU-budjettineuvotteluissa viime syksynä saavutetut tavoitteet ovat oikeasti huonoja suomalaisten kannalta, asia kuitataan hehkuttamalla: "Torjuntavoitto!" Kun oikeutusta ei enää mistään muualta saa, on se haettava sieltä mikä edelleen on lähes kaikille suomalaisille pop. Siis viime sodista.
NL-kumartelusta hypättiin suoraan EU-kumarteluun. Ja JULKISESTI LAUSUTTUUN markkinavoimien määräysvaltaan. Perusteltaessa päätöksiä ja asiain tilaa taloudellisilla tekijöillä voidaan puheessa/tekstissä hävittää se tosiasia, että myös taloudelliset ratkaisut ovat käsin kosketeltavien ihmisten ja heidän muodostamiensa organisaatioiden tekemiä. Irtisanominen on ihmisen tekemä. Tehtaan siirtäminen Kiinaan on ihmisten ratkaisu.
Tämä ongelma on vastassa myös meillä homesairailla. Esimerkiksi homerakennusten lopulta kelvottomaksi osoittautuva riittämätön korjaus perustellaan taloudellisilla reaaliteeteillä, ts. kasvottomilla markkinavoimilla, joiden vuoksi kunnan taloudellinen tilanne on niin heikko. "Ei ole varaa korjata." Tai sillä perusteella remonttia lykätään ja lykätään. Käytettäessä näitä argumentteja ihmisille tulee se vaarallinen tunne, ettei voi tehdä mitään vaikka haluaisikin. Tätä kautta vallitsevan poliittisen toiminnan kyseenalaistaminen menettää paljon potentiaalisia tekijöitä ja tyydytään oleviin oloihin, "kun nyt menee kuitenkin näin hyvin".
Tajunnanvirtani päätyy nyt siihen kysymykseen, että onko tässä itse asiassa kyse taas vain siitä, millä kansanjoukot saadaan pysymään lestissään eli tyytymään asemaansa nurkumatta? Kun uskonto viime vuosisadalla menetti voimansa johtajien vallan oikeuttajana, on tietysti jostain koetettava hakea uutta legitimaatiota. NL tarjosi hyvän oikeuttajan, mutta romahdus jätti taas tyhjiön, joka oli täytettävä jollain. Tietysti laman raakuudella oli tässä varmasti vaikutuksensa, mutta silti.
Koulussa hometutkimuksia on vaikea saada käynnistymään vain lasten oireilun perusteella. Tutkimukset käynnistyvät varmimmin ja nopeimmin, jos koulusta löytyy yksi tai muutama oireileva opettaja.
Työsuojelullisesti oppilaat ovat olleet vailla lainsuojaa ei-kenenkään maalla, kun taas opettajien (työntekijöiden) työsuojeluorganisaatioissa homeiden käsittely on jotenkin jo tutumpaa. Uusi muutaman vuoden ikäinen työsuojelulaki taitaa huomioida jo lapsetkin, mutta heitä systemaattisesti puolustavaa toimijaa ei ole, joten lapset jäävät pahasti paitsioon työsuojeluasioissa.
Jos lapset oireilevat koulussa, on parasta etsiä myös vähintään yksi homesairas opettaja. Sen jälkeen yhteys työsuojelupäällikköön tai työsuojelupiiriin. Jos nämä eivät toimi, voi seuraavaksi koittaa hoitaa asiaa kunnan terveystarkastajan kautta. Jos sekään ei tuota tulosta, niin on syytä panna joko ammattiyhdistyksen tai erikseen palkattu lakimies asialle.
Yksi sairas opettaja voi pelastaa monta lasta ikuisilta sairauksilta. Hänen on vain uskallettava tuoda julki oireensa.
Perusongelmana näyttää olevan se, että lääketieteen edustajilla ei ole käytössään senkaltaisia mittatikkuja, joilla voidaan heidän mielestään kiistattomasti todeta homeitiöiden aiheuttavan oireilua ja jopa sairastumisen.
Se ei yksinkertaisesti onnistu kaikkien kohdalla prick-testeillä ja IgE-vasta-ainetutkimuksin.
Ja jokainen lääkäri tietää tämän.
Kun vielä maamme johtva hometutkimusyksikkö, Työterveyslaitos, jakaa oppaassaan työterveyslääkäreille tietoa, että homeista ja niiden terveysriskeistä ei tiedetä mitään, niitä tutkitaan kaiken aikaa, niin samaa mieltä TTL:n kanssa on lähes jokainen maamme lääkäri.
Lopputuloksena on se, että työterveyslääkäri alkaa lääkitä yhä pahenevaa astmaattista oireilua astmalääkkein ja jossain vaiheessa sitten todetaan astma.
Ja kun hometyöpaikalla astma ei pysy kurissa jossain vaiheessa kirjoitetaan lähete TTL:n ammattitautitutkimuksiin.
Ja TTL kokasee näillä kolmella homelajillaa onko kysymyksessä ammattiastma vai ei. Ja yleensä ei.
Toinen ryhmä oireilevia on alveoliitikot, joita ei saa missään tapauksessa keuhkoaltistaa keuhkovaurioriskin takia, eli käytännössä homeille alveoliittisesti oireileva jää oman onnensa nojaan aina keuhkovaurion syntyyn asti, jota lääkitään astmalääkkein ja näyttö, että alveoliitti on homeperäinen jää puuttumaan.
Kyllä se näyttää niin olevan, että homeoireilevan/sairastuneen on liki mahdotonta saada arvio siitä, että oireilu/sairastuminen johtuu homeitiöistä olkoonpa sairastuttanut rakennus mikä tahansa.
mielestäni.
>>Siis suomalaisen poliittisen kulttuurin perusominaisuus? Vaiko perusvälttämättömyys uralla etenemisen osalta?
Hyvä ystäväni on erityisopettaja. Kävin hänen kanssaan haistelemassa koulua, koska olen itsekin sairastunut homeista ja erittäin yliherkkä niille. Rehtori käski tämän "oireilevan opettajan olla ihan hiljaa oireistaan ja niistä ei saa puhua kenellekään". Tämä ystäväni ei pysty olemaan lainkaan tuolla koululla ja hän kertoi lastenkin oireilevan. Rehtori raivostui ja sanoi, "ettei siitäkään saa puhua vanhemmille mitään". Tämä opettaja menetti työkykynsä ja terveytensä "mutta siitä ei saa kertoa kenellekkään tai rehtori raivostuu".
En olisi kyllä surullinen, jos tuo rehtori itsekin sairastuu. Pitäisiköhän sittenkin olla ihan hiljaa? Yhden opettajan oireilu kun "ei ole tilastollisesti mitään". Sitten heitä olisi jo kaksi. No kyllä vanhemmat pian heräävät, kun huomaavat, että lapset paranevat lomilla, mutta sairastavat koko ajan koulussa. Yksi alaluokkalainen oksentelee ja hänellä on pää kipeä joka päivä (toksisia oireita) ja hän on hyvin paljon poissa koulusta. Hänet on passitettu lasten psykiatriselle poliklinikalle koulupelon vuoksi.
Yhden opettajan oireilu siis "ei ole paljoa" ja siihen ei kiinnitetä huomiota. Pitää odottaa, että toinenkin opettaja sairastuu, johon ei lienee mene kauan aikaa. Näin meillä Suomessa.
Eikö mitään voisi tehdä?
Kyselee sairaan erityisopettajan hyvä ystävä.
tapaus.
Eihän yksittäisellä ihmisellä ole mitään arvoa.
Hän saa menettää terveytensä tämän yhteiskunnan alttarilla, jotta nämä meidän vastuussa olevat saavat edelleen nauttia omista kunnianarvoisista asemistaan.
Tätä tämä eriarvoistaminen tuottaa.
Toiset joutuvat kärsimään ja toiset vain niittävät ansaitsemattomia etuja.
Tuo rehtori on tyypillinen tapaus tämän maan esivallan asemassa olevista.
Näitä tämän kaltaisia tapauksia löytyy joka puolelta Suomea.
Tietääkö työsuojelupiiri tästä tapauksesta.
Tuo kiltti erityisopettaja ei varmaankaan ole uskaltanut kertoa työsuojelupiiriin. Rehtori on muutaman kerran karjunut hänelle naama punaisena
ja käskenyt työterveyslääkärin kirjoittaa tuolle opettajaparalle, että hän on psyykkisesti sairas. Onneksi työterveyslääkäri kertoi tuolle opettajalle tuosta rehtorista ja kertoi rehtorin yrittäneen jopa saada luettavaksi tuon opettajan paperit. Ei hän tietenkään antanut.
Voisiko sinne työsuojelupiiriin ilmoittaa nimettömänä tuosta homekoulusta? Tuo pelotteleva rehtori pitäisi saada kuriin, ennenkuin moni lapsista menettää pysyvästi terveytensä jo lapsena.
Kyselee tuon eritysopettajan ystävä.
PS. Tuo erityiopettaja on psyykkisesti terve ja oireilee kaikissa muissakin homepaikoissa. Lapset pitivät hänestä ja hän työstään.
joku voi antaa , mutta se ei taida johtaa toimenpiteisiin.
Mutta vanhempaintoimikunta voi tehdä saman.
Ei muuta kuin tiedon levittämiseen kaikkien koulussa olevien lasten vanhemmille.
Kyllä siinä silloin joku alkaa toimia, onhan kyse heidän omista lapsistaan.
Niinpä, en olisi uskonut, että kukaan poliittinen toimija viitsii sanoa piittaamattomuuttaan niinkin suoraan kuin Halonen Punaisessa Langassa. Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi tulevaisuuteen ei todella satsata, kun asenteet ovat nämä ihan valtakunnan johtoportailla.
Hänhän totesi käytännössä, ettei usko ilmastonmuutoksen tulevan siten rajuna, kuin tutkijat ovat osoittaneet. "Kun onhan meillä nämä Kiotot ja muut sopimukset." Se jos mikä osoittaa, ettei Halonen ole lainkaan käsittänyt esim. makean veden lisääntymisen seurauksena tapahtuvaa Golf-virran hiljentymistä ja jopa loppumista ja sitä mihin se taas johtaa.
Toisekseen hän totesi jossain muussa ohjelmassa, että ydinvoimapäätöksen yhteydessä sovittu ns. risupaketti elää ja voi hyvin. Asia oli kuitenkin täysin toisin. Kansalaisjärjestöt saatiin lupaamalla paketti hyväksymään ydinvoiman lisärakennus, mutta yllätys yllätys - lopulta toteutuneet rahalliset satsaukset uusiutuviin energilähteisiin jäivät hyvin magrninaalisiksi. Eli Halonen ei tiennyt tästäkään oikeasti mitään. Myöskään minkäänlaista strategiaa ei ole olemassa erilaisten tulevaisuusskenaarioiden varalta - ai niin, onhan ne vaihtoehtoiset taloudelliset tulevaisuuden mallit tehty!
Omien lasten puolesta vain hirvittää. Ei muuta voi kuin yrittää omassa elämässään vaikuttaa niillä arjen pienillä teoilla.
tuo Halonen varmaan siihen mitään muutakaan voi todeta, koska todellisuudessa tästä "juoksusta" määräävät ovat vieneet presidentin vallan päätösten teosta pois.
Kun sitten tämä päätösten teko on näillä poliittisilla "juoksupojilla", joiden marssikäskyn määräävät nämä kasvottoman ja vastuuttoman kilpailuyhteiskunnan "vartijat", niin tulos on tämä.
< Voisiko sinne työsuojelupiiriin ilmoittaa nimettömänä tuosta homekoulusta? Tuo pelotteleva rehtori pitäisi saada kuriin, ennenkuin moni lapsista menettää pysyvästi terveytensä jo lapsena. >
Nimetön ilmoitus työsuojelupiiriin on ihan OK ja pätevä. Muistaakseni myös se menettely, että esiintyy työsuojelupiiriin omalla nimellään, mutta sillä edellytyksellä, että nimeä ei kirjata mihinkään, on rutiinia tsp:lle. Asia on syytä kuitenkin varmistaa heti alkuun mahdollisen yhteydenottopuhelun alussa.
Vanhemmat voivat tehdä oirekyselyn lasten keskuudessa ja viedä tulokset terveystarkastajalle. Jotain pitäisi alkaa tapahtumaan. Jos ei, niin sitten on asioitava lääninhallituksen kautta. Jos sekään ei auta, niin seuraavaksi on parasta tehdä rikosilmoitus asiasta.
Käyttökelpoinen oirekyselyn malli on alla olevassa osoitteessa, joka on vanha teema tällä keskustelupalstalla. Listaa on käytetty menestyksellä jo kymmenissä kohteissa - myös oppilaille.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000010755958#22000000010755958
Lisäohjeet: [email protected]
Kannattaa heittää mailia ja kysyä lisää, voi olla kannattavaakin.
[email protected]