Olen ollut lihava niin kauan kuin muistan. Päiväkodissa minua syrjittiin, koska olin pulska ja lisäksi vielä ujo. Ala-asteelle siirryttäessä olin edelleen pulska. Minulla ei ollut ystäviä, kukaan ei halunnut olla läskin seurassa. Pesäpallojoukkueeseen minut valittiin aina viimeisenä. Minua on aina hävettänyt riisuutua julkisesti, en käynyt liikuntatuntien jälkeen suihkussa ja vaihdoin usein vaatteet vessassa. Vaatteiden ostaminen oli vaikeaa, koska nätit lastenvaatteet ei mahtunut päälle.
Koko lapsuuttani ja nuoruuttani on varjostanut häpeä ja itseinho omaa ruumista kohtaan. En tiedä onko olemassa mitään hirveämpää, kuin se että on lihava. Kaikki ne pilkkaavat sanat ja katseet mitkä olen joutunut kestämään ovat aiheuttaneet minulle niin paljon surua ja kyyneleitä. Olen usein miettinyt miksi juuri minusta piti tulla läski? Kuinka paljon helpompaa olisikaan olla laiha.
En tiedä miksi laihduttaminen on kuitenkin niin järjettömän vaikeaa? Miksi en voi syödä vähemmän? Miksi aina sorrun karkkeihin ja muihin herkkuihin?
Kahden viimevuoden aikana olen onnistunut laihduttamaan jo 23kg. Parhaimmillaan painoin 107 kg, nyt puntari näyttää 83-84kg. Painoin itseasiassa välilä jo 79kg, mutta jostain syystä olen sortunut herkkuihin viimeaikoina. Halusin kirjoittaa tämän, koska uskon että saan tästä motivaatiota jatkaa laihduttamista. Olisi ihana ottaa kesä vastaan ainakin 5 kg kevyempänä. Se vaatii aikamoista itsekuria, mutta tiedän että pystyn siihen.
On ollut aivan mahtavaa huomata, että vyötärön ja reisien ympärysmitta on kaventunut. Tulen aina huippuhyvälle tuuulelle kun puntari näyttää vähemmän kuin viimeviikolla.
Toivon kaikille painonsa kanssa kamppaileville onnea ja menestystä. Jokainen meistä pystyy siihen, jos vain tarpeeksi sitä haluaa.
Koko lapsuuttani ja nuoruuttani on varjostanut häpeä ja itseinho omaa ruumista kohtaan. En tiedä onko olemassa mitään hirveämpää, kuin se että on lihava. Kaikki ne pilkkaavat sanat ja katseet mitkä olen joutunut kestämään ovat aiheuttaneet minulle niin paljon surua ja kyyneleitä. Olen usein miettinyt miksi juuri minusta piti tulla läski? Kuinka paljon helpompaa olisikaan olla laiha.
En tiedä miksi laihduttaminen on kuitenkin niin järjettömän vaikeaa? Miksi en voi syödä vähemmän? Miksi aina sorrun karkkeihin ja muihin herkkuihin?
Kahden viimevuoden aikana olen onnistunut laihduttamaan jo 23kg. Parhaimmillaan painoin 107 kg, nyt puntari näyttää 83-84kg. Painoin itseasiassa välilä jo 79kg, mutta jostain syystä olen sortunut herkkuihin viimeaikoina. Halusin kirjoittaa tämän, koska uskon että saan tästä motivaatiota jatkaa laihduttamista. Olisi ihana ottaa kesä vastaan ainakin 5 kg kevyempänä. Se vaatii aikamoista itsekuria, mutta tiedän että pystyn siihen.
On ollut aivan mahtavaa huomata, että vyötärön ja reisien ympärysmitta on kaventunut. Tulen aina huippuhyvälle tuuulelle kun puntari näyttää vähemmän kuin viimeviikolla.
Toivon kaikille painonsa kanssa kamppaileville onnea ja menestystä. Jokainen meistä pystyy siihen, jos vain tarpeeksi sitä haluaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen ihan varma, että pystyt laihduttamaan loputkin. Tiedän kokemuksesta, että jos koko ikänsä on ollut syrjitty, taipumus masennukseen vie helposti takaisin ruokakaapille, mutta se ei ole mikään ratkaisu ongelmiin, kuten tiedätkin.
Tärkeintä sinulle on muistaa, että vain sinä tiedät millainen oikeasti olet. Kukaan, ei kukaan muu voi sitä tietää. Ihmiset toimivat ja arvioivat hyvin kevyillä perusteilla, jotka perustuvat yleensä vain ulkonäköön, eivät todellisiin asioihin, kuten siihen mitä sanot tai teet. Vain sinä tiedät. Älä anna toisten ihmisten vaikuttaa itseesi ja itsetuntoosi. Laihduta loputkin ja näytä niille!
kuulostaa ihan mun elämältä tuo lapsuus.
onnea upeasta suorituksesta :)