Ray Colemanin kirja John Lennon on mielestäni paras Beatles-aiheinen opus, Turnerin Kovan päivän kirjan ohella. Lukekaa
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oli tosiaan loistava opus. Enemmän kuvia Johnista olisin vain kaivannut, mutta kyllä nuo nykyiset vähätkin loivat tunnelmaa.
Colemanin kirjassa on kyllä uutta tietoa minullekin, joka sentään olen tämän bändin edesottamuksia seurannut vuodesta 1964. Siinä on kuitenkin joitakin puutteita.
Diskografia on puutteellinen, koska siinä ei ole mukana USA:n albuneita - ensimmäiset levythän julkaistiin Jenkeissä vähän eri nimisinä ja eri sisällöllä. Kaikista albumeista ei ole mainittu kaikkia kappaleita ja - pieni juttu sinänsä, mutta osoittaa toimittajan huolimattomuutta - kappaleiden nimissä on kirjoitusvirheitä.
Näin laajassa opuksessa pitäisi ehdottomasti olla sekä henkilö- että asiahakemisto, mutta molemmat puuttuvat. Sen sijaan siinä on hyvin tarkka kronologia, josta voi tarkistaa päivän tarkkuudella, milloin Johnille tai Beatlesille jotain tapahtui.
Colemanin tyylissä ärsyttää se, että hän jatkuvasti toitottaa, kuinka älykäs John oli. Olihan hän, mutta kyllä sen ymmärtää vähemmälläkin, eivätkä muut bändin jäsenet olleet tyhmiä hekään. Sen näkee esimerkiksi vanhoista uutispätkistä, jossa moppitukat ovat lehdistön tentattavana. Salamannopea nokkela vastaus tulee keneltä tahansa, ei vain Johnilta.