Hei!
Joissain kaupungeissa järjetetään ns. äititapaamisia. Toisten odottajien kanssa voi jakaa tuntemuksia, pelkoja ja ilon aiheita.
Omassa kaupungissani täällä pohjoisessa sellaista järjestelyä neuvolan puolesta ei käsittääkseni ole. Ainakaan en minkäänlaista informatioota siitä löytänyt. Raskaus on vasta aivan alussa, mutta olen totaalisen kyllästynyt jo nyt olemaan yksin ajatusteni kanssa. Mieheni on paljon poissa työnsä puolesta ja omat vanhempani asuvat eri paikkakunnalla. Ystävät ovat... niin... minäkin olin vielä hetki sitten iloinen yliopisto-opiskelija, mutta lapsenhankintahaave pisti asioita järjestykseen uudelleen. Pikkuhiljaa koko yrittämisen ajan olen vieraantunut ystävistäni, jotka ovat ihania ihmisiä, mutta täysin eri elämäntilanteessa kuin minä. Jotenkin tuntuu ettei ole mitään puhuttavaakaan eikä kukaan enää kutsukaan mihinkään, koska varmaankin ajattelevat etten halua tulla kun en käytä alkoholia enää.
Tahtoisin edes silloin tällöin, edes sähköpostilla purkaa tuntojani ja ajatuksiani, pelkojani, haaveitani ja tapahtumia jonkun kanssa. Olisi mukavaa omata ystävä, joka on samassa tilanteessa ja joka tietää ja ymmärtää mistä minä puhun.
Raskaus oli unelmieni täyttymys, olisi mukava nauttia siitä jonkun yhtä onnellisen odottajan kanssa. Mikäli ajattelet samalla tavoin, ottaisitko yhteyttä? Ehkä keksisimme yhdessä jotain muuta puuhaa näin viikonloppuisin kun baareilua ja yksin möllöttämistä. =)
Joissain kaupungeissa järjetetään ns. äititapaamisia. Toisten odottajien kanssa voi jakaa tuntemuksia, pelkoja ja ilon aiheita.
Omassa kaupungissani täällä pohjoisessa sellaista järjestelyä neuvolan puolesta ei käsittääkseni ole. Ainakaan en minkäänlaista informatioota siitä löytänyt. Raskaus on vasta aivan alussa, mutta olen totaalisen kyllästynyt jo nyt olemaan yksin ajatusteni kanssa. Mieheni on paljon poissa työnsä puolesta ja omat vanhempani asuvat eri paikkakunnalla. Ystävät ovat... niin... minäkin olin vielä hetki sitten iloinen yliopisto-opiskelija, mutta lapsenhankintahaave pisti asioita järjestykseen uudelleen. Pikkuhiljaa koko yrittämisen ajan olen vieraantunut ystävistäni, jotka ovat ihania ihmisiä, mutta täysin eri elämäntilanteessa kuin minä. Jotenkin tuntuu ettei ole mitään puhuttavaakaan eikä kukaan enää kutsukaan mihinkään, koska varmaankin ajattelevat etten halua tulla kun en käytä alkoholia enää.
Tahtoisin edes silloin tällöin, edes sähköpostilla purkaa tuntojani ja ajatuksiani, pelkojani, haaveitani ja tapahtumia jonkun kanssa. Olisi mukavaa omata ystävä, joka on samassa tilanteessa ja joka tietää ja ymmärtää mistä minä puhun.
Raskaus oli unelmieni täyttymys, olisi mukava nauttia siitä jonkun yhtä onnellisen odottajan kanssa. Mikäli ajattelet samalla tavoin, ottaisitko yhteyttä? Ehkä keksisimme yhdessä jotain muuta puuhaa näin viikonloppuisin kun baareilua ja yksin möllöttämistä. =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin varmaan tätäkin kautta löytyy monta
samanikäistä/samassa tilanteenteessa olevaa odottavaa mammaa, joiden kanssa voitte treffailla ja keksiä kivaa tekemistä.
Mukavaa odotusta ja tsemppiä!
minulla aivan sama tilanne paitsi että en ole yliopistossa koskaan opiskellut:)
Aletaan pitää yhetyttä vaikka eka meilin muodossa jne?
koita jaksaa, terkuin Mj jr
[email protected]