Naapureilla oli ennen kaksi kissaa, toinen oli jo miltei 20 vuotias ja kuoli sitten vanhuuteen. :/
Olin tuntenut sen kissan koko pienen ikäni, 14 vuotta.
Noh oli heillä siihen aikaan toinenkin kissa (nuori neiti).
Kissa on ulkokissa, saa kulkea vapaana ulkona, mutta sisällekkin pääsee (mielestäni liian harvoin, koska norkoilee meidän oven pielessä melko usein).
Pidän niin kovasti tästä kissasta.
Joskus sen olen päästänyt meille sisälle (virhe, koska ajattelee aina pääsevänsä), kun naapurit ovat olleet jossain käymässä.
Kun olen sen meille päästänyt, olen sen vienyt minun huoneeseeni (äiti ei tykkää kun sen päästän, mutta joskus HARVOIN saan sen tuoda jos se tosi kylmissään on). Nyt kun eilen se "livahti" ( ;) ) meille sisälle (äiti ei ollut kotona), niin huomasin, että se on oppinut sen, että minun huoneessa on hyvä olla, siellä saa olla. Se kun ovesta pääsi sisään, niin se heti kipitti minun huoneeseeni.
Menin perässä ja siellä vähän aikaa jotain tein (ovi oli auki, kissa pysyi siellä) ja kun lähdin keittiöön, sanoin kissalle että tule mennään, se kiltisti kipitti perässä sinne. No menin takasin huoneeseen ja perässä tuli taas.
Olen aivan "rakastunut", jos nyt näin voi sanoa, siihen naapurin kissaan. Joskus säälittää kun se siellä ulkona palelee välillä, ja yritän saada sen meille hetkeksi, mutta äiti ei yleensä anna ottaa :/ Onhan hän toisaalta oikeassa mutta...
Noh tää oli vaan tällänen "kertomus", miten kissat voivat osoittaa kiintymystään ja kiitollisuuttaan..
Ja kai ne erottavat ne 'hyvät' ihmiset, koska eläimet on kaikki kaikessa mulle.. =)
Rapsutuksia teidän kaikkien kissoille ja hauskaa kevään odotusta :)
Olin tuntenut sen kissan koko pienen ikäni, 14 vuotta.
Noh oli heillä siihen aikaan toinenkin kissa (nuori neiti).
Kissa on ulkokissa, saa kulkea vapaana ulkona, mutta sisällekkin pääsee (mielestäni liian harvoin, koska norkoilee meidän oven pielessä melko usein).
Pidän niin kovasti tästä kissasta.
Joskus sen olen päästänyt meille sisälle (virhe, koska ajattelee aina pääsevänsä), kun naapurit ovat olleet jossain käymässä.
Kun olen sen meille päästänyt, olen sen vienyt minun huoneeseeni (äiti ei tykkää kun sen päästän, mutta joskus HARVOIN saan sen tuoda jos se tosi kylmissään on). Nyt kun eilen se "livahti" ( ;) ) meille sisälle (äiti ei ollut kotona), niin huomasin, että se on oppinut sen, että minun huoneessa on hyvä olla, siellä saa olla. Se kun ovesta pääsi sisään, niin se heti kipitti minun huoneeseeni.
Menin perässä ja siellä vähän aikaa jotain tein (ovi oli auki, kissa pysyi siellä) ja kun lähdin keittiöön, sanoin kissalle että tule mennään, se kiltisti kipitti perässä sinne. No menin takasin huoneeseen ja perässä tuli taas.
Olen aivan "rakastunut", jos nyt näin voi sanoa, siihen naapurin kissaan. Joskus säälittää kun se siellä ulkona palelee välillä, ja yritän saada sen meille hetkeksi, mutta äiti ei yleensä anna ottaa :/ Onhan hän toisaalta oikeassa mutta...
Noh tää oli vaan tällänen "kertomus", miten kissat voivat osoittaa kiintymystään ja kiitollisuuttaan..
Ja kai ne erottavat ne 'hyvät' ihmiset, koska eläimet on kaikki kaikessa mulle.. =)
Rapsutuksia teidän kaikkien kissoille ja hauskaa kevään odotusta :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
voih.. olisipa miullaki tollane tuuri
Kisu tykkää, äiti ei ;)
Mutta eihän äitin tartte kaikkea tietää..... :D
Tuleehan sitä joskus juustoa vähän annettua.
Tässä meidän naapurustossa on aika paljon kissoja, neljäköhän meidän kadulla asuu. Mutta niitä harvemmin näkee, kun ne kiertelevät muualla/ovat kotonaan. :D
No, pidä hauskaa koiras kanssa, koirat ovat toinen sellanen juttu mulle, että
Mul on tälläne tarina et kerran oisko ollu kaks kesää sitten me mentiin mummolaan. Sit mä näin siel aivan ihanan kissan sellainen kirjavan valkoinen. Mä menin sen luo mun veljen kanssa ja kissa juoksi ihan täysiä meit vastaaa ja alkoi kauhia kehrääminen ja puskeminen.
ihana elämänkertomus
Pitää sanoa. Ja jos eivät sisälle ota, niin mä otan tai käyn koputtaa oveen.. :D
ei pidä ottaa naapurin kisua sisälle..vaikka tarkoitat hyvää,ja haluat huolehtia kisusta..se on hieno ajatus..mutta kisun oma kotiväki on sit huolissaan et mis kisuli on? itsellä kokemuksia,meidän naapuri ottaa hyvin monasti kisumme kotiansa alussa kun emme tieneet mis kisu on?olimme kauhean huolissamme,luulimme et on jäännyt auton alle?kunnes selvisi et väinö majailee naapuris välillä..tulee vain sellainen pelko välil et menettää väinön pian naapurille?
Ja sehän se tässä surullisinta onkin :/ Eivät he OIKEASTI huomaisi, jos kissa häviäisi. Se on niin paljon ulkona, palelee, nostelee tassuja jne.
No kevät aurinko lämmittää, sitten ei enää kissalla hätää :)