EI ENÄÄ YKSIN - Sinkkuäiti löysi tyttären Nepalista
Marraskuussa 1999 ollessani 49-vuotias erosin aviomiehestäni ja palasin työelämään. Emme olleet hankkineet lapsia, koska avioliitto oli niin myrskyisä. Huhtikuussa 2000 vanha ja sairas isäni muutti luokseni. Olen ainoa lapsi ja mietin tulevia yksinäisiä vuosia, kun ei olisi oikeastaan ketään sukulaisia muutamia serkkuja lukuun ottamatta. Tiesin, että Kiinassa olisi tuhansia tyttövauvoja adoptoitavissa, joten seuraavana kesänä aloin selvittämään adoptiota.
Yllä oleva teksti oli ensimmäinen kappale erään sinkkuäidin adoptiotarinasta. Hän sai lopulta erinäisten vastoinkäymisten jälkeen 3v 3kk vanhan tytön Nepalista ollessaan mitä ilmeisemmin 52-vuotias.
Voit lukea koko tarinan täältä ja siellä on ihanasti adoptiotyttösen kuvakin... http://www.rainbowkids.com/2006/02/attachment/206nepa.chtml
Eikö olekin onnellinen tarina? Kaikki Suomen yli viisikymppiset sinkut ja eronneet voisivat adoptoida lapsia ulkomailta, ettei tarvitsisi viettää yksin elämänsä loppuvuosia. Adoptiolapset sitten huolehtisivat näistä vanhuksista ja yhteiskunta säästäisi siinäkin.
Marraskuussa 1999 ollessani 49-vuotias erosin aviomiehestäni ja palasin työelämään. Emme olleet hankkineet lapsia, koska avioliitto oli niin myrskyisä. Huhtikuussa 2000 vanha ja sairas isäni muutti luokseni. Olen ainoa lapsi ja mietin tulevia yksinäisiä vuosia, kun ei olisi oikeastaan ketään sukulaisia muutamia serkkuja lukuun ottamatta. Tiesin, että Kiinassa olisi tuhansia tyttövauvoja adoptoitavissa, joten seuraavana kesänä aloin selvittämään adoptiota.
Yllä oleva teksti oli ensimmäinen kappale erään sinkkuäidin adoptiotarinasta. Hän sai lopulta erinäisten vastoinkäymisten jälkeen 3v 3kk vanhan tytön Nepalista ollessaan mitä ilmeisemmin 52-vuotias.
Voit lukea koko tarinan täältä ja siellä on ihanasti adoptiotyttösen kuvakin... http://www.rainbowkids.com/2006/02/attachment/206nepa.chtml
Eikö olekin onnellinen tarina? Kaikki Suomen yli viisikymppiset sinkut ja eronneet voisivat adoptoida lapsia ulkomailta, ettei tarvitsisi viettää yksin elämänsä loppuvuosia. Adoptiolapset sitten huolehtisivat näistä vanhuksista ja yhteiskunta säästäisi siinäkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Huomasitko sitä? Todennäköisesti tyttö elää nyt onnellisesti kahden äitinsä kanssa. Ehkäpä he matkustelevat ja tyttö näkee maailmaa, ehkä he harrastavat jotain mukavaa yhdessä, ehkä tyttö sai myös ikäisiään tovereita. Mitähän tyttö vastaisi, jos häneltä kysyttäisiin, että vaihtaisitko elämäsi takaisin lastenkotiin?
Tarkoitit varmaan, että nyt tyttö elää "kahdestaan äidin kanssa", sillä eihän tässä ollut kyse lesboparin adoptiosta ja tuskin jenkkiäiti ylläpitää lapsen ja nepalilaisen bioäidin välisiä suhteita. Tytöllä oli varmaan rakkaita ja läheisiä ikätovereita lastenkodissakin. Toivottavasti iäkäs sinkkuäiti jaksaa matkustella ja harrastella tytön kanssa sekä antaa lapsen luoda muitakin ihmissuhteita. Vähän hurjalta kuulosti se, ettei sinkkuäidillä ollut perhettä eikä sukua. Sehän tarkoittaa sitä, ettei adoptiolapsellakaan ole esim. isovanhempia, isää eikä sisaruksia. Toivottavasti sinkkuäiti ei saa sydänkohtausta tai muuta kuollettavaa sairautta ennen kuin lapsi on päässyt omilleen. Tytön ollessa 18v adoptioäiti on jo 67v. Kun tyttö aikanaan esim. 35-vuotiaana kaipaisi adoptioäidiltään elämänohjeita, niin äiti on jo 84v, jos hän on niin pitkäikäinen.
mulla on vähän sellainen tilanne mun nykyinne äiti on 59 ja ite olen 19 sitä on vaikeampi el'ää niin monen vuoden ikäeron kanssa ku elättyy ihan eri aikoina.. vaikeata ymmärtää toisia.. ja just ite pelkään et sit ku saam omia lapsia niin tuleeko mun nykyinen äiti näkemään niitä ja lapset isoäitiä.. ei siinä ole muuta pahaa ku tulevaisuus...
Kun oma kuopukseni on 19-vuotias, olen itse jo 65-vuotias -ja olen hänen biologinen äitinsä. Äidit ja isäthän ovat eri ikäisiä, toiset nuoria, toiset jo keski-iässä lapsia saadessaan.
Yleensä yli 45-vuotiaille ei enää anneta vauvaikäisiä adoptiolapsia. Isomman lapsen he tietysti voivat adoptoida, niin kuin tässäkin tapauksessa.
Ei voi muuta kuin toivottaa tälle äidille hyvää terveyttä ja pitkää ikää. Tiedän tapauksia, joissa lapsia ulkomailta adoptoineet ovat kuolleet, ja nämä lapset ovat siten jääneet toista kertaa orvoiksi.
Onko oikein adoptoida ulkomailta lapsi, joka ei ehkä ikinä voi löytää biosukulaisiaan, sinkkuäidille jolla ei ole aiempia lapsia, sisaruksia, vanhempia elossa jne. Adoptiolapsihan ei saa edes serkkuja uudessa kotimaassaan! Ystäviä voi saada, se ei ole pointtini. Pelottaa vaan, míhin tuommoinen voi johtaa. Muutenkin adoptoidut kokevat usein yksinäisyyttä, turvattomuutta ja sukulaisten kaipuuta.
Mäkin luin tuota. Äiti oli ollut adoptoidessaan 53-vuotias ja oli toivonut niin pientä TYTTÖÄ kuin mahdollista. Kiina oli torjunut adoptiohakemuksen ilman selitystä. Siinä vaiheessa käykin tekstissä ilmi, että tämä nainen oli eronnut opettaja ja hän oli sairastanut myös SYÖVÄN ennen adoptiota. Kiinan kieltäydyttyä hän suostui ottamaan 2-4 vuotiaan lapsen ja sai sitten tuon tytön Nepalista.
Siis että lapsen tehtävä on huolehtia sinusta sitten kun olet vanhus? Tuo on kyllä törkeetä mun mielestä. Sä ajattelet varmaan, että lapsi sillä tavalla maksaa sinulle takaisin sen kun sinä olet häntä hoitanut. Lapsi ei ole pyytänyt tulla luoksesi, hän ei ole mitään sinulle velkaa, ei koskaan. Minä en ainakaan odota lasteni huolehtivan minusta kun olen vanha. Jos haluavat tehdä sen, ok, mutta sitä en todellakaan heiltä ODOTA enkä vaadi.
ollut hankkia lapsi myrskyisään avioliittoon. Itsekästä olisi ollut hankkia biologinen lapsi ylipäätään ollenkaan tähän ylikansoittuneeseen maailmaan. Jokainen on loppujen lopuksi itsekäs; kuka enemmän kuka vähemmän. Kyllä tämä lapsi varmasti sai rakastavan äidin ja turvallisen lapsuuden. Mitä se ikinä sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa, että pitää vanhana huolta. Älä ole noin ulkokultainen.
Mistä sinä päättelet, että ko. adoptiolapsi sai rakastavan äidin ja turvallisen lapsuuden? Minä en ainakaan voi päätellä sitä yhden äidin kirjoittaman kirjoituksen perusteella. Älä ole noin hyväuskoinen ja yleistävä.
En ole kyseinen kirjoittaja, mutta yhtä lailla kirjoituksesta ei voi päätellä toisinkaan.
Ei siis voi yleistää suuntaan tai toiseen.
Ei voi muutenkaan tietää mitään todellista kyseisestä adoptioäidistä tai lapsesta. Mistä sen tietää vaikka koko kirjoitus olisi fiktiota ?
Ei voi päätellä kumpaankaan suuntaan. Siksi ei pitäisikään täällä kirjoitella, että kyseinen lapsi sai rakastavan äidin ja hyvän lapsuuden.