HEI!
Olen 21-vuotias nuorisoalan opiskelija ja teen päättötyötäni aiheesta 'epilepsia ja nuori'. Valitsin tämän aiheen, koska minulla on tästä omakohtaista kokemusta ja haluaisinkin nyt tietää, miten muut nuoret ja nuoret aikuiset ovat kokeneet epilepsian. Mitkä ovat olleet tuntemuksesi, kun sinut diagnosoitiin? Miten se on vaikuttanut elämääsi, esimerkiksi ammatin valinta, perhe, ystävät jne? Muitakin tuntemuksia saa kertoa. Olisin todella kiitollinen, jos edes muutama ihminen vastaisi tähän. Vastauksia voi lähetellä osoitteeseen [email protected] ja niiden olisi hyvä olla perillä viimeistään 3.3. mennessä. Olisi mukavaa, jos ilmoittaisit viestissä ikäsi. Kaikki tiedot ovat luottamuksellisia ja minä olen ainoa, joka ne lukee. Kiitos jo etukäteen!
T:Jenni-Matilda Siirilä
Olen 21-vuotias nuorisoalan opiskelija ja teen päättötyötäni aiheesta 'epilepsia ja nuori'. Valitsin tämän aiheen, koska minulla on tästä omakohtaista kokemusta ja haluaisinkin nyt tietää, miten muut nuoret ja nuoret aikuiset ovat kokeneet epilepsian. Mitkä ovat olleet tuntemuksesi, kun sinut diagnosoitiin? Miten se on vaikuttanut elämääsi, esimerkiksi ammatin valinta, perhe, ystävät jne? Muitakin tuntemuksia saa kertoa. Olisin todella kiitollinen, jos edes muutama ihminen vastaisi tähän. Vastauksia voi lähetellä osoitteeseen [email protected] ja niiden olisi hyvä olla perillä viimeistään 3.3. mennessä. Olisi mukavaa, jos ilmoittaisit viestissä ikäsi. Kaikki tiedot ovat luottamuksellisia ja minä olen ainoa, joka ne lukee. Kiitos jo etukäteen!
T:Jenni-Matilda Siirilä
Vastaukset 9
Vanhimmat
kirjoitusta tulemaan, kunhan aikaa
on enemmän.
Kiitos paljon sauvatar! :) edes yksi on avuksi!
pitänyt, yritän ensiviikolla kirjoittaa.
säännölliseksi,sen on pakko muuttua,koska itseensä pitää valvoa,ettei riehaannu liikaa,pysyypähän tiltit sitte pois
luonteeltani riehakas, energinen ja äkkipikainen.
Tuskin mun luonteenpiirteeni sen enempää kohtauksia lisää tekee ?
Lisää tekisi, jos olisin päivät pitkät kotona masentuneena sängyssä .
En kävisi ulkona ja olisin ilman ystäviäni jne...
ja videopelien peluuta
kestä videopelejä ym...
hyvä, kun tunnin per päivä jaksan olla
netissä.
Vastaan tähän ja taidan olla
pari päivää myöhässä.
Shokki se oli, kun 14v sain
tietää sairastavani Epilepsiaa.
Onneksi aluksi oli vain poissaolokohtauksia
monta vuotta.
Ensimmäinen ja toinen raskaus meni hyvin,
mutta kolmannen kanssa oli eniten
ongelmia lääkkeiden tasapainon kanssa.
Silloin tuli eniten isoja kohtauksia,
onneksi kaikki 3 lastani ovat terveitä.
Minua on aina kiehtonut hoitotyö,
joten aina olen ollut työsuhteissa,
joko lastenhoitajan tai perushoitajan
sijaisena.
Niinpä luin itseni Lähihoitajaksi.
Ongelmia ei ole Epilepsian kanssa ollut työpaikoillani,
kiitos siitä fiksuille työantajilleni.
Nuoruudessani en muista,
että Epilepsiastani olisi paljoa
puhuttu,
sillä se oli kaikille niin
vieras sairaus.
Nyt meillä siitä puhutaan hyvin avoimesti.
Myös nuorempana kavereilleni oltiin aika vaitonaisia,
mutta syynä saattaa olla myös se,
että poissaolokohtaukset oli
lääkityksellä hyvin hallinnassa
muutamia vuosia.
Omille lapsilleni olen kertonut kuinka pitää toimia kohtauksen tullessa,
sekä ystäväni myös tietävät kuinka toimia.
Nyt olen yli vuoden ollut poissa töistä
ja se jos mikä on ollut hyvin raskasta aikaa.
Vaikeaa on ollut soputua olemaan kotona ja neurologien lääkekokeiluissa.
Ykskaks tuli tilanne,
kun aloin taas saamaan isoja kohtauksia
jatkuvasti ja mikään lääke ei
niitä pidä poissa.
En siis nyt ole työkykyinen ja odotan innolla
jos pääsisin neurologiseen leikkaukseen,
jossa voitaisiin ohimolohkossa oleva
kohtauspesäke poistaa kokonaan.
Elämä ilman Epilepsiaa olisi ihaninta aikaa
ja voisin palata takaisin työelämään :)
- 38v.-
Ei tule myöhässä! Kiitos ihan pienistäkin jutuista!