Taas hänet näin, oli
hän niin yksin
taas.
Ei ollut ystävää, ei hän nauranut.
Yksin hän pihalle katseli,
katseli vähän
surullisesti,
mitähän miettinyt.
Minut huomasi,
varovasti hymyilin,
ehkä saisin ystävä
hänen olla.
Hän käänsi päänsä,
vaihtoi ihmettelevän
katseen taas poissaolevaan.
Hän ei halua ketään lähelleen.
Hän aina vetäytyy, on
niin huomaaton.
Jos minä vain tietäisin
mikä hänellä on,
jos hänen ystävä
saisin olla.
Hän on normaali, ei ulkoa
eroa. Vaan
ei hänellä ole ketään.
Niin on kai kaikki
ajatelleet, ei hän seuraa kaipaa.
Olkoon yksin.
Vaan olisi se kiva,
jos saisi ystävän
kanssa turista ja purista,
nauraa ja kuiskailla.
Ei ole ketään, hänen
tyjät silmänsä anovat,
ovat kai jo turruttaneet.
Silti hänellä olisi
paljon kertomista,
olisi paljon hymyä tallella.
Vaan kun ei ole ketään,
jolle sen arkun aukaista.
hän niin yksin
taas.
Ei ollut ystävää, ei hän nauranut.
Yksin hän pihalle katseli,
katseli vähän
surullisesti,
mitähän miettinyt.
Minut huomasi,
varovasti hymyilin,
ehkä saisin ystävä
hänen olla.
Hän käänsi päänsä,
vaihtoi ihmettelevän
katseen taas poissaolevaan.
Hän ei halua ketään lähelleen.
Hän aina vetäytyy, on
niin huomaaton.
Jos minä vain tietäisin
mikä hänellä on,
jos hänen ystävä
saisin olla.
Hän on normaali, ei ulkoa
eroa. Vaan
ei hänellä ole ketään.
Niin on kai kaikki
ajatelleet, ei hän seuraa kaipaa.
Olkoon yksin.
Vaan olisi se kiva,
jos saisi ystävän
kanssa turista ja purista,
nauraa ja kuiskailla.
Ei ole ketään, hänen
tyjät silmänsä anovat,
ovat kai jo turruttaneet.
Silti hänellä olisi
paljon kertomista,
olisi paljon hymyä tallella.
Vaan kun ei ole ketään,
jolle sen arkun aukaista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.