Tässä mietityttää seuraava asia. Poikamme ei ole menossa vielä hetkeen hoitoon, mutta ajatus pyörii jo mielessä. Itse olen lähihoitaja, päiväkodin vauvalasta hoitovapaalla poikamme kanssa kotona. Lähtiessään hoitoon poikamme on 1v10kk. Mitä hoitoa suosittelette?? Perhepäivähoitoa, yksityistä päiväkotia, jotain "teemapäiväkotia", vai tavallista päiväkotia? Kertokaa mielipiteenne!! Itse koin jotenkin päiväkodissa, että siellä kaikki on sellasta liukuhihnatyötä, työntekijöitä lapsilukuun nähden on AIVAN LIIAN VÄHÄN, syliä ei kerkeä antamaan tarpeeksi, ja lasten tarpeet hoidetaan liukuhihnamaisesti. Yksilöllisyyttä ja lasta ei mielestäni ehditä ottamaan tarpeeksi huomioon. Jos rahaa olisi paljonkin ylimääräistä, palkkaisimme ehkäpä kotiimme hoitajan, mutta sekin on kaksipiippuinen homma. Silloin poikamme jäisi paitsi samanikäisten kanssa sosiaalisista suhteista. Monet taidot opitaan kaverilta katsottuna, joten haluan ehdottomasti niitä "tarhakavereita" tai jotain, minne sitten ikinä meneekään hoitoon. Kertokaa omia kokemuksianne lastenne päivähoitoratkaisuista.
Kiitos!
Kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
mietitään ihan samaa.Ite olen ajatellut sen näin,että päiväkodissa on kuitenkin ohjattua toimintaa..Kuinka moni perhepäivähoitaja esim. askartelee,lukee ja yleensä on lasten kanssa.Voiko siihen luottaa,että perhepäivähoitaja on luotettava vai onko hän sellainen joka vain syöttää,käyttää ulkona?Mistä löytää tarpeeksi hyvän perhepäivähoitajan jolle voi jättää lapsensa. Tarhassa on kuitenkin aina 2-3 hoitajaa joten aina on monta silmäparia katsomassa. Mutta sitten taas perhepäivähoitaja on ehkä enemmän kodinomainen!!!Tiedä häntä mikä paras vaihtoehto.Meilläkin vaavi on vasta 10 kuukautta kun vien hänet hoitoon joten olisi löydettävä se paras vaihtoehto.
perhepäivähoitajaa. Ja meidän perhepäivähoitaja ainakin askartelee lasten kanssa, tekee retkiä läheiseen metsään, tekee ruokaa lasten kanssa yhdessä yms. Itse ainakin olen ollut todella tyytyväinen perhepäivähoitajaan.
Itse olen myös ollut töissä päiväkodissa. Ja ainakin siellä missä minä olin, niin hoitajia oli liian vähän lapsiryhmän suuruuteen nähden.
Pistä hoitoon, mutta tarkkaile tilannetta. Eiköhän mee kuitenkin ok. Ei ne enää ole ns sossusalajuonia joilla kaikki on putken päässä ajatuksillaan samanlaisia. Onneksi maailama siinä muuttuu.
Päiväkoti osottautui hyväksi ja en oo yhtään katunut. Hain ensisijaisesti paikkaa perhepäivähoitajalle, mutta jouduin sitten kieltäytymään, koska tällä hoitajalla oli koira ja mä oon pahasti allerginen eläimille, en uskaltanut ottaa riskiä. Päiväkodin ryhmässä oli neljä hoitajaa, yksi hoitaja neljällä lapsella ja meillä tyttö saanut ainakin hyvää hoitoa. Meillä on tyttö ainut lapsi ja on ollut hyvä, että on tottunut jakamaan muiden lasten kanssa asioita, eikä oo tullut itsekästä. Meillä on tulossa toinen lapsi ja laitan myöhemmin kanssa päiväkotiin, kun on sen aika.
...paras hoitopaikka on kotona! Itse olen myöskin lähihoitaja ja työskennellyt aikaisemmin useamman vuoden päiväkodissa. Tuona aikana päätin, että jos/kun saan omia lapsia, niin päiväkotiin eivät joudu! Nyt kun lapsia on kaksi kappaletta, olen päätöksessäni pysynyt.
Itselläni on aivan sama kokemus siitä, että lapset hoidetaan päiväkodissa liukuhihnamaisesti, eikä syliä tai muutakaan yksilöllistä hoitoa tai kasvatusta ehditä antamaan. Usein kyllä niistä vanhemmille puhutaan, mutta oman kokemukseni mukaan se on vain "sanahelinää".
Tutkimuksissa on todettu, että vastoin kuin luullaan, (liian) varhain aloitettu päiväkotihoito ei sosiaalista lasta, vaan aiheuttaa enemmän epäsosiaalista käytöstä. Viisaat ovatkin kiteyttäneet asian näin: "Miten toinen vielä epäsosiaalinen voisi sosiaalistaa toista epäsosiaalista?"
Kyllähän se pitkälti on niin, etenkin pienten osastolla, että kun vähien hoitajien aika menee perushoidon turvaamiseen ja lapset ovat paljolti "omillansa", he usein ovat toistensa kimpussa, kuin kissat ja koirat. Erään tuttavani lapsi, joka joutui päiväkotiin juuri vuoden täytettyään, on kyllä hyvä esimerkki; heti kun joku ei mene oman mielensä mukaan, tai joku uskaltaa tulla lähellekään hänen valitsemaansa lelua, pikku nyrkit ja hampaat ovat toimintavalmiudessa, jolloin muiden lasten ystävällisetkään lähestymisyritykset eivät onnistu... Ymmärrän hyvin miksi, kun aikani päiväkodissa katselin noiden pienten "selviytymistaistelua"...
Itse siis pidän parhaana lasten kotihoitoa, mutta tiedän, ettei kaikilla ole siihen mahdollisuutta. Sekään ei tietysti ole hyvä, jos lapsella ei ole minkäänlaisia kontakteja muihin lapsiin. Meillä lapsilla on vain vuosi ikäeroa ja kaveri on aina omasta takaa- miten teille sopisi kyseinen järjestely? :) Suosittelen! Kavereita on muutenkin esim. tuttavaperheissä, naapureissa jne. ja lapset saavat sopivissa määrin olla heidän kanssaan.
Yksi järjestely, jota olen kuullut kiiteltävän on se, että esim 2-3 perhettä ottaa yhteisen hoitajan lapsilleen ja lapsia hoidetaan vuoroin heidän kotonaan. Itse suhtaudun varauksella perhepäivähoitajiin yms., koska heissä on monenlaisia ja heidän tekemisiään ei kukaan valvo, kuten päiväkodissa, jossa kukaan ei pääse mielivaltaisesti käyttäytymään, kun on useita aikuisia paikalla. Eräällä ystävälläni on erittäin huono kokemus perhepäivähoitajasta, joka kohteli pitkään hänen lapsiaan huonosti, mutta asia tuli tietoon vasta, kun lapset kasvoivat sen verran isoiksi, että osasivat asioista kertoa.
Hyvän hoidon järjestäminen etenkin pienelle lapselle, joka ei vielä osaa kertoa, mitä hoitopaikassa tapahtuu, voi olla vaikea tehtävä, mutta toivon, että löydätte hyvän ratkaisun!
Mamitsu83! Jos pyytää toisia kirjoittamaan omia kokemuksiaan tai neuvomaan näillä palstoilla, olisi kohteliasta jotenkin osoittaa lukeneensa vastaukset- jos ei nyt aivan kiittää halua..!