lapseni syntymän jälkeen,4vuotta sitten nää paheni.. aluksi se oli vain pientä tarkastelua,iltaisin katoin että kahvinkeitin ja levyt ei ole päällä ja että ovi on lukossa..ehkä ihan normaalia..? mutta tosiaan viimeisen vuoden ajan joka ilta katson järjestyksessä että kaikki ikkunat on lukossa,keittiössä kaikki laitteet pois päältä,ovet lukossa,tv ja dvd laitteistot pois päältä,vessassa kone pois päältä..huhhuh! tiedän että kaikki toi on tyhmää ja tiedän että mitään ei voi tapahtua ja että kukaan ei meille tule yöllä,mutta jostain syystä noi kaikki on pakko joka ilta tehdä! ja se ärsyttää! olen yksinhuoltaja ja ollut raskaudesta asti yksin,niin siksi on turvaton olo..mut ei tää silti ole normaalia!enkä jaksais enää tehdä kierrosta iltaisin.. ja kun kotoa lähdetään niin mun on kokeiltava ovea kolme kertaa!aina kolme kertaa! mitä hittoa mä voin tehdä että saan nää loppumaan?? help!!
neuroottinen?!
minä..
71042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä noi pakko-oireiselta häiriöltä (OCD) kuullostaa, netistä löytää varmasti aiheesta tietoa.
Mieliala lääkkeilläkin voidaan pakko-oireita hillitä.
Ben Furmannilla on aika hyvä kirja Perhosia vatsassa.
Voisit käydä psykiatrin tai ihan (yleislääkärinkin) juttusilla.
Noi pakko-oireet ei oo mitään harvinaisia et oo yksin asias kanssa.
että nuo asiat ovat vielä normaalin rajoissa. Kun olet yksin vastuussa lapsestasi ja kaiken hoidat yksin tuntuu joskus turvattomalta. Tiedän sen kokemuksesta, koska olen myös ollut raskausajasta lähtien yh-äiti ja itsellänikin on ollut samanlaista asioiden ja ovien, kahvinkeittimien, sähkölaitteiden yms. moneen kertaan tarkistamista. Aika rasittavaa puuhaa, mutta liittyy varmaan tuohon elämäntilanteeseen. Mutta se menee ohi ajan kanssa. Kun lapsesi kasvaa ja pahimmat paineet yh-äitiydestä alkavata hellittää, niin asioiden varmistelukin pikku hiljaa vähenee. Tottakai sitä yrittää parhaansa mukaan varmistaa, että kaikki on turvallista, ettei lapselle tapahdu mitään, ettei koti pala poroksi, niin ettei olisi paikkaa mihin lapsen kanssa mennä. Ei kannata olla kovin huolissaan asiasta, joillakin vain ylikorostuu nuo asiat. Niin kuin myös minulla. Nyt ei niinkään enää, vaikka vieläkin yritän olla mahdollisimman huolellinen ja varmistan kyllä edelleen, mutten enää ole yhtä neuroottinen. Lapseni on jo 11v, niin että kyllä se siitä.
edelliseen. Joskus laitoin jopa pyykkiä täynnä olevan telineen ulko-oven eteen, jotta varmasti kuulisin, jos joku yrittäisi tunkeutua yöllä asuntoomme. Kukahan olisi voinut yrittää, kun taustalla ei ollut mitään huonoa tai väkivaltaista suhdettakaan, eikä meillä ketään yöllä rampannut muutenkaan. Joskus laitoin kengat oven eteen yms.
Enkä silti pitänyt itseäni hulluna tms. ehkä vähän neuroottisena kumminkin. Se on se ylikorostunut suojeluvaisto sitä pientä kohtaan ennen kaikkea.
Nyt meillä on koira, joka herättää koko talon, jos joku on ovemme takana. Ei huolen häivää enää siitäkään asiasta. Vahtiva rotu...!
Kyl noi edellä kirjoittaneen oireet on mun mielestä enemmän kun vähän neuroottisia.
Hei! mulla on sama ongelma. Tarkastan kaiken ainakin sata kertaa ennenkuin voin lähteä kouluun. Usein kesken koulumatkan joudun kääntymään kotiin kun mietin että mitä jos se hella jäikin päälle ja koirat palaa kotona? Tää on kamalaa:(