missä menee teidän mielestänne pettämisen raja?
meneekö se pusussa ilman tunteita, vai
kiihkeässä suudelmassa tunteiden kanssa?
ihastuminen/rakastuminen?
vai vasta siinä kun löytää ittensä/toisen
jonkun muun kuin kumppaninsa sängystä?
vastailkaa!
meneekö se pusussa ilman tunteita, vai
kiihkeässä suudelmassa tunteiden kanssa?
ihastuminen/rakastuminen?
vai vasta siinä kun löytää ittensä/toisen
jonkun muun kuin kumppaninsa sängystä?
vastailkaa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pusu = ei pettämistä, suihinotto = pettämistä
Siis no. Oikeastaan se kun löytää itsenä/toisen jonkun muun sängystä ei oo pettämistä, jos siin ei oo tunnetta mukana. Mut kiihkeä suudelma on kyl paljon pahempaa pettämistä!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Pieni pusu jollekin ystävälle ei ole vielä pettämistä, mutta syvä suudelma on. Mutta jos tyttö katuu suudelmaansa, niin voin antaa anteeksi. Jos tyttö ei kerro, suudelleensa jonkun kanssa, niin se on poikki. Seksi (suuseksikin riittää) on jo sen verran vakava asia, että suhde on poikki heti, jos sellaisesta tyttöystäväni saan kiinni, ja vaikka tunnustaisikin...
Raja menee siinä, kun satuttaa toista tietoisesti. Jos tietää, ettei kumppani hyväksy pussailua toisten kanssa, silloin pussailu on pettämistä. Tällaisista asioista kannattaa varmaan puhua hyvissä ajoin, ettei tule väärinkäsityksiä.
Omasta mielestäni suutelukin on pettämistä, onhan se sentään hellyyden ja rakkauden osoitus. Kuten myös kaikkinainen sängyssä pelehtiminen, koska sellainen kuuluu parisuhteeseen eikä vieraiden ihmisten ajankuluksi. Vaikka nykyään ajatellaankin, että täytyy saada naida ketä huvittaa ja tyydyttää kaikki tarpeensa heti ja välittömästi...
pettäminen on fyysinen asia, jossa ei välttämättä ole tunteita mukana ollenkaan. pettämisellä ei mielestäni ole rajoja. mutta ihminen pettää ajatuksin, sanoin ja teoin, ja aina se on pettämistä. ja missään näissä kolmessa tavassa se ei ole oikeutettua, tai vähemmän syntistä. se on aina yhtä paha asia.
rajaaminen on vaikeaa. jos annan pusun hyvälle ystävälleni, se ei tietenkään ole pettämistä. mutta heti kun mukana on intohimo ja tietoisuus pettämisestä, se on pettämistä.
mielestäni pettäminen tulee antaa anteeksi, ellei siitä tule toistuvaa. ihminen tekee virheitä, ja koska kaikki on ihmisiä, heittäköön se ensimmäisen kiven kuka ei ole tehnyt pahaa.
Minulla on jo puolentoista vuoden ajan ollut huono omatunto yhdestä tapahtumasta. Olin kaveriporukalla baarissa ja siellä oli paljon aloittaneita opiskelijoita. Illan aikana oltiin otettu jo jonkin verran alkoholia ja olin mielestäni reilussa humalatilassa.
Tanssilattialla kiinnitin huomiota erääseen nuoreen vaaleaan naiseen ja uskon hetkellisesti ihastuneeni häneen. Seurailin häntä siinä jonkun aikaa ja kun sain tilaisuuden esittelin itseni ja kättelin häntä. Kerroin hänelle myös siitä, kuinka hänen ulkonäkönsä oli tehnyt vaikutuksen minuun. Myös toisen kerran illan aikana tunnustin "ihastustani" hänelle.
Tyttöä en ikinä suudellut eikä ollut minkäänlaista käpälöintiä puolin tai toisin. Olen koittanut muistella tapahtumia jälkikäteen, motiivejani.. enkä muista että olisin ajatellut häntä ns. sänkyyni tai vastaavaa. Eikä tavoitteenani ollut pettää tyttöystävääni, nykyistä avopuolisoani. Ilta päättyi niin, että poistuimme jossain vaiheessa siitä baarista ja sammuin (mies) kaverini luokse kirkkaita nautittuamme. Seuraavana päivänä häntä koipien välissä kotiin kunhan jalat kantoi.
Parisuhde tilanteeni oli tuolloin muistaakseni kohtuullinen, pientä kränää saattoi olla ilmassa, sellainen heikompi kausi mielestäni. Muttei kuitenkaan mitään todella vakavaa. Meillä menee nykyään todella hyvin ja arvostan ja rakastan häntä hyvin paljon. Enkä haluaisi missään nimessä riskeerata parisuhdettamme.
Välillä tulee kuitenkin huonon omantunnon pistoksia ja mietin, olisiko pitänyt kertoa tapahtuneesta avopuolisolleni, mietin sitä myös kihlautumisemme jälkeen, että olisin henkisesti voinut aloittaa puhtaalta pöydältä avoliiton. Mutta tätä tunnustusta en missään vaiheessa ole uskaltautunut tekemään.
Tavallaan en koe pettäneeni puolisoa, mutta toisaalta omatunko kalvaa. Mieli tekisi toisaalta kertoa mutta en tiedä miten puoliso tarinaan suhtautuisi. Täälläkin on monenlaista käsitystä pettämisestä, minulle jo tekemäni tuntuu pettämiseltä. Parisuhteemme ei ole yltiömustasukkainen, mutta välitämme kyllä mitä toinen tekee.
Sivuutanko tämän tapahtuman vain ajatuksella "ihastuminen", mitä voi sattua vai keräänkö rohkeutta asian kertomiseen(?).
tarkennuksena, että poistuimme baarista kaveriporukalla ilman tyttöjä ja sitten sammuin :)
oma mielipiteeni on, että sinun kannattaisi kertoa, varsinkin jos asia sinua vaivaa. Eihän tuo kuulosta yhtään pahalta, jos esität asian noin. jos oma poikaystäväni kertoisi minulle vastaavanlaisen tarinan, arvostaisin sitä kyllä, vaikka aika varmasti nauraisin tilanteelle :) tuskin koko asia on kovin merkityksellinen, mutta oman mielenrauhasi takia, kerro ihmeessä.
Mun mielestä pettämisen raja menee ihan suudelmasta.Mitä pidemmälle siitä menee nii sen pahempi pettäminen tapahtuu!
Ihmiset!Älkää pettäkö!!
niin, tuskinpa kukaan tahallaan pettää?
mikäköhän saa sitten ihmiset hyppäämään aidan toiselle puolelle? omma prinssi ei enään olekkaan se unelma?
no kaikkihan me olemme vain ihmisiä, kukaan ei ole täydellinen.
mielestä pettämisen raja menee jo flirttailussa(tai pusussa ilman tunteita.....
eri asia jos pussaa poskelle
jo suutelussa ilman tunteita ja seksi ilman tunteita on myös pettämistä, ainaki mulle.