Till C
Kun luen vihaisia ja surullisia viestejä tällä palstalla, mietin, että ne ovat sinulta... positiivisia viestejä luen haaveillen hetken, mutta päädyn siihen, että "ei voi olla". Kirjoitan tämän eräälle C:lle (m, itse n).
Onko totta, että ollaan puhuttu chatissä ainakin kerran? Olit kesätöissä lähellä täällä, missä asun ja kun lähin junalla aamulla töihin, näin sut ja kaverisi? Olit samaan aikaan Seurasaaren tapahtumassa joulukuussa kuten minäkin? Olen nähnyt sut joskus junalla liikkuessani, katsonut pitkään, ja sä olet katsonut takaisin? Joko olen tulossa hulluksi, kun nään sut ties missä, tai sitten olit siellä.
Jos olen ollut "ulkopuolinen idiootti" ja sotkenut sun ja jonkun välejä selityksieni selityksillä, niin olen pahoillani. En tee enää niin. Tämän kirjoituksen jälkeen. Aion tosin pyytää anteeksi hölmöilyäni. ... Jos olet yksin paikalla, siis. Jos vaikuttaa siltä, ettei sinua ehkä kiinnosta kuunnella, niin sitten en tuppaudu.
Selitän ja selitän, kun olen aika epävarma... Ei olisi pitänyt kysellä muiden mielipiteitä, minähän siellä olin paikalla. Mutta se itsetehty käsikoru ja yksi luokkakuva, missä käsivartesi näyttäisi olevan jonkun polven ympäri ja kun sua ei näkynyt välillä lainkaan, ...ajattelin olleeni oikeassa, että niinpä, ei ihme, varattu. En ajatellut, että pelasit mitään, olin suuttunut itselleni. Ja huonoon tuuriin.
Mitä mietin susta? Sait mun mielen sekaisin. Lomalla vuoden vaihteessa heräilin keskellä yötä mielessäni sinä ja kuvittelin, että tässä on jotain telepaattista. Muutaman kerran olen tullut kipeäksi, kun hermoilen näkemistäsi. Kolhin kyynärpääni ja jalkani, ja pystyin olemaan jopa pari kertaa pois sieltä, missä yleensä nään sut, sitten taas takaisin. En kunnolla tunne sua, mutta melkein alusta asti sussa oli jotain tuttua. Heitin joskus jotain ihan tyhmää juttua,
johon kuitenkin sanoit jotain takasin. Et naureskellut mulle, vaan yritit auttaa. Huomaavaisena ja jotenkin turvallisena
rauhoitit jos en meinannut osata jotain. Joskus, kun katson ja katsot takaisin, en edes huomaa muita siinä ympärillä. Jos naureskelen jollekin, niin itelleni, en sulle. En ainakaan pahassa mielessä. Olin kiinnostunut kesällä, sitten ihastuin ja nyt edelleen pidän susta. Jos edes näen sut, niin voin todeta, että sä olet kunnossa ja mietin hymyillen vielä seuraavanakin päivänä. En hymyillen tälle tilanteelle, mutta sille, että näin sut.
Olen sotkenut pahemmin kuin koskaan aiemmin. Joko en vaan ymmärrä mitään tai sitten tajuan kaiken väärin. Tai olen vaan myöhässä, koska mulla on vähän kehno ajoitus.
Kirjotan vaikka minkälaisia tarinoita ja viestejä, enkä oikein osaa sanoa mitään suoraan. Silti toivon, että mulle sanotaan asiat suoraan. ...En sitten mietiskele ja analysoi niin paljon. En voi edes nukkua ilman valoja, kun olen katsonut kauhuleffoja välttääkseni liikaa miettimästä. Outoa, niin... Kuten vähän sekin, että moni varmaan ajattelee mua jonakin
prinsessana. Ilostun pienistä asioista, mutta ei se tarkoita, että olisin elänyt kuin prinsessa. Vaaleanpunaisessa pumpulissa. (Mä olen muuten varma, että olet seurustellut enemmän kuin minä.) Jotain yhteistä...kumpikin tökkii jalallaan mattoa, kattelee muualle, pyörittää peukaloitaan tai hypistelee sormiaan hermostuneena. (Harmi, kun aina ei voi pitää
sormuksia, mulla olisi sillon jotain tekemistä käsilläni. Sormukset eivät ole kihlasormuksia. niin, no, kukaan ei kysynyt tätä, mutta silti.)
Mulla ei ole mikään kiire mihinkään, en hosu enää mitään. Jag var inte upptagen, men nu är
jag liten...med skolan. Men om du är, vill jag inte störra. Mutta, nähdään sitten ehkä joku päivä tässä... sulla on kyllä varmaan kaikkea, mikä pitää kiireisenä. Jos vaikutan omituiselta, olen vihainen itselleni. Kun en osannut selvittää mitään aikaisemmin.
Aion kyllä tehdä sen, jos pystyn.
Oikea henkilö varmaan tunnistaisi itsensä tästä tekstistä. ...tai sen, että tämä kuulostaa minulta. Jos ei näy eikä kuulu vähään aikaan mitään, ehkä lähetän vielä viestiä kysyäkseni, onko hän kunnossa. Ei pelleilyjä.
Tosin pahemmin en kai enää voi sählätä.
I alla fal, hälsningar
från någon konstigt S
ps. Farkuillakin voi muuten jotenkin venytellä, jos ne on stretch-farkut.
Kun luen vihaisia ja surullisia viestejä tällä palstalla, mietin, että ne ovat sinulta... positiivisia viestejä luen haaveillen hetken, mutta päädyn siihen, että "ei voi olla". Kirjoitan tämän eräälle C:lle (m, itse n).
Onko totta, että ollaan puhuttu chatissä ainakin kerran? Olit kesätöissä lähellä täällä, missä asun ja kun lähin junalla aamulla töihin, näin sut ja kaverisi? Olit samaan aikaan Seurasaaren tapahtumassa joulukuussa kuten minäkin? Olen nähnyt sut joskus junalla liikkuessani, katsonut pitkään, ja sä olet katsonut takaisin? Joko olen tulossa hulluksi, kun nään sut ties missä, tai sitten olit siellä.
Jos olen ollut "ulkopuolinen idiootti" ja sotkenut sun ja jonkun välejä selityksieni selityksillä, niin olen pahoillani. En tee enää niin. Tämän kirjoituksen jälkeen. Aion tosin pyytää anteeksi hölmöilyäni. ... Jos olet yksin paikalla, siis. Jos vaikuttaa siltä, ettei sinua ehkä kiinnosta kuunnella, niin sitten en tuppaudu.
Selitän ja selitän, kun olen aika epävarma... Ei olisi pitänyt kysellä muiden mielipiteitä, minähän siellä olin paikalla. Mutta se itsetehty käsikoru ja yksi luokkakuva, missä käsivartesi näyttäisi olevan jonkun polven ympäri ja kun sua ei näkynyt välillä lainkaan, ...ajattelin olleeni oikeassa, että niinpä, ei ihme, varattu. En ajatellut, että pelasit mitään, olin suuttunut itselleni. Ja huonoon tuuriin.
Mitä mietin susta? Sait mun mielen sekaisin. Lomalla vuoden vaihteessa heräilin keskellä yötä mielessäni sinä ja kuvittelin, että tässä on jotain telepaattista. Muutaman kerran olen tullut kipeäksi, kun hermoilen näkemistäsi. Kolhin kyynärpääni ja jalkani, ja pystyin olemaan jopa pari kertaa pois sieltä, missä yleensä nään sut, sitten taas takaisin. En kunnolla tunne sua, mutta melkein alusta asti sussa oli jotain tuttua. Heitin joskus jotain ihan tyhmää juttua,
johon kuitenkin sanoit jotain takasin. Et naureskellut mulle, vaan yritit auttaa. Huomaavaisena ja jotenkin turvallisena
rauhoitit jos en meinannut osata jotain. Joskus, kun katson ja katsot takaisin, en edes huomaa muita siinä ympärillä. Jos naureskelen jollekin, niin itelleni, en sulle. En ainakaan pahassa mielessä. Olin kiinnostunut kesällä, sitten ihastuin ja nyt edelleen pidän susta. Jos edes näen sut, niin voin todeta, että sä olet kunnossa ja mietin hymyillen vielä seuraavanakin päivänä. En hymyillen tälle tilanteelle, mutta sille, että näin sut.
Olen sotkenut pahemmin kuin koskaan aiemmin. Joko en vaan ymmärrä mitään tai sitten tajuan kaiken väärin. Tai olen vaan myöhässä, koska mulla on vähän kehno ajoitus.
Kirjotan vaikka minkälaisia tarinoita ja viestejä, enkä oikein osaa sanoa mitään suoraan. Silti toivon, että mulle sanotaan asiat suoraan. ...En sitten mietiskele ja analysoi niin paljon. En voi edes nukkua ilman valoja, kun olen katsonut kauhuleffoja välttääkseni liikaa miettimästä. Outoa, niin... Kuten vähän sekin, että moni varmaan ajattelee mua jonakin
prinsessana. Ilostun pienistä asioista, mutta ei se tarkoita, että olisin elänyt kuin prinsessa. Vaaleanpunaisessa pumpulissa. (Mä olen muuten varma, että olet seurustellut enemmän kuin minä.) Jotain yhteistä...kumpikin tökkii jalallaan mattoa, kattelee muualle, pyörittää peukaloitaan tai hypistelee sormiaan hermostuneena. (Harmi, kun aina ei voi pitää
sormuksia, mulla olisi sillon jotain tekemistä käsilläni. Sormukset eivät ole kihlasormuksia. niin, no, kukaan ei kysynyt tätä, mutta silti.)
Mulla ei ole mikään kiire mihinkään, en hosu enää mitään. Jag var inte upptagen, men nu är
jag liten...med skolan. Men om du är, vill jag inte störra. Mutta, nähdään sitten ehkä joku päivä tässä... sulla on kyllä varmaan kaikkea, mikä pitää kiireisenä. Jos vaikutan omituiselta, olen vihainen itselleni. Kun en osannut selvittää mitään aikaisemmin.
Aion kyllä tehdä sen, jos pystyn.
Oikea henkilö varmaan tunnistaisi itsensä tästä tekstistä. ...tai sen, että tämä kuulostaa minulta. Jos ei näy eikä kuulu vähään aikaan mitään, ehkä lähetän vielä viestiä kysyäkseni, onko hän kunnossa. Ei pelleilyjä.
Tosin pahemmin en kai enää voi sählätä.
I alla fal, hälsningar
från någon konstigt S
ps. Farkuillakin voi muuten jotenkin venytellä, jos ne on stretch-farkut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen ihan samaa mieltä siitä että farkuilla
voi venytellä, vielä vaan sanon että kannattaa luottaa omaan intuitioon ja käsitykseen asioista.....
kannattaisi luottaa siihen "musta tuntuu" tai johonkin vaistojuttuun, myöhemmin huomaa, että oliskin ollut oikeassa.
ei voi tajuta mitään kuin vasta paljon myöhemmin, puhuin eräälle joskus, että "me" olimme yhdessä tapahtumassa, vaikka siellä oli minä, siskoni ja sen poikaystävä. ...Kuinka moni ajattelee "me"-sanonnasta, että se viittaisi kaveriin/siskoon, ei varmaan moni. ...Silti itse aina puhun niin.
Olen tainnut sotkea jo paljon aiemmin kuin edes tiesin.