Jännitän kaikkia tilanteita ihmisten kanssa...ja asun kerrostaloasunnossa, mikä tuntuu päivittäin todella hankalalta, mutta näin opiskelijana minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.
Katson aina ovisilmästä onko ketään rapussa ennen kuin avaan oven..Jos kuulen jonkun tulevan niin odotan että se menee pois. Mutta kaikkein hölmöintä on se, että en voi esim. kylvyssäkään käydessäni rentoutua, sillä viereisen asunnon kylpyhuoneesta kuuluvat äänet minun kylpyhuoneeseeni, joten asian on pakko olla myös toisin päin, että minun kylpyhuoneeni äänet kuuluvat naapuriin. Kylvyssä yritän olla mahdollisimman liikkumatta, jotta mahdollisesti vessassa oleva naapuri ei kuulisi loiskahduksia. Vessassa olevassa kaapissa on magneettiovi, jonka sulkeutuessa kuuluu aina kopsahdus. En ikinä sulje ovea koska en halua että naapuri kuulee minun olevan vessassa. Jännitän myös aina käydessäni asioilla vessanpöntöllä, koska kaikki lirittämiset ja loiskinat kuuluvat naapuriin. En ikinä sulje vessan ovea, koska siitä kuuluu kamala kolahdus. Ja tämän kirjoituksen jälkeen taidan mennä öljyämään yhden saranan jotta siitä ei kuuluisi narahdusta oven liikkuessa. Imuroidessani tunnen hirveää ahdistusta koska siitä kuuluu niin kova ääni, ja se kuuluu varmasti myös naapuriin. Jos yleensäkin jostain toiminnosta sattuu kuulumaan ääntä, tuntuu että pääni räjähtää sillä sekunnilla.
En ymmärrä mistä nämä kaikki oudot tavat ovat tulleet, olen asunut aikaisemmin koko elämäni omakotitalossa, jossa en jännittänyt yhtään mitään ääniä.
Minun on myös tosi vaikea käydä julkisessa paikassa vessassa, usein istun pöntöllä enkä pysty tekemään asioitani, koska pelkään että muut kuulevat. Menen ihan lukkoon näissä tilanteissa, ja on ikävää jos on kova pissahätä eikä pysty pissaamaan. Tiedän, että nämä kaikki äänet ovat TÄYSIN luonnollisia eikä niissä ole MITÄÄN hävettävää, eikä KETÄÄN varmastikaan kiinnosta miten liritän pissatessani, mutta en vaan voi mitään itselleni, ahdistus on täysin rajaton.
Jos tämä jonkun mielestä vaikuttaa provolta niin haluan vakuuttaa että se ei todellakaan sitä ole, ihan jokapäiväistä elämääni vaan.
Katson aina ovisilmästä onko ketään rapussa ennen kuin avaan oven..Jos kuulen jonkun tulevan niin odotan että se menee pois. Mutta kaikkein hölmöintä on se, että en voi esim. kylvyssäkään käydessäni rentoutua, sillä viereisen asunnon kylpyhuoneesta kuuluvat äänet minun kylpyhuoneeseeni, joten asian on pakko olla myös toisin päin, että minun kylpyhuoneeni äänet kuuluvat naapuriin. Kylvyssä yritän olla mahdollisimman liikkumatta, jotta mahdollisesti vessassa oleva naapuri ei kuulisi loiskahduksia. Vessassa olevassa kaapissa on magneettiovi, jonka sulkeutuessa kuuluu aina kopsahdus. En ikinä sulje ovea koska en halua että naapuri kuulee minun olevan vessassa. Jännitän myös aina käydessäni asioilla vessanpöntöllä, koska kaikki lirittämiset ja loiskinat kuuluvat naapuriin. En ikinä sulje vessan ovea, koska siitä kuuluu kamala kolahdus. Ja tämän kirjoituksen jälkeen taidan mennä öljyämään yhden saranan jotta siitä ei kuuluisi narahdusta oven liikkuessa. Imuroidessani tunnen hirveää ahdistusta koska siitä kuuluu niin kova ääni, ja se kuuluu varmasti myös naapuriin. Jos yleensäkin jostain toiminnosta sattuu kuulumaan ääntä, tuntuu että pääni räjähtää sillä sekunnilla.
En ymmärrä mistä nämä kaikki oudot tavat ovat tulleet, olen asunut aikaisemmin koko elämäni omakotitalossa, jossa en jännittänyt yhtään mitään ääniä.
Minun on myös tosi vaikea käydä julkisessa paikassa vessassa, usein istun pöntöllä enkä pysty tekemään asioitani, koska pelkään että muut kuulevat. Menen ihan lukkoon näissä tilanteissa, ja on ikävää jos on kova pissahätä eikä pysty pissaamaan. Tiedän, että nämä kaikki äänet ovat TÄYSIN luonnollisia eikä niissä ole MITÄÄN hävettävää, eikä KETÄÄN varmastikaan kiinnosta miten liritän pissatessani, mutta en vaan voi mitään itselleni, ahdistus on täysin rajaton.
Jos tämä jonkun mielestä vaikuttaa provolta niin haluan vakuuttaa että se ei todellakaan sitä ole, ihan jokapäiväistä elämääni vaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onneksi olkoon, sinulla on neuroosi.
provolta, mutta tiedän kyllä hyvin mitä tarkoitat, sain hieman lohtua tuosta :)
>Katson aina ovisilmästä onko ketään rapussa ennen kuin avaan oven..
En avaa kenellekään ovea, jos on asia, niin soitakoon ensin kännykään ja kertokoon mitä asiaa. Kaikenlaisille hihhuleille ja kauppiaille ei muutenkaan ole asiaa mun asuntoon
Tuttavien ja sukulaisten kanssa oli alussa ongelmia, kun tulivat sovittamatta, mutta kun pari kertaa jätin oven avaamatta (vaikka olin kotona), niin myös tottuivat soittaa etukäteen. Joten nyt ei ole mitään ongelmia tämän asian kanssa.
>Jos kuulen jonkun tulevan niin odotan että se menee pois.
Sama täällä, paitsi etten edes halua nähdä naapureita. Kateellisia ovat, ja mitä vähemmän kontakteja sitä vähemmän ongelmia. Itse asiassa en edes muista milloin viimeksi olen edes nähnyt jonkun naapurin..
>Kylvyssä yritän olla mahdollisimman liikkumatta, jotta mahdollisesti vessassa oleva naapuri ei kuulisi loiskahduksia.
Ratkaisin ongelman jättämällä veden päälle, peittää hyvin kaiken melun. Toinen ratkaisu on sitten radion laittaminen päälle.
>Jännitän myös aina käydessäni asioilla vessanpöntöllä, koska kaikki lirittämiset ja loiskinat kuuluvat naapuriin.
Sama ratkaisu tähänkin ongelmaan, laita vesi päälle, niin ei kuulu mitään. Vaikka olen paskalla, niin vesi valuu lavuaariin ja pettää kaikki pieruäänet :)
>Minun on myös tosi vaikea käydä julkisessa paikassa vessassa, usein istun pöntöllä enkä pysty tekemään asioitani, koska pelkään että muut kuulevat.
Joo sama täällä, miehenä vielä pahempi juttu, kun tuntuu, että vieressä seisova joku hintti katselee mulkkuani, ja silloin vaikka olisi kova kusihätä ei saa hoidettua asioita.
>Jos tämä jonkun mielestä vaikuttaa provolta niin haluan vakuuttaa että se ei todellakaan sitä ole, ihan jokapäiväistä elämääni vaan.
Tuttua on, ei mitään ihmeellistä :)
Onpas mukava tietää että on joku toinenkin yhtä kaheli olemassa. =) Tuo vesiratkaisu kuulostaa hyvältä mutta mun omatunto ei kestä sitä että valutan vettä turhaan. Ehkä sit pitäs laittaa radio kovalle, mutta kun nuo kovat äänet ahdistaa. Mitähän sitä sitten keksis...on siinäkin ongelma, naapuri varmaan naurais kuollakseen jos kuulis mitä mietin..
Minäkään en muista millon oisin nähnyt viimeksi jonkun naapurini, en ees tiedä minkä näköisiä ihmisiä mun seinänaapureissa asuu! =)
Mulla ei ole sitä ongelmaa että joku tulisi käymään. Mun luona käy korkeintaan tv-lupatarkastaja ja jehovantodistajat.
Mutta tosiaan, onneksi mun ei sentään tarvi pissata pisuaariin muiden nähden. Siitä ei IKINÄ tulis mitään. =)
Keskeistä sun ongelmissa lienee tuo äänien tuottamisen pelko? Siihen on varmaan syynsä. Tuollaisen pelkotilan takana on usein jokin alitajuinen syy, jota ei itse siis pysty tiedostamaan. Suosittelin sulle, että perehtyisit hypnoosiin: etsit vaikka netistä tietoa ja hypnotisoijia, jotka toimivat sun alueellasi.
hei,
tiedän varmuudella että kyse on pakkoneuroosista joka on tullut sulle jostain syystä, esim. yksinäisyydestä, tympääntymisestä elämään, kouluun, asuinpaikkaan tai yleinen stressi ym. vaikuttavat tähän.
Mulle kävi huonosti. asuin kanssa kerrostalossa eikä ystäviä, pieni kämppä , typerä paikkakunta, koulu jossa ei haastetta...aiheutti mulle valtavan stressin ja sairastuin neuroosiin. eli kaikki paikat piti tarkistaa moneen kertaan ja ovea kolkutettava väh. 10krt joka kerta.
sun pitää mennä juttelemaan yks. psykiatrille ,mikä on erikoistunut tähän ongelmaan. sun täytyy hakea nyt apua kun vielä voit. itse odotin liian kauan ja olen kärsinyt vaivasta nyt 10v. jos et hae apua, se pahenee vielä tuosta tilanteestasi!
Onneksi en ole koskaan asunut tuollaisissa kerrostaloissa. Tiedätkö, että on myös oikeasti sellaisia kerrostaloja joissa ei kuule naapurista mitään. Itse asun nyt sellaisessa ja on muuten ihana olla. Muuta sellaiseen missä asuntojen väliseinä on tiiltä... ei muuten kuulu mitään. Voi pitää vaikka mitä bileitä ja eipä kuulu naapuriin... vessassa olemisesta puhumattakaan.
hei,
et näköjään oikein ymmärtänyt mistä puhutaan...
ei se että asuu kerrostalossa pelkästään ole merkittävä tekijä mutta olennainen ja riippuu täysin asuinalueesta. se, että sun kohdalla ei näin ole , ei tarkoita sitä että kannattaa vähätellä toisten ongelmia. asupa itse kerrankin väärässä paikkaa , väärään aikaan...
samahan voisi toistua vaikka rivitalossa...
Olet näköjään hesasta, jossa kukaan ei näe koskaan ketään.
Voi mulla oli kans alussa vähän samanlaisia (silloin, kun muutin nykyseen kerrostaloasuntoon; "seinät on pahvia").
Oli sellasisa, että en esim. uskaltanut pitää tv:tä isolla, jos se kuuluu naapuriin tai pestä käsipyykkiä, jos se vadin kolina kuuluu naapuriin. Kaikkea hassua. Nyt naurattaa jälkeenpäin, koska nykyään ne kaikki hassut jännitysjutut ovat jääneet pois.
Eli siis nähtävästi aika on tehnyt tehtävänsä.
Mutta on minulla yksi asia jota jännitän edelleen. En uskalla laulaa kotonani, kun ajattelen että se kuuluu naapuriin. Ajattelen just samallalailla, kun olen kuullut esim. herätyskellon äänen naapurista tai puhetta niin ajattelen, että vastahan sen mun laulunki täytyy kuulua. Äskenkään en uskaltanut laulaa kovin isolla jos se kuuluu. Mut on siinä sekin, kun sieltä joskus huudettiin takaisin, kun tein ääntelyjä, että ihmekös sitten että jännitän nyt. Mutta se oli vaan kai automaattinen reagointi, kun ei varmaan tiennyt mitä se ääntely on. Olen ne sittemmin tehnyt pianon kanssa, että ei aiheuta ihmetystä. Mutta en niitä isosti kehtaa tehdä muualla kuin äidin tai isän luona. Äiti kun asuu rivitalossa ja isä omakotitalossa. Olen tämän ongelman vuoksi ajatellut muuttaa, kun tämä vaivaa minua, koska rakastan laulamista.
Kyllähän mä pienellä uskallan laulaa, mutta siitä ei taas ole vastaavaa hyötyä enää. Minä kun otan laulutuntejakin ja alussa piti paljon laulaa klassista, jotka pitäisi laulaa kovaa ja korkealta. Tämä jännitys on todella haitannut harjoitteluani.
Ymmrärrän sua, mä tiedän just miltä susta tuntuu. Ite olen kirjoittanut tästä useamman kerran no eipä niistä neuvoista ole paljon ollu vielä apua.
Yksi sanoi, että tämä ei ole pysyvää, että pääsen joskus tästä. Että olen niin tunnollinen ihminen ja itseltäni vaativa ihminen, että se on "kolahtantu" päähäni.
Eli aika nyt ainakin on auttanut, koska olen "parantunut" tuon kaltaisista joita sulla on nyt. Ehkä se sama eli aika tähän mun laulamisjännitykseenkin sitten on lääke.
En tiedä. Rentoumisharjoituksia voi kokeilla ja opetella keskittymään itseensä eikä niihin naapureihin. Helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän sen. Mutta esim. opetella hengitystä. Eli hengitellä rauhallisesti mahan kautta. Ite kokeilen kun jännitys iskeee.
Tsemppi sulle. Tiedä se että mulla on ollut samanlaista ja nytkin on tuon laulamisen suhteen.