sisäsiittoisuuden ym. haukkuminen ja panettelu johtuu ilmeisesti tästä. Tyypillinen suomalainen rikoksenuusija on päihdeongelmainen pikkurikollinen. Nuorena miehenä hän kuitenkin näkee itsensä mielellään positiivisemmin: vapaana ja itsenäisenä kulkijana, joka ei halua alistua muiden kontrolloitavaksi. Yhteiskunnasta ja sen edustajista, viranomaisista, tulee ennen kaikkea vastustajia. Ikääntyessään ja väsyessään rikoksenuusija kuitenkin oppii vähitellen nöyremmän asenteen ja hyväksyy asemansa yhteiskunnan pohjimmaisissa kerroksissa.
Tälläkin palstalla
esiintyvä vartijoiden
7762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse satuin syntymään ja kasvamaan nuoruuteni pienessä maalaiskylässä jossa sijaitsee vankila. Nuorena aikuisena huomasin kuinka kaikki ikätoverini joiden isä oli vanginvartija, tai koko suku töissä vankilassa, PYYDETTIIN töihin vankilaan kesävartijaksi, koska muita tulijoita ei ollut työvoimatoimiston rekrytointiyrityksistä huolimatta. Edes hakemuksia ei tarvittu. Minuakin PYYDETTIIN, mutta minulla oli hieman erilaisia haastavampia tulevaisuudensuunnitelmia: -Lähdin opiskelemaan. Minunkin isäni oli tuolloin vartijana vankilassa, eli olisin päässyt kun isä pyysi minua johtajan toivomuksesta, jos olisin kehdannut lähteä niin helpolle polulle jonne kaikki "luopiot" menivät. Olisinhan minä nyt virassa oleva vartija, mutta kokemuksia ja elämää kokemattomampana, takuu varmasti, eli en kadu.
Ja kyllä ihan oikeasti monellakaan kesävatijaksi jumiutuneella oli onnen potku se, kun vanhemmat sattuivat olemaan vankilassa töissä pumhumassa lapsiaan töihin, koska heistä ei muuhun olisi ollut ja kriminaalejakin hieman kun olivat. Hyvinkin Olisi saattanut tilanne olla sellainen, että he olisivat nyt kaltereiden toisella puolella vankina. Kyllä moni on edelleenkin möykäri kylällä ja riehuu humalassa, mutta eipä näytä virka menevän. Moni kotikyläni vartijaksi pyrkivistä ei tosin päässyn kurssille, eli he syrjäytyivät ja muutama tappoi itsensäkin. Ja jokupa pääsi kun isä tai äiti soitti ja sanoi nauttien korkeasta asemasta ko. vankilassa, että "meidän pojan pitää päästä vaikka pomppasi valintakokeesta, tai otan eron virastani!".
Kyllä sisäsiitto vankiloissa on aivan tosi, mutta ei niinkään suositummissa kaupunkivankiloissa jonne tulijoita olisi jonossa.
Sisäsiitto ei ole hyvä asia, mutta kun parempaan henkilöstöön ei pystytä yksinkertaisesti, koska ei syrjäisiin vankiloihin monikaan lähde töihin.
Itse en jäänyt vartijaksi muiden tavoin mahdollisuuksista huolimatta, koska en jaksa sellaista pienen kylän kyttäily-asennetta, jossa toisten asiat kiinnostavat ja tunnetaan paremmin kuin omat asiansa, ja se juoruaminen, no thanx!
Mutta hakekaa ihmeessä maalaisvankiloihin töihin kaikki jota siellä töissä kykenevät olemaan. On se varma työpaikka. Ja ei muiden (minun) mielipiteen kannata antaa vaiukuttaa asioihin, mutta ihan vain kerroin oman kantani.
Jatkoja!
Hyvä esimerkki!
Meneppä sitten töihin tällaiseen junttilaan niin kieroon katsotaan kun uusia ihmisiä tulee. Monissa paikoissa eletään niinkuin 50 vuotta takaperin ja sisäsiitto kukoistaa. Oman kylän väelle annetaan parhaimmat työt ja työvuorot ja muut saavat yrittää käydä töissä pitemmiltäkin matkoilta. Saisi kyllä joku virasto kiinnittää huomiota tähän ilmiöön. Ei ainakaan laajenna vartijan työssä tarvittavaa ja hyväksi luettavaa näkemystä maailmasta ja rikollisuudesta kun aina on samoissa ympyröissä eletty.
toivottavasti saat apua ongelmiis.mee vaik sunnuntaivekkariin.....
eräs edesmennyt tyyppi joka oli sisäsiitolla linnassa töissä ja joka joutui hourulaan sanoi minulle, "olen ollut vankilassa töissä heti ammattikoulusta valmistuttuani". Tuli vaan mieleen, että sen kyllä huomaa tuosta tyhmyydestä ja elämänkokemuksen selvästä puuttumisesta.
olisi pitänyt kyllä jo aikaa sitten.
Et sinä ainakaan äidinkieltä lähtenyt opiskelemaan. Tai sitten on koulu vielä pahasti kesken. Toisaalta, sisäsiittoisuus saattaa olla selitys kirjoituksesi tasoon.
Kaveri opiskeli muutama vuosi sitten vanginvartijaksi ja meni ilman mitään suhteita töihin suovankilaan jossa ilmeisesti aika sisäänpäin lämpenevä ilmapiiri.Se sanoi mulle työnsä siellä lopetettuaan että ei koskaan kenenkään kannata mennä töihin sellaiseen helvettiin.Alkuun kun se oli menny sinne ni siellä oltiin oltu oikein tylyjä ja vain mullisteltu päästä varpaisiin.Ehkä joku oli saattanut sanoa kättäpäivää ihmismäisesti.Edes huomenta/päivää ei oltu sanottu muuta ku tupisemalla ehkä takinkaulukseen kun niin oli ujostuttanut ja pelottanu porukkaa uudet ihmiset jotka eivät ole niistä tutuista ympyröistä.Kun oli sanonut töistä lähtiessään että moi moi vaan, ni oli töllötetty suu auki tollona että mitä se puhuu kun meillä ei ole tapama tuollainen kohteliaisuus ja käytöstavat ovat vieraita ja me ei tulla ja eikä edes haluta tulla toimeen muiden kans kun omien ihmistemme.Aikaa oli kulunu ja porukka oli juoninut ja puhunut soopaa kaveristani jopa sukulaissuhteilla ratsastaneiden kyttäreiden porukassa ja sitten oli alkanu pomotus ku kaikki sisäsiittoisesta kesävartijasta lähtien oli ruvenneet juoruamaan paskaa kaveristani ja sen hyvin hoidetusta työstä. kateus ja pelkoko syynä?Kaverilla on ja oli silloinki aika laaja kokemus armeijasta ja vartiointityöstä yleensä ja se ei oikein sopinut ilmeisesti tälle yhteisölle vankilassa ja varpaille astumisia ehkä tuli vaikkei ollut tarkoitus kun hyvällä ammattitaidolla ei ole tarvetta kytätä ja valittaa toisten virheistä.Työssä käyminen oli ollut todella raskasta ku aina oli kyttäilty ja puhuttu paskaa.Kuulema ei ollut pystynyt olemaan oma itsensä ja oli työnteko alkanut kärsiä kun aina vain kytättiin toisten tekemisiä ja juoruttiin ja etittiin virheitä suurennuslain kanssa.Kaverille oli asia tullu selväksi että tänne et ole tervetullut.Tyyli oli ollu sama ku jossakin elokuvassa jossa outo ihminen menee vaikka baariin jossain preerialla ja siellä musa lakkaa ja heti ollaan peloissaan ajamassa uutta ihmistä ulos paikasta vaikka väkivaltaa käyttäen.Ei toivoteta siis tervetulleeksi niinku olis ehkä normaalia ja yleensä toivotetaan ihmisten parissa.
Kaverini sano ettei sen tarvii tuollasta sairasta aliarviointia,pahan puhumista seläntakana,juoruamista ja keteutta kestää ja se lähti.Sitä otti niin kaaliin että se lähti koko suomesta katselemaan muun maan työtarjontaa.On se jo nyt tullu takasin ja on uudessa työpaikassa ihan tyytyväisenä.