Tässä vastikään eronneena, nelivuotiaan tytön lähivanhempana, ajattelin katsastaa keskustelupalstoja, jotta mitähän muille yh/lähivanhemmille kuuluu.
No, eipä paljon mieltä ylentänyt, kun sain lukea olevani baarissa nuohoava epätoivoinen munahaukka ja yhteiskuntaa sekä ex-miestä lypsävä räjähtäneen näköinen luuseri.
Mitenhän lienee Tarja Halonen? Moinen luuseri oli varmasti todellinen riesa Penalle, mutta saikin kun saikin nalkkiin. Tai Tanja Karpela, kun on niin räjähtäneen näköinenkin. Anitra Ahtola näyttää ainakin ihan juopolta...
Myönnän kyllä, että itsekin olen muutamaan yksinhuoltajaan törmännyt, joilla ei näy olevan mitään väliä itsestään saati lapsista, mutta kyllä normaali-ihmisen pitäisi myös ajatella näiden tarinoiden taustoja.
Minullahan on hyvin pullat uunissa. On vakituinen työ ja avioerossa pistimme mieheni kanssa sulassa sovussa omaisuutemme tasan. Sillä rahalla sain paritalon puolikkaan, tosin remonttia varten jouduin ottamaan vähän lainaa. Ja tällaisia yksinhuoltajia on varmasti suurin osa. Ainakin minä työni puolesta tapaan paljon jopa hyvissä asemissa työyhteisöissään olevia naisia, jotka ovat yksinhuoltajia. Se kun ei vaan useinkaan näy päälle päin.
Varmasti on myös niitä yksinhuoltajia, joiden toimeentulon yhteiskunta maksaa. Ja mitä sitten? Enemmän luulisi sylettävän ihmiset, jotka heti oppivelvollisuuden suoritettuaan jäävät makoilemaan kotisohvalle, hakevat sossusta vuokrat, toimeentulotuet yms. etuudet, eivätkä edes viitsi kouluttautua tai hakea töitä. Puhumattakaan perusteettomasti turvapaikkaa hakevista keskieuroopan vähemmistökansojen edustajista, jotka on jo käännytetty Ruotsista, Norjasta, jopa Hollannista. Yh.t sentään kasvattavat tulevia veronmaksajia.
Nämä kirjoittajat kuvittelevat olevansa itse yhteiskunnan kermaa, mutta tekstistähän se oma sosiaalinen asema paljastuu. Jospa menisitte itse hyväpalkkaisiin töihin ja muuttaisitte pois sieltä kaupungin vuokrakorttelista sossun tuilla elelemästä ja alkaisitte käymään hieman tasokkaammissa kuppiloissa, niin yksinhuoltajan häiritsevä sänkyseuran kinuaminen loppuisi.
No, eipä paljon mieltä ylentänyt, kun sain lukea olevani baarissa nuohoava epätoivoinen munahaukka ja yhteiskuntaa sekä ex-miestä lypsävä räjähtäneen näköinen luuseri.
Mitenhän lienee Tarja Halonen? Moinen luuseri oli varmasti todellinen riesa Penalle, mutta saikin kun saikin nalkkiin. Tai Tanja Karpela, kun on niin räjähtäneen näköinenkin. Anitra Ahtola näyttää ainakin ihan juopolta...
Myönnän kyllä, että itsekin olen muutamaan yksinhuoltajaan törmännyt, joilla ei näy olevan mitään väliä itsestään saati lapsista, mutta kyllä normaali-ihmisen pitäisi myös ajatella näiden tarinoiden taustoja.
Minullahan on hyvin pullat uunissa. On vakituinen työ ja avioerossa pistimme mieheni kanssa sulassa sovussa omaisuutemme tasan. Sillä rahalla sain paritalon puolikkaan, tosin remonttia varten jouduin ottamaan vähän lainaa. Ja tällaisia yksinhuoltajia on varmasti suurin osa. Ainakin minä työni puolesta tapaan paljon jopa hyvissä asemissa työyhteisöissään olevia naisia, jotka ovat yksinhuoltajia. Se kun ei vaan useinkaan näy päälle päin.
Varmasti on myös niitä yksinhuoltajia, joiden toimeentulon yhteiskunta maksaa. Ja mitä sitten? Enemmän luulisi sylettävän ihmiset, jotka heti oppivelvollisuuden suoritettuaan jäävät makoilemaan kotisohvalle, hakevat sossusta vuokrat, toimeentulotuet yms. etuudet, eivätkä edes viitsi kouluttautua tai hakea töitä. Puhumattakaan perusteettomasti turvapaikkaa hakevista keskieuroopan vähemmistökansojen edustajista, jotka on jo käännytetty Ruotsista, Norjasta, jopa Hollannista. Yh.t sentään kasvattavat tulevia veronmaksajia.
Nämä kirjoittajat kuvittelevat olevansa itse yhteiskunnan kermaa, mutta tekstistähän se oma sosiaalinen asema paljastuu. Jospa menisitte itse hyväpalkkaisiin töihin ja muuttaisitte pois sieltä kaupungin vuokrakorttelista sossun tuilla elelemästä ja alkaisitte käymään hieman tasokkaammissa kuppiloissa, niin yksinhuoltajan häiritsevä sänkyseuran kinuaminen loppuisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
juuri alkanut ihmettelemään, että kun on tällainen yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liittokin olemassa, tekevätkö he mitään tämän yleisen asenneilmaston korjaamiseksi. Ottavatko he mitään kantaa näihin kirjoituksiin mediassa, joihin internetkin kuuluu. Mikä heidän roolinsa on tässä asiassa, mistä kirjoitit. On aivan samantekevää minkä vuoksi joku on yksinhuoltaja: Onko hän jäänyt leskeksi, eronnut avo- tai avioliitosta, tai muusta syystä yksinhuoltaja. Aivan samalla tavalla hän joutuu vastuunsa lapsistaan ja itsestään äitinä tai isänä kantamaan. Se ei ole kenenkään arvostelun, alentamisen tai haukkumisen asia. Yhtä koville joutuu, oli mistä syystä tahansa jäänyt yh:ksi tai valinnut sen itse.
Se on äärimmäisen pieni vähemmistö yksin- ja yhteishuoltajista, joka ei kykene sitä vastuuta kantamaan ja ongelmat näkyvät ulkopuolisillekin. Työttömyyskään ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa omalle lapselleen tai lapsilleen, jos vain rakkautta ja huolenpitoa riittää. Ja yleensä sitä riittää. Kuten sanottu, pieni vähemmistö se on, jolla on pahoja ongelmia. Yhtä lailla on pahoja ongelmia ns. ydinperheissä, joissa on alkoholi tai väkivaltaongelma tai molemmat yhdessä. Kyllä siinä lapset silloin kärsivät, ei auta vaikka olisi isä ja äiti molemmat. Itse olen työtön yksinhuoltaja ja alkaa ottamaan rankasti aivoon nämä kirjoitukset nettipalstoilla, joissa vain haukutaan yh:ta, joilla on rankaa jo muutenkin.
Rankkaa on myös niillä avo- tai avioliitossa olevilla, joissa toinen osapuoli ei kanna vastuutaan perheestä ja yhteisestä hyvinvoinnista: esim. toinen ryyppää kaikki perheen yhteiseen talouteen tarkoitetut rahat, on väkivaltaisia riitoja, joita lapset joutuvat näkemään ja kuulemaan, tai jopa itse osallisiksi niihin pahoinpitelyjen muodossa. Työtönkin yksin-
huoltajaäiti pystyy
tarjoamaan lapselleen hyvän ja onnellisen lapsuuden vähäisistä rahoista huolimatta, jos vain asettaa lapsen edun omansa edelle, niin kuin pitäisi asettaa missä tahansa perheessä. Raha ei ratkaise elämässä kaikkea, vaikka ihmiset niin luulevat. Olisi tietysti hyvä asia, jos yhteiskunnalla olisi työtä kaikille halukkaille, sitä kykyjä ja koulutusta vastaavaa. Mutta se ei ole yksinhuoltajien vika, että niin ei ole. Ja jos työ menee kaiken edelle, lapsille ei jää aikaa, jota he tarvitsevat vanhemmiltaan voidakseen hyvin. Kyllä rakkauden lapseen pitäisi mennä rahan ja työnkin edelle. Näin ajattelen itse. En tietenkään tähän voi kaikkea kirjoittaa mitä olen kokenut, en kuitenkaan koe itseäni miksikään luuseriksi, ja töitä riittää yllin kyllin kotonakin. Sen jälkeen kun lapseni syntyi, ei ole ollut sellaista hetkeä, että olisi pitänyt kysyä itseltään: mitä nyt tekisin?
Minulla on hyvä koulutus, tosin nyt ajastaan jo jäljessä, että siinä mielessä on mennyt hukkaan, vaikka itselleni siitä on ollut kaikessa elämässä hyötyä paljonkin. Ihanne olisi se, että pystyisi järjestämään kaikki asiansa niin, että olisi itse niihin tyytyväinen, eikä tarvitsisi katua mitään. En kadu juuri mitään, en ainakaan sitä, että olen yksinhuoltaja ollut jo vuosikaudet. Sitä ihmistä ei ole syntynyt, joka pystyisi arvostelemaan minua, tai ehkä hän on syntynyt n. reilu 2000 vuotta sitten. Tämän maan päällä ei kuitenkaan sellaista ihmistä kävele eikä hengitä tällä hetkellä. Toivon voimaa kaikille yh-äideille ja isille tässä maassa, jossa vallitsee uskomattoman kova kilpailuhenki ja kylmä asenneilmasto yksinhuoltajuutta kohtaan. Täällähän ei ole monillakaan ihmisillä hyvä olla oli sitten työssä oleva sinkku tai perhetään pääasiassa elättävä mies. Kyllä se vaan on kovaa selviämistä itsekullakin. Masennus- ja itsemurhatilastot jo kertovat omaa tosi karua kieltään. Ei ole hyvin asiat insinööreilläkään kaikilla, ei työttömillä, ei vanhuksilla, entä lapsilla???
"Mitenhän lienee Tarja Halonen? Moinen luuseri oli varmasti todellinen riesa Penalle, mutta saikin kun saikin nalkkiin. Tai Tanja Karpela, kun on niin räjähtäneen näköinenkin. Anitra Ahtola näyttää ainakin ihan juopolta..."
Vau... 3 esimerkkiä. Noita kohden löytyy 3000 jotka täyttää ne stereotypioiden tuntomerkit.
Minä olen nähnyt muutaman baarissa riekkuvan tuhnuisen yh.n.
Vaihda kaveripiiriä ja paikkoja, joissa hengailet. Tuskin köyhät, rumat ja homssuiset yh.t kaupungin pintapaikoissa liitelee.
..Käsitystä yksinhuoltajista. Itse kun jäin yksinhuoltajaksi, minulla oli kuva että se on rankkaa ja yksinhuoltajat ovat vahvoja ja itsenäisiä naisia. Enkä kyllä pahemmin muuhun ole törmännytkään! Ja aika useita yh:ta kuitenkin on tullut tavattua.. Ehkä se on sitten asenteesta kiinni.. Että miten näkee asiat. Ja kummaa on myös se että jos ydinperheen äiti hoitaa lastaan kotona 3v asti niin hän on hyvä äiti ja ajattelee lapsensa parasta, mutta samanmoinen yh-äiti vaan laiskottelee kotona yhteiskunnan tuilla. Vaikka siis aivan samalla kotihoidon tuella eletään.. Miksi ihmiset ovat niin negatiivisia ja haluavat väkisin nähdä kaikissa muissa jotain vikaa ja huonoa?! Aina pitää kääntää asioista se huono puoli esille! Mitä sitten jos on olemassa huonoja yh-äitejä, saman verran niitä on naimisissa olevissa äideissäkin! Se perhe-idyllin taakse on vaan helpompi piiloutua! Joskus tuntuu että aivan sama mitä tekisin, en ikinä voisi ihmisten silmissä olla yhtä hyvä kuin jos olisin naimisissa lapseni isän kanssa. Itse koen olevani hyvä äiti ja lapselleni omistautunut. Lopetin suhteeni lapsen isään juuri siitä syystä että halusin lapselleni mahdollisimman tasapainoisen ja lämminhenkisen kodin. Omillani minulla on täydet voimat olla juuri niin hyvä äiti kuin haluankin. Lapsen henkinen hyvinvointi on minulle tärkein asia koko maailmassa, itse kun kasvoin perheessä jota vaivasi erilaiset jännitteet, kaunat, henkinen ja fyysinen kylmyys..jne.
Olen jo antanut periksi, sama se kuinka paljon välitän lapsestani tulen aina olemaan "vain yh" Tukehtukoot pessimistit&ilkeät ihmiset omaan vihaansa, tuskaansa ja katkeruuteensa, sama se meille on mitä muut meidän perheestämme ajattelevat!