Onko täällä ketään muuta, kuka olisi täysin hurahtanut kyseisen islannittaren musiikkiin?
Harmituksekseni "tajusin" Björkin ja hänen musikaalisen uniikkiutensa vasta viime syksynä. Tosin olin aina pitänyt hänen musiikistaan, vaikken ollut siihen syvällisemmin tutustunut. Ensimmäinen levyhankintani oli Post, mikä Björkin "huonoimpana" levynä osoittatui sekin vallan mainioksi levyksi. Kaksi viikkoa ostokseni jälkeen olin jo hankkinut hänen kaikki sooloalbuminsa Debutista Medullaan. Drawing Restraint 9 on myös tullut hankittua.
Mitä mieltä olette, mikä Björkin levy on paras. Itse kallistun Vespertineen. Se on kaikessa henkilökohtaisuudessaan ja intiimiydessään paitsi ehkä vaikeimmin lähestyttävä, mutta myös paras kokonaisuus huikeine 'Pagan Poetry' ja 'Cocoon' -kappaleineen. Tuo levy osaa olla myös jokseenkin ahdistava, mutta samalla niin kaunista kuunneltavaa, että moinen tuotos kohoaa epäilemättä omalle 'kaikkien aikojen top 10' -levylistaukseni joukkoon.
Homogenic niin ikään on huikea teos, ja erityisesti neljä ensimmäistä biisiä ovat mahtavia. Ensimmäinen kappale 'Hunter' on juuri oikea aloitusbiisi, jossa on myös lyriikkaa, mikä kertoo taiteilijan luomisentuskasta ja siitä vaikeudesta, miten muotoilla sanottavansa; "I thought I could organise freedom /
how Scandinavian of me /
you sussed it out, didn't you?". Huomiota herättänyt lause joka tapauksessa, mitä Björk sitten ikinä mahtaakaan tuolla tarkoittaa? Seuraavat kappaleet 'Joga', 'Unravel' ja 'Bachelorette ovat huikeita kaikki. Erityisesti Bachelorette on massiivinen luomus, jota voi hyvin kommentoida erästä toimittajaa lainatakseni "musiikkia olemattomaan suurelokuvaan". Pluto on mahtava kappale. Levy loppuu aina yhtä iki-ihanaan 'All Is Full Of Love" -kappaleeseen ja oikeastaan parempaa lopetusta tuolle levylle ei voisi ollakaan.
Pohjana on tietysti Debut-levy, joka itsessään on jo todella, todella hyvä levy, joka varmasti musiikkihistoriallisestikin on yksi 90-luvun tärkeimmistä levyistä. Kappaleista erityismaininnan minulta ansaitsevat ainakin 'Crying', 'Venus As A Boy', 'Big Time Sensuality' ja 'Play Dead'. Kappaleet 'One Day' ja 'Come To Me' ovat todellista fiilistelyä parhaimmasta päästä.
Pian Debutinn jälkeen ilmestynyt Post-levy on selkeästi popahtavin, mutta ei huono. Ensimmäinen kappale on 'Army Of Me', joka edustaakin levyn rajuinta puolta yhdessä 'It's Oh So Quiet':n kanssa. Hyperballadissa on mielenkiintoista lyriikkaa: "imagine what my body would sound like / slamming against those rocks". Levyn paras anti nousee esiin kappaleiden 7, 8 ja 9 aikana, joista jokaisesta onkin tehty musiikkivideo.
Homogenicin ja Vespertinen välissä ilmestynyt Selmasongs-levy Lars von Trierin musikaalin siivittelemänä ei tämäkään ole huono tuotos. Tunnetuin kappale lienee 'I've Seen It All', jonka videolla Björk vuorottelee Tom Yorken kanssa lauluosuuksissa. Oma suosikkini levyn parhaaksi on ehdottomasti viimeinen, eli 'New World', joka saa aikaan lähes kylmiä väreitä. Suosittelen.
Human beatbox idea Vespertinen jälkeisellä Medulla-levyllä toimii kaikesta huolimatta, vaikka itse ainakin jäin kaipaamaan ihan perinteisiä soittimia. Kyseinen levy on myös erittäin vaikea, eikä taatusti avaudu heti ensikuuntelemalla. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa, sillä väistämättä tästä levystä oppii jollain oudolla tavalla tykkäämään enemmän ja enemmän jokaisen kuuntelukerran jälkeen.
Kun tässä jaksaa ja on enemmän aikaa, aion hankkia live-taltiointeja. Vähintäänkin Björk Live at Royal Opera House vuodelta 2001 on nähtävä. Koko kyseinen kiertuehan läpikäytiin lähes ainoastaan oopperataloissa ympäri maailmaa. Sen kyllä ymmärtää, koska Vespertinen-promokiertueen profiilia ei olisi voinut paremmin kohdistaakaan. Biisit istuvat täydellisesti massiivisiin oopperatiloihin huikeine akustiikkoineen.
Lisäksi, pitäisi tutustua paremmin Debutia edeltäneisiin Sugarcubesiin, KUKL:iin ja Tappi Tikarrassiin.
Mutta, itse kysymykseen, mitä mieltä olette tsätä Islannin menninkäisestä?
Harmituksekseni "tajusin" Björkin ja hänen musikaalisen uniikkiutensa vasta viime syksynä. Tosin olin aina pitänyt hänen musiikistaan, vaikken ollut siihen syvällisemmin tutustunut. Ensimmäinen levyhankintani oli Post, mikä Björkin "huonoimpana" levynä osoittatui sekin vallan mainioksi levyksi. Kaksi viikkoa ostokseni jälkeen olin jo hankkinut hänen kaikki sooloalbuminsa Debutista Medullaan. Drawing Restraint 9 on myös tullut hankittua.
Mitä mieltä olette, mikä Björkin levy on paras. Itse kallistun Vespertineen. Se on kaikessa henkilökohtaisuudessaan ja intiimiydessään paitsi ehkä vaikeimmin lähestyttävä, mutta myös paras kokonaisuus huikeine 'Pagan Poetry' ja 'Cocoon' -kappaleineen. Tuo levy osaa olla myös jokseenkin ahdistava, mutta samalla niin kaunista kuunneltavaa, että moinen tuotos kohoaa epäilemättä omalle 'kaikkien aikojen top 10' -levylistaukseni joukkoon.
Homogenic niin ikään on huikea teos, ja erityisesti neljä ensimmäistä biisiä ovat mahtavia. Ensimmäinen kappale 'Hunter' on juuri oikea aloitusbiisi, jossa on myös lyriikkaa, mikä kertoo taiteilijan luomisentuskasta ja siitä vaikeudesta, miten muotoilla sanottavansa; "I thought I could organise freedom /
how Scandinavian of me /
you sussed it out, didn't you?". Huomiota herättänyt lause joka tapauksessa, mitä Björk sitten ikinä mahtaakaan tuolla tarkoittaa? Seuraavat kappaleet 'Joga', 'Unravel' ja 'Bachelorette ovat huikeita kaikki. Erityisesti Bachelorette on massiivinen luomus, jota voi hyvin kommentoida erästä toimittajaa lainatakseni "musiikkia olemattomaan suurelokuvaan". Pluto on mahtava kappale. Levy loppuu aina yhtä iki-ihanaan 'All Is Full Of Love" -kappaleeseen ja oikeastaan parempaa lopetusta tuolle levylle ei voisi ollakaan.
Pohjana on tietysti Debut-levy, joka itsessään on jo todella, todella hyvä levy, joka varmasti musiikkihistoriallisestikin on yksi 90-luvun tärkeimmistä levyistä. Kappaleista erityismaininnan minulta ansaitsevat ainakin 'Crying', 'Venus As A Boy', 'Big Time Sensuality' ja 'Play Dead'. Kappaleet 'One Day' ja 'Come To Me' ovat todellista fiilistelyä parhaimmasta päästä.
Pian Debutinn jälkeen ilmestynyt Post-levy on selkeästi popahtavin, mutta ei huono. Ensimmäinen kappale on 'Army Of Me', joka edustaakin levyn rajuinta puolta yhdessä 'It's Oh So Quiet':n kanssa. Hyperballadissa on mielenkiintoista lyriikkaa: "imagine what my body would sound like / slamming against those rocks". Levyn paras anti nousee esiin kappaleiden 7, 8 ja 9 aikana, joista jokaisesta onkin tehty musiikkivideo.
Homogenicin ja Vespertinen välissä ilmestynyt Selmasongs-levy Lars von Trierin musikaalin siivittelemänä ei tämäkään ole huono tuotos. Tunnetuin kappale lienee 'I've Seen It All', jonka videolla Björk vuorottelee Tom Yorken kanssa lauluosuuksissa. Oma suosikkini levyn parhaaksi on ehdottomasti viimeinen, eli 'New World', joka saa aikaan lähes kylmiä väreitä. Suosittelen.
Human beatbox idea Vespertinen jälkeisellä Medulla-levyllä toimii kaikesta huolimatta, vaikka itse ainakin jäin kaipaamaan ihan perinteisiä soittimia. Kyseinen levy on myös erittäin vaikea, eikä taatusti avaudu heti ensikuuntelemalla. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa, sillä väistämättä tästä levystä oppii jollain oudolla tavalla tykkäämään enemmän ja enemmän jokaisen kuuntelukerran jälkeen.
Kun tässä jaksaa ja on enemmän aikaa, aion hankkia live-taltiointeja. Vähintäänkin Björk Live at Royal Opera House vuodelta 2001 on nähtävä. Koko kyseinen kiertuehan läpikäytiin lähes ainoastaan oopperataloissa ympäri maailmaa. Sen kyllä ymmärtää, koska Vespertinen-promokiertueen profiilia ei olisi voinut paremmin kohdistaakaan. Biisit istuvat täydellisesti massiivisiin oopperatiloihin huikeine akustiikkoineen.
Lisäksi, pitäisi tutustua paremmin Debutia edeltäneisiin Sugarcubesiin, KUKL:iin ja Tappi Tikarrassiin.
Mutta, itse kysymykseen, mitä mieltä olette tsätä Islannin menninkäisestä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
olen ollut jo... vuodesta 2003 ja pienenä kuullut, mutta en niinkään innostunut silloin, omistan kaikki cd:t ja vespertine dvd:n. olen aivan hurahtanut, vaikka ei ole ainoa jota kuuntelen :P
Onko kukaan muuten kuullut Björkin julkaisemattomia kappaleita tai b-puolia laajemmalti? Björkin kaikki kappaleet on koottu samalle sivulle levyittäin tänne:
http://www.bjorkish.net/songs/
B-puolista parhaita ovat 'Amphibian', 'Sod Off', 'Vísur Vatnsenda-Rósu' ja 'Verandi'. Liikaa ei voi myöskään kehua kappaletta 'Generous Palmstroke', mikä erityisesti Vespertine-kiertueella harpisti Zeena Parkinsin uskomattomien sointujen kanssa kuulostaa niin upealta, että alta pois. Björkin lisäksi myös Parkins on ehdoton maailmanluokan tähti, joka itse asiassa pariin otteeseen taisi vähän "varastaa" show'ta paikoin kiertueen aikana.
Noista new/unreleased/live/covers -biiseistä mun suosikkejani ovat kappaleet 'Lilith', 'My snare', 'Oxygen' ja 'Gotham Lullaby'. Paljon on vielä kuuntelematta, sillä jotkin kappaleista ovat todellisia harvinaisuuksia.
Björkiltähän ilmesti vasta äskettäin dvd (en tähän hätään muista nimeä), josta löytyvät kaikki musiikkivideot järjestyksessä. En ole tuota vielä hankkinut, vaikka pakkohankinta onkin, mutta videot olen kaikki siltikin nähnyt. Yksikään Björkin videoista ei ole huono lukuun ottamatta 'Play Dead':n videota, mikä on vähän mielikuvitukseton. Sen sijaan Bachelorette, Possibly Maybe ja Pagan Poetry ovat hienoja, joista viimeinen onkin jo todellista taidetta. Medullan kaikki videot ovat mestariluomuksia. Oceania on taidetta, Who Is It on jotenkin raikas ja Triumph of a Heart on hauska.
Uskomaton artisti kerrassaan tuo B.
hän on nerokas/nero. Huvittavaa, että naisilla se väännetään eksentrisyydeksi.
menninkäiset ovat pelastus musiikille.
Jihaa!
Islantilaisten luonnonläheinen, ilmeisesti jossain mittakaavassa myös vielä elossa oleva, uskonto on ihastuttava. En muista tarkalleen, mikä mikin hahmo siellä oli, mutta ko. uskomuksessa uskotaan mm. menninkäisiin ja maahisiin sekä muihin islantilaisen ja samalla ainutlaatuisen luonnon ihmeisiin.
excuse me
but I just have to
explode
explode this body
off me...
puhdasta energiaa:D
kyllä, mutta...
I'll wake-up tomorrow
brand new
A little bit tired
but brand new
Onko kukaan muuten nähnyt Lars von Trierin elokuvaa Dancer in the Dark? Elokuvan jälkeen en enää tippaakaan ihmettele, miksi aito, vilpitön ja avoimesti sydämestä kumpuava hyväsydämisyys on katoava luonnonvara nykyään tässä kovien arvojen itsekkäässä maailmassa.=( Itkettää melkein vieläkin.
Islantilainen joulu on näin suomalaisittain hämmentävä. Peräti 13 joulupukkiakin =).
(lainauksen lähde: http://www.islanti.fi )
ISLANTILAINEN JOULU
Saagojen saarella pukit kiusaavat ja maahiset muuttavat
Islannissa joulu ja uusivuosi ovat huima sekoitus totta ja tarua. Kodeissa vierailee peräti 13 joulupukkia ja vuoden vaihteessa roihuavat kokot. Silloin maahiset ja haltijat vaihtavat asuinsijojaan.
"Stekkjastaur ensinnä saapui jäykkänä kuin raita. Navetassa metelöi ja ahdisteli lampaita. Maitoa se niiltä tahtoi, mutta pian into laski kun jäykkäjalan tämän mahallensa pukki puski."
Näin kuvasi 1932 runoilija Jóhannes úr Kötlum Lampaanhätistelijää, jonka tulo 12. joulukuuta aloittaa islantilaisen joulunajan.
Stekkjarstaur on ensimmäinen kaikkiaan kolmestatoista joulupukista, jotka peräkkäisinä päivinä vuorollaan laskeutuvat vuorilta ja asettuvat taloksi. Jouluaattona saapuu näistä viimeinen, Kertasníkir eli Kynttilänpihistäjä.
Joulun jälkeen pukit taas palaavat kotiinsa siten, että Lampaanhätistelijä häipyy joulupäivänä ja Kynttilänpihistäjä loppiaisena.
Veijareita ja varkaita
Joulupukkien koti on siintävien vuorien suuressa luolassa, jossa viihtyvät vain peikot ja jätit. Siellä pitävät majaapeikkoäiti Grýla ja peikkoisä Leppalúði. Grýla häärii puuropatansa ääressä, mutta Leppalúði viihtyy paremmin pahnan pohjalla.
Islantilaiset pukit pysyttelevät ihmisiltä näkymättömissä. Ikkunantirkistelijä vahtii ollaanko talossa kilttejä, Ovennuuhkija haistaa ruoan jo kaukaa ja kuikkii ovenraosta, mistä hän pääsisi sitä maistamaan.
Useimmat pukit, kuten niiden nimetkin paljastavat ovat taipuvaisia kiusantekoon ja pelotteluun. Ovenpaiskija läimäyttelee ovia, kun väki nukkuu. Makkarankähveltäjä vohkii taloista nakit ja lenkit. Lihankoukkaaja taas nostelee lampaanpotkat pitkällä kepillään savupiipun kautta. Kauhannuolija puolestaan mielii puuroa. Padannuolija kaapii ruoantähteitä ja Rahkanhamuajan tapana on ahmia itsensä täyteen ja nukahtaa rahkatynnyrin viereen.
Islantilainen pukkiperinne on pitkä. Sitä on selvittänyt erityisesti Árni Björnsson, joka väitteli kansantarinoista tohtoriksi 1995. Hänen yli 800-sivuinen kirjansa Saga Daganna kuvaa myös joulun ja uudenvuoden viettoa.
Räyhääjät pehmenneet
Viime vuosisadalla pukkeja tunnettiin lähes 80 ja ne kuvattiin usein pahansuoviksi jättiläisiksi. Niiden äiti Grýla kiersi kyliä keräämässä isoon säkkiin tuhmia lapsia, jotka hän popsi jouluruoaksi. Grýlan seurassa viihtyi jättikokoinen joulukissa, joka toisinaan heittäytyi ilkeäksi. Tällöin se sieppasi niitä, jotka eivät olleet saaneet joululahjaksi yhtään uutta vaatepartta.
Nykyisin joulupukit ovat olemukseltaan aiempaa ihmismäisempiä ja vaatetukseltaan kansanomaisempia. Tosin tukka ja parta hapsottavat ja päässä on piippalakki. Asuna ovat paikatut, harmaat, ruskeat tai mustat housut ja puserot tai palttoot.
Kolmeksitoista pukkien määrä kutistui 1800-luvun puolivälissä, jolloin muualle Pohjolaan ja Amerikkaan alkoi syntyä käsitys yhdestä joulupukista ja tontuista, nisseistä. Kun 1920-luvulla punanuttuinen pukki ilmestyi Islannissakin joulumainoksiin, velmupukit olivat lähellä joutua syrjäytetyiksi.
Islantilaiset pukit ja tuttu pukkimme ovat eläneet rinnakkain joulutapahtumissa. Punapukuisenakin pukilla on ollut islantilaiset tavat: se on käytökseltään riehakkaampi kuin pönäkkä ja lupsakka Disney ?hahmo.
Toisaalta Islannin pukit ovat joutuneet antamaan joulumenolle periksi. Ne tuovat kilteille lapsille pikku lahjoja. Illalla ikkunalle pannaan kenkä, johon pukki jättää esimerkiksi makeisen, lelun tai värikynän. Jos lapsi on ollut tuhma, kenkä saattaa olla tyhjä tai siellä on peruna.
Maahisetkin pehmenneet
Vuodenvaihteessa näkymätön ja näkyvä maailma kohtaavat Islannissa. Uudenvuodenaattona lehmätkin voivat puhua ja hylkeet nousta maihin. Maahiset ja haltijat lähtevät liikkeelle kansan joukkoon. Kun yöllä juhlitaan kokkojen ympärillä on vaikea sanoa, kuka on ihminen, kuka maahinen.
Uudenvuoden tulet ovat leimahtaneet monella Euroopan rannikolla, mutta vankimmin perinnettä ovat vaalineet islantilaiset. Tätä nykyä kokot sytytetään juuri ennen puolta yötä. Hetken päästä räiskyvät tuhannet ilotulitusraketit mustalla taivaalla. Islantilaisilla lienee maailmanennätus: ilotulitulitteita ammutaan puolen tunnin aikana 200 tonnia eli yli 30 miljoonan markan edestä ? keskimäärin runsaat 100 markkaa asukasta kohti!
Henkimaailman olennot kuuluvat islantilaisten elämään yhtälailla kuin ilotulitusraketit, tietokoneet, kännykät ja muut nykyajan vempaimet. Islantilaiset ovat taikauskoisempia kuin muut eurooppalaiset kansat.
"Kerran kaikkivaltias Jumala tuli tervehtimään Aatamia ja Eevaa sekä näiden lapsia. Kiireiltään Eeva ei ollut ennättänyt pestä kaikkia kersojaan ja hän piilotti pesemättömät muksunsa isä Jumalalta. Silloin jumala sanoi, että tästä lähtien näitä lapsia ei ihmissilmä näe." Näin useimmat islantilaiset kuvaavat henkiolentojen syntyneen.
Näkyvä ja näkymätön rinnakkain
Näkymätön maailma on ollut olemassa yhtä kauan kuin ihmissukukin. Henkimaailman asukit mainitaan jo islantilaisten vanhimmissa kirjoituksessa. Kun parlamentti Althing kokoontui ensi kerran vuonna 930, saarelaiset saivat ensimmäiset lakinsa.Niissäkin henkiolennot otettiin huomioon: esimerkiksi laivan veistetty keulakuva piti ottaa alas ennen kuin maa saatiin näkyviin. Muutoin maan suojelijat, maahiset, olisivat vihastuneet.
Vanhoissa asiakirjoissa kerrotaan, että maahiset, islanniksi huldufólk, tulivat seuraavina viikinkien aasajumalten jälkeen. Näin maahisilla oli jumalista valtaa, ja ne määräsivät ennen kaikkea vuodentulosta ja sadosta.
Haltija, islanniksi álfur, on taas sukua latinan albus-sanalle, joka merkitsee valkoista tai valoisaa. Haltijoita on sekä hyviä että huonoja. Pahansuovat haltijat yrittävät varastaa ihmislapsia. Harvinaisempaa on, että ne yrittävät houkutella luokseen täysikasvuisen ihmisen.
Kun haltijan onnistui ryöstää lapsi, se antoi tilalle häijyn ukon, joka oli jollain keinoin kutistettu lapsen kokoiseksi. Lapsi vaihdettiin erityisesti silloin, kun siitä ei ollut pidetty tarpeeksi huolta tai se oli jätetty yksin pitkäksi aikaa.
Haltijoiden ja maahisten ilkityöt ovat onneksi harvinaisempia kuin hyvät teot. Kun haltija ottaa jonkun suojelukseensa, se antaa tälle myös hellyyttä ja rakkautta. Keskiajan romanttisimmat tarinat hehkuttavat maahisten ja ihmisten välistä sammumatonta rakkautta. Monta kertomusta on syntynyt haltijoista ja ihmisistä, jotka riutuivat suruun, kun eivät voineet saada toisiaan.
Kielletyt paikat
Maahiset ja haltijat etsivät uuden kodin loppiaisena. Tällöin ne muuttavat johonkin taloon, ulkorakennukseen tai jonkin kiven alle. Asunnonvaihtajia pääsee jopa jututtamaan, jos sattuu olemaan oikeaan aikaan tien risteyksessä.
Eräät sanovat näkevänsä henkiolentoja. Heihin kuuluu Erla Stefánsdóttir, jonka piirtämiä karttoja maaahisten asuinpaikoista on julkaissut muun muassa Hafnafjörðurinn kaupunki. Erlan mukaan maahisia on muutaman sentin kääpiöistä aina ihmisen kokoisiin olentoihin. Ne ovat pukeutuneet värikkäisiin vaatteisiin ja niiden asumukset muistuttavat talojamme.
Muualla saatte kävellä, mutta älkää menkö tuolle kivelle, saatta maalaistalon isäntä sanoa vieraalleen. Kiven alaa asuu maahisia, eivätkä ne pidä kotirauhan häiritsijöistä.
Islannissa on lukematon määrä tällaisia "kiellettyjä" paikkoja: niityn nurkkaa ei koskaan saa leikata, tiettyä kiveä ei tohdi siirtää tai lampaita pitää tietyllä laitumella. Onpa kokonaisia maatiloja, joilla saa asua vain esimerkiksi pari vuotta kerrallaan.
Kieltoja on rikottu varomattomuutta tai tahallisesti. Rikkojaa rangaistaan sitä ankarammin, mitä vakavampi rikkomus on. Lampaita saattaa kadota tämän laumasta, rikkoja katkaisee jalkansa tai pahimmassa tapauksessa menettää henkensä. Onnettomuuksista on tuhat ja yksi tarinaa.
Kivi käänsi tien
1980-luvulla rakennettiin Vesturlandin valtatietä aivan Reykjavíkin lähistöllä. Suunnitellulla tiellä oli suuri kivi, joka tietyti piti siirrettämän pois.
Kun traktorit jyräsivät kohti kiveä, kummalliset vastoinkäymiset alkoivat: työkaluja särkyi ja työkoneet rupesivat reistailemaan. Ne saattoivat rikkoutua pienimmästäkin syystä. Koitti aika, jolloin kivi oli suistettava tieltä. Nyt rikkoutui puskutraktori. Tällöin insinöörit antoivat periksi: kivi päätettiin jättää rauhaan. Tämän jälkeen lakkasivat onnettomuudetkin.
Vesturlandin väylä kulkee muuten suorana, mutta tekee mutkan yhden suuren kiven kohdalla. Siellä on maahisten koti.
Ihminen lakkasi kunnioittamasta luontoa, kun hän hylkäsi maahiset. Sen tuloksena on onnettomuus seurannut toistaan. Ajatuksen esitti Yrjö Kokko 1950 ilmestyneessä kirjassaan Laulujoutsen. Ovatko islantilaiset vielä oikealla tiellä? Kauanko he pystyvät pitämään suhteensa henkimaailmaan.
PERINTEITÄ PERHEEN PARISSA
Islantilaiset valmistautuvat jouluviettoon aatonaattona, jolloin vietetään pyhän Thorlaukurin päivää pyhimykseksi julistetun katolisen piispan muistona. Tällöin leivotaan, siivotaan ja kuusi kannetaan sisään. Kaupat ovat auki aina puoleen yöhön saakka jouluostoksia varten. Illallisena nautitaan hapatettua ja keitettyä rauskua ? ainoan kerran koko vuonna.
Joulukoristeet ripustetaan seinille ja ikkunoihin, joulukortit kiinnitetään näkyville. Jouluvalot kiertävät talojen räystäitä ja rappuja. Myös haudoille viedään valosarjoja tai kynttilöitä.
Jouluaatto vietetään perheen parissa. Joululahjat kasataan kuusen alle, ja ne jaetaan aterian jälkeen. Jouluna syödään tavallisimmin savustettua lammasta perunoiden, herneiden ja punakaalin kera. Yhä useammin riekko, poro tai savustettu porsaanselkä kuuluvat juhlapöytään. Lahjojen joukossa on monesti kirja, johon varsinkin varttuneemmat syventyvät jouluyönä.
Joulupäivänä vieraillaan sukulaisten luona, kuten Tapaninakin. Tarjolla on kymmeniä lajeja leivonnaisia, Tapanin iltana moni pukeutuu parhaisiinsa ja suunnistaa ravintolaan tai yökerhoon, jotka ovat auki aamutunneille.
Olipas kiva juttupätkä:D *hihkuen kiittää*
Islantilaisessa joulussa on näköjään samanlaista vilskettä tuvassa kuin täällä perämettässäkin. 13 pukkia! Se selittääkin kaiken.
"Stekkjastaur ensinnä saapui jäykkänä kuin raita. Navetassa metelöi ja ahdisteli lampaita. Maitoa se niiltä tahtoi, mutta pian into laski kun jäykkäjalan tämän mahallensa pukki puski."
Kyllä ol runoilijalla sana hallussa.
Tämä tietäneekin hyvää viikonloppua. Toivottavasti kaikille:D
"I have walked this earth and watched people.
I can be sincere and say I like them!
You can't say no to hope, can't say no to happiness"