Toivoa on

Sairastuin paniikkihäiriöön ja masennukseen noin 15 vuotta sitten. Ensimmäiset pari vuotta olivat katastrofaaliset, sillä en uskaltanut liikkua kotoa muuta kuin lähikauppaan, ja sekin tapahtui rauhoittavien avulla. Jo pelkästään kauppaanmeno aiheutti pakokauhun ja hirvittävän jännityksen ja pelon paniikkikohtauksesta - oikea noidankehä. Rauhoittavien lääkkeiden ja hengitysharjoitusten avulla pääsin sitten käymään kaupassa. Töissä en tietenkään pystynyt käymään pariin vuoteen.

Muutama vuosi paniikkikohtauksen jälkeen suostuin kokeilemaan cipramilia ja siitä alkoi vähitellen uusi elämä. Masennus ja paniikki väistyivät pikkuhiljaa ja elämä alkoi normalisoitua. Elämänpiiri laajeni ja uskalsin käydä jo töissä, eikä kaupassakaan käynti enää pelottanut.
Olen edistynyt harppauksen alkutilanteesta, jolloin elinpiirini rajoittui kotiin ja kauppaan. Enää ei ole rajoittavia tekijöitä ja uskallan liikkua ja matkustaa, mikä on itselleni suunnaton ilon aihe. Tiedän kuinka rajoittavaa pelko voi olla ja nyt iloitsen normaalista elämästä.

Sinulle, joka tälläkin hetkellä kamppailet paniikkihäiriön tai masennuksen kanssa, toivotan parempia päiviä. Takapakkia tulee, masennus ja paniikki voi iskeä, mutta sitä ei kannata surra kauan aikaa, vaan katsoa eteenpäin ja unohtaa epäonnistumiset. Huomenna tulee parempi päivä ja aurinko nousee aina.
1241
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kymmenen krtaa ja ongelma oli ohi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


aina paremmasta kirjoitti:

Sairastuin paniikkihäiriöön ja masennukseen noin 15 vuotta sitten. Ensimmäiset pari vuotta olivat katastrofaaliset, sillä en uskaltanut liikkua kotoa muuta kuin lähikauppaan, ja sekin tapahtui rauhoittavien avulla. Jo pelkästään kauppaanmeno aiheutti pakokauhun ja hirvittävän jännityksen ja pelon paniikkikohtauksesta - oikea noidankehä. Rauhoittavien lääkkeiden ja hengitysharjoitusten avulla pääsin sitten käymään kaupassa. Töissä en tietenkään pystynyt käymään pariin vuoteen.

Muutama vuosi paniikkikohtauksen jälkeen suostuin kokeilemaan cipramilia ja siitä alkoi vähitellen uusi elämä. Masennus ja paniikki väistyivät pikkuhiljaa ja elämä alkoi normalisoitua. Elämänpiiri laajeni ja uskalsin käydä jo töissä, eikä kaupassakaan käynti enää pelottanut.
Olen edistynyt harppauksen alkutilanteesta, jolloin elinpiirini rajoittui kotiin ja kauppaan. Enää ei ole rajoittavia tekijöitä ja uskallan liikkua ja matkustaa, mikä on itselleni suunnaton ilon aihe. Tiedän kuinka rajoittavaa pelko voi olla ja nyt iloitsen normaalista elämästä.

Sinulle, joka tälläkin hetkellä kamppailet paniikkihäiriön tai masennuksen kanssa, toivotan parempia päiviä. Takapakkia tulee, masennus ja paniikki voi iskeä, mutta sitä ei kannata surra kauan aikaa, vaan katsoa eteenpäin ja unohtaa epäonnistumiset. Huomenna tulee parempi päivä ja aurinko nousee aina.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu