Kertokaahan mitä tuolla jaksolla tapahtuu? Ovatko vanhemmat mukana vai lapsi yksin?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tottakai vanhemmat on mukana jos mahdollista, ettehän muuten voi pysyä lastenne asiantuntijoina. Osastojaksolla lastanne tutkivat eri kehitysalojen asiantuntijat ja selvittävät, mitkä lapsosen taidot kullakin osa-alueella (lähinnä kielellinen ja tiedollinen kehitys eli puheterapeutti ja psykologi, myös toimintaterapeutti voi arvioida lapsen hahmotusta ja motorisia taitoja) ovat. Lääkäri tutkii myös lapsen ja päättää tarvittavista taustatutkimuksista, esim. aivojen kuvantaminen magneettikuvalla tai tietokonetomogragialla tms. Verikokeita otetaan ja toivottavasti mitään ei löydetä. Iso osa kielellisen kehityksen viivästymistä on sellaisia ettei mitään elimellistä vikaa löydy. Iso osa myös korjaantuu kuntoutuksella. Sairaalajaksosta saa Kelan korvauksen jos joutuu olemaan töistä pois. Yötä ei tarvitse olla jos on mahdollista kulkea päivittäin (tai tarkista sairaalasta). Psykologin ja puheterapeutin tutkimukset onnistuvat paremmin, jos vanhemmat eivät ole niissä tilanteissa mukana, mutta niistä sitten raportoidaan kyllä tarkkaan vanhemmille.
Osastojakson lopuksi lapselle annetaan jokin diagnoosi, esim. kielenkehityksen viivästymä, puheenkehityksen viivästymä, kehitysviive, erityinen kielellinen vaikeus tms. Sitten tutkimustiimissä - siis lasta tutkineet henkilöt ja vanhemmat - päätetään tarvittavasta kuntoutuksesta - hyvin usein puheterapia, mutta myös päiväkotiin liittyvistä mahdollisista tukitoimista. Lapsi arvioidaan (mahdollisesti) erityistä hoitoa tarvitsevaksi ja hänestä voi saada Kelan korotettua hoitotukea. Monesti sovitaan uusi jakso vuoden päähän, jotta kehityksen etenemistä voidaan seurata.
Huh huh, tulipas tavaraa. Lapsen kehityksen pienetkin poikkeamat voivat olla vanhemmille tosi iso juttu. Pakko ei ole hötkyillä, jos vaan pystyy ottamaan asiat rauhallisesti - kehitysasioissa ei mitään tapahdu heti, mutta toisaalta aina tapahtuu eteenpäin menoa. Sairaalassa on usein myös vanhemmille omaakin ohjelmaa, semmoista infoa ja vertaistukea. Saatte tässä hyvän mahdollisuuden, te ja lapsenne!
Meillä on jo dysfasia diagnoosi. Puheterapiat ja muut kuntoutukset pyörivät kuten myös hoitotuki. Unohdin mainita aloituksessani että kuntoutus koskee tällä hetkellä mahdollisia apuvälineitä koska useamman vuoden kestäneestä kuntoutuksesta ei ole juuri ollut hyötyä. Kiitos kuitenkin kun vastasit:-)
mutten saanut olla mukana, Jorvista kiellettiin käymästä ja oli tosi tuskallista kun kokonaista 2 viikkoa kesti ..todella ikävä kokemus, en suosittele kellekään, ensin piti odottaa lähes vuosi että pääsi tutkimuksiin ja sitten tällainen "eristyshoito" lasten psykiatrisella osastolla... outoa meininkiä ilman mitään selityksiä
heippa...
poikani oli ekalla tutkimusjaksolla 5 vuotiaana ja toisella viikon jaksolla 6 vuotiaana (yksin) ja tykk´äsi todella paljon olla siellä...heh.
Nyt kun menemmekin sairaalan ohi, hän pettyneenä murisee, kun ei kuulemma ole tarvetta sinne mennä.
Älä siis pelottele muita vanhempia, jos oma poikasi ei sielläolsta tykännyt, sillä kaikki lapset ovat niin erilaisia ja jotkut todella tykkäävät olla siellä.
suski
heippa...
minun 6 vuotias dysfasia poikani on ollut kaksi kertaa viikon jaksolla (ilman meitä) ja tykkäsi kovasti ja nyt häntä harmittaakin, kun ei enään muutamaan vuoteen ainakaan pääse...heh.